Millainen ihminen on mielestäsi viisas, Sampo Sammalisto?

– Viisauden määritelmä onkin varmaan mietityttänyt filosofeja ja muita ajattelijoita vuosituhansia. Omasta mielestäni viisautta on se, että ajattelee ennen kuin tekee ja panostaa jatkuvaan itsensä kehittämiseen, sanoo filosofian tohtori, tietokirjailija ja bloggari Sampo Sammalisto, joka on julkaissut uudistetun Viisas pääsee vähemmällä 2.0 -teoksen.

Nykyaikana kiireen ja paineen takia suunnittelu, harkinta ja toimintatapojen kyseenalaistaminen tuntuvat jäävän kiireellä tekemisen jalkoihin. Sammalisto sanoo, että monesti lyhytkin suunnittelu parantaisi lopputulosta ja vähentäisi virheitä sekä turhaa työtä.

– Myös omista ja muiden virheistä oppiminen on ensisijaisen tärkeää. Mielestäsi Einstein kiteytti tämän hyvin sanomalla: ”Tyhmyyttä on tehdä sama asia toistuvasti ja odottaa eri lopputulosta”.

Enemmän rauhaa omalle työlle, ja turhat keskeytykset pois

Sammalistolla on selkeä käsitys siitä, mikä rokottaa nykyään eniten ihmisten aikaa – ja samalla tehokkuutta. Sähköiset viestimet, jotka keskeyttävät muuta ajattelua ja tekemistä, saavat ihmiset tekemään työnsä katkonaisesti, jolloin työn jälki ei ole välttämättä kovin laadukasta ja siihen kuluu paljon aikaa.

Niille, joilla on tarve aina reagoida kaikkiin viesteihin välittömästi tai ainakin lukea ne, hän suositteleekin laittamaan sähköpostin offline-tilaan ja ottamaan kaikki merkkiäänet pois esimerkiksi kännykästä.

– Lisäksi ihmiset tulevat toisen työpisteelle, milloin minkäkin asian kanssa ja keskeyttävät työkaverin omalla ”ei niin kiireisellä asiallaan”, vaikka sen olisi voinut hoitaa jotenkin muuten tai myöhemmin, kuten lähettämällä sähköpostia, hän sanoo.

Jo hyvinkin pienillä muutoksilla saavuttaa paremman ajankäytön ja myös samalla elämänhallinnan tunteen.

– Lisäksi ihmiset myös kunnioittavat enemmän niitä, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, hän sanoo.

Monesti riittävän hyvä suoritus on parempi kuin täydellinen

Vaikka Sammalisto haluaa tehdä työnsä hyvin ja arvostaa myös muiden tekemään huolellista jälkeä, hän korostaa, että monesti riittävän hyvin tehty työ on parempi kuin täydellinen.

– Kannattaa pohtia, mikä lisäarvo on sillä, kun iltalampun alla nysväilee ja viimeistelee loppumattomasti, vaikka kaikki muut ovat jo lähteneet työpaikalta kotiin rentoutumaan ja lepuuttamaan aivojaan, mikä on sekin tärkeää oman hyvinvoinnin ja uudistumisen kannalta.

Hänen mukaansa omaa itseään pitää myös ajatella, koska me ihmiset olemme kokonaisvaltaisia ja meidän pitää voida hyvin jokaisella elämänalueella. Liikunnan puute, liian yksipuolinen ravinto ja huonot nukkumistottumukset johtavat väistämättä väsymiseen ja virikkeettömyyteen.

– Pidemmän päälle ihminen ei voi olla tällaisena tuottavimmillaan, hän toteaa.

Tutkijatausta on opettanut monia asioita huolellisesta työstä

Kun juttelee Sammaliston kanssa huolellisuudesta, ei voi olla pohtimatta hänen taustaansa genetiikasta väitelleenä tohtorina. Tutkijana oleminen ja tutkimustyö ovat varmasti jättäneet jälkensä siihen, miten työtä kannattaa tehdä ja miten tavoitella riittävää huolellisuutta.

– Tutkimuksessa tarkkuus on ensisijaisen tärkeää, ja virheitä pitää välttää viimeiseen asti, sillä viimeistään tutkimusartikkelin vertaisarvioijat etsivät suurennuslasilla virheitä tarkasteltavasta työstä.

Tutkijana hän kertoo oppineensa arvostamaan erityisesti työohjeiden, tarkistuslistojen ja templaattien laatimista ja kehittämistä.

– Ne ovat parhaita työkaluja tarkan, virheettömän ja tehokkaan työn tekemiseen, hän sanoo ja selventää metodejaan.

Olennaista hänen mukaansa onkin se, että ymmärtää, mikä on missäkin tilanteessa riittävän hyvä suoritus lopputuloksen kannalta ja käyttää siihen aikaa säästäviä menetelmiä.

Uusien tapojen opettelu vie aikaa, mutta se kannattaa

Ei ole välttämättä kovin helppoa elää kaikkien kirjan oppien mukaan, ja joitakin voi olla hankalampi ottaa käyttöön kuin toisia. Pohdin ja kysyn, elääkö kirjailija itse samoin kuin hän opettaa.

– Ainakin 80-prosenttisesti. Yleisesti sanoisin, että kaikki kirjani opit perustuvat omien toimintamallien kehittämiseen luomalla uusia tapoja. Uusien tapojen luominen puolestaan on hidasta ja vaikeaa, ja tutkimusten mukaan uusien tapojen luominen kestää keskimäärin 66 päivää ja pisimmillään jopa 9 kuukautta, hän selventää.

Aika kuulostaa kieltämättä pitkältä, mutta panostus on varmasti vaivan arvoista. Uskoisin, että jokaisella on varmasti omat hyvät ja kehitettävät kohtansa, joita pitää vielä vähän harjoitella. Kysynkin Sammalistolta, mitkä nämä hänen tapauksessaan ovat.

– Kaksi asiaa, joita harjoittelen päivittäin, ovat avoimien kysymysten kysyminen suljettujen sijasta sekä aktiivisen kuuntelun lisääminen, hän sanoo loppuun.

Mene ja tiedä, mutta ehkä tällä tavoin on mahdollista saavuttaa sitä paljon puhuttua tehokkuutta, elämänhallintaa ja miksei empatiaakin, jos opettelee kuuntelemaan toisia paremmin. Se on varmasti myös viisautta.


Teksti: Taina Parviainen

Kirja on saatavilla myös e-kirjana ja äänikirjana seuraavista palveluista: Bookbeat, Storytel, Ellibs ja Elisa Kirja

Käy kuuntelemassa Kauppakamarin Kirjakulman podcast, jossa Sampo kertoo uudesta kirjastaan ja ajatuksistaan: https://soundcloud.com/k2hel/viisas-paasee-vahemmalla

Kauppakamarin teoksia jatkossa myös äänikirjoina – ensimmäisenä uudistettu Viisas pääsee vähemmällä 2.0!

Haluaisitko kuulla sametinpehmeää ääntä? Rauhallista, mutta sopivasti eteenpäin soljuvaa ja sellaista ääntä, joka kykenee kertomaan mielenkiintoisesti tärkeistä asioista. Sehän kuulostaa viihdyttävältä! Entä jos samalla oppisit vielä tehokkuutta ja elämänhallintaa? No mutta sehän kuulostaa puolestaan hyödylliseltä.

Kauppakamarin äänikirjatuotanto on varsinaisesti käynnistymässä, ja jatkossa kuulijamme saavat nauttia viihdyttävistä ja hyödyllisistä sisällöistä vaikkapa autoa tai pyörää ajaessaan ammattimaisten ääninäyttelijöiden lukemina. Jos painetun kirjan lukemiselle ei tahdo löytyä aikaa, voi vaihteeksi kokeilla kauppakamarin kustantamia äänikirjoja, joita löytyy jatkossa niin Storytelin ja BookBeatin kuin Elisan, Ellibsin, Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan valikoimista.

Sampo Sammaliston uudistettu teos Viisas pääsee vähemmällä 2.0 – 52 päivitettyä vinkkiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään sisältää hyödyllistä tietoa ajatustyön tehostamisesta ja itsensä johtamisesta. Sammalisto antaa esimerkiksi neuvoja siihen, miten keskeytyksiä vältetään työpäivän aikana ja miten jokainen voi tehostaa työtään omalla työpisteellään. Kirjassa on myös vinkkejä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistämiseen: huomion kohteena ovat niin ravintotottumuksiin, unenlaatuun ja henkilökohtaisiin raha-asioihin liittyvät seikat. Kirjailijan tavoitteena ja sydämenasiana on antaa niin lukijoilleen kuin kuulijoilleen tietoa hyödyllisten elämäntaitojen kehittämiseen ja onnellisuuden lisäämiseen.

Voit kuunnella Juhani ”Jusa” Rajalinin pehmeä-äänisen lukunäytteen Sammaliston kirjasta Storyteliltä täältä: https://bit.ly/2Ouzvn6

Antoisia kuunteluhetkiä!


Teksti: Taina Parviainen

Lisätietoja: Äänikirjan kesto: 5 h 22 min.

Valmentavan mentoroinnin avulla opitaan tulevaisuuden työelämätaitoja

Marjut Alatalo ja Marjo-Riitta Ristikangas ovat juuri ilmestyneen Valmentava mentorointi -kirjan kirjoittajia.

– Työpaikoilla ollaan siirtymässä osaamisen johtamisesta oppimisen johtamiseen, sanovat ylimmän johdon coachit Marjo-Riitta Ristikangas ja Marjut Alatalo, jotka ovat kirjoittaneet Valmentava mentorointi -kirjan yhdessä Vesa Ristikankaan kanssa.

Nykymaailmassa meidän pitää osata kehittää luovasti oppimisen taitoja, ja valmentava mentorointi tuo eväitä tähän tarpeeseen.

– Valmentavan mentoroinnin avulla opitaan muun muassa yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Mentorointitilanne on yhteisöllinen vuorovaikutussuhde, ja siinä kypsyviä taitoja tarvitaan kaikkialla ja muissakin tilanteissa, vaikka mentorointisuhdetta ei olisikaan.

Valmentavan mentoroinnin avulla kehitetään mielentaitoja ja ajattelun laatua

Valmentavan mentoroinnin suurin ero verrattuna perinteiseen mentorointiin on se, että pelkän tiedon siirron sijaan siinä kehitetään mielentaitoja ja syvennetään oman ajattelun laatua. Kirjailijoiden mukaan siinä hyödynnetään coachausta ja aktivoidaan ajattelua eri mekanismeilla.

– Enemmän haastetaan, kysytään ja kuunnellaan. Tärkeämpää on oikeiden kysymysten esittämisen taito kuin oikeiden vastausten kertominen, Alatalo täydentää.

Toinen olennainen ero aikaisempaan on tapa ymmärtää verkostoitumista uudella tavalla. Nimittäin aikaisemmin oli vallalla ajatus, jonka mukaan mentori jakoi verkostoaan toisen osapuolen hyödyksi.

– Valmentavassa mentoroinnissa on tärkeää rakentaa omaa, itselle tarkoituksenmukaista verkostoa yhteistyön eri työkaluilla ja hahmottaa, millainen verkosto toimii mentoroitavalle parhaiten, Ristikangas sanoo.

Valmentavaan mentorointiin kohdistuu monenlaisia epäilyjä

Aiheeseen kohdistuu myös monenlaisia epäilyjä – ja varsinkin sanaan valmentaminen. Se koetaan pehmoiluksi.

– Sitähän se ei ole, vaan tavoitteellista toimintaa, sanoo Ristikangas painokkaasti.

Alatalo jatkaa, että työyhteisöissä on vallalla myös ajatus, että tunteet eivät kuulu työpaikalle, koska valmentaminen on muka tunteilua, yhdenlaista pään silittelyä.

– Ihminen on kuitenkin kokonaisvaltainen olento, joka ei pysty erottamaan tunteitaan itsestään. Tunnereaktioita kannattaa opetella hyödyntämään.

Muunkinlaisia oletuksia valmennustyötä tekevät kirjoittajat joutuvat usein korjaamaan.

– Usein ajatellaan, että mentorin pitää olla saman alan asiantuntija kuin mentoroitava on, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi nuoret ovat syntyneet näppisten kanssa, ja heillä on paremmat digitaidot kuin vanhemmilla. Kyllä he voivat meitä mentoroida, koska muuten ei synny uutta kehitystä, he sanovat.

Kirjailijat myöntävät, että aivan ongelmatonta mentorointi ei ole, vaikka sen tuomat hyödyt ovat parhaimmillaan moninaiset. Tyypillisin haaste mentorointisuhteessa on, että tapaamisten aikataulut eivät pidä. Tämä voi johtaa siihen, että tapaamisiin ei myöskään valmistauduta.

– Lisäksi epäselvät odotukset tuottavat päänvaivaa, sillä odotuksista ei useinkaan puhuta avoimesti. Asioista pitäisi keskustella enemmän eikä vain suorittaa tilannetta, Ristikangas pohtii.

Mentorointiohjelma auttaa luomaan rajoja ylittäviä yhteistyösuhteita

Kirjailijat kannustavat yrityksiä ottamaan käyttöön mentorointiohjelman: se auttaa valmentavan otteen leviämisessä ja muuttaa vähitellen työpaikan kulttuuria ja tapoja toimia. Silloin opitaan aidosti yhdessä tekemään töitä ja kehitetään rajoja ylittäviä yhteistyösuhteita.

Työpaikoilla onkin olennaista pyrkiä siihen, ettei valmentavaa mentorointia tarjota vain avainhenkilöille, vaan luodaan kokonaan uusi käytäntö ja kulttuuria ohjaava muutos, josta hyötyy mahdollisimman moni.

– Tällainen muutos vaatii kaikilta uskallusta heittäytyä – oli sitten missä asemassa vain.

Lisäksi Ristikangas ja Alatalo muistuttavat, että onnistuneessa mentorointisuhteessa sekä mentorin että mentoroitavan ajattelu muuttuu. Kummankin ajattelu kehittyy, ja yksilö alkaa nähdä asioita uudella tavalla.

– Uskomme, että jokainen pystyy olemaan mentorina ja mentoroitavana, jos haluaa. Jos mentoroinnista kiinnostunut osaa epäillä, onko hänestä mentoriksi, se jo osoittaa, että hän on kiinnostunut toisesta eikä vain omista asioistaan, he sanovat loppuun.


Teksti: Taina Parviainen

Kuuntele myös Marjutin keskustelu Tainan kanssa Kauppakamarin podcastissa: https://soundcloud.com/k2hel/valmentava-mentorointi

Lisätiedot kirjasta: https://www.kauppakamarikauppa.fi/valmentava-mentorointi.html

Kauppakamarin podcastista kuunneltavaa kesäksi!

Helsingin seudun kauppakamarin podcastia voit kuunnella SoundCloudissa ja Spotifyssa.

Helsingin seudun kauppakamari on aloittanut podcast-sarjan, jossa tutustutaan ajankohtaisiin aiheisiin ja mielenkiintoisiin työ- ja elinkeinoelämää koskettaviin ilmiöihin. Kanavalla haastatellaan muun muassa tietokirjailijoita ja elinkeinoelämän vaikuttajia, jotka kertovat työstään ja ajatuksistaan käytännönläheisessä hengessä.

Podcast-jaksoissa on tähän mennessä käsitelty asioita, jotka ovat juuri nyt pinnalla. Ratkaisutoimisto Seedin toimitusjohtaja Marko Parkkinen kertoo yritykselle merkityksellisestä toiminnan kehittämisestä. Lisäksi K-ryhmän Lead Service Designer Harri Nieminen ja Digital Discoveryn perustaja Maarit Heikkilä kertovat palvelumuotoilusta ja sen hyödyistä yritykselle.

Seuraavassa, 25.6. ilmestyvässä jaksossa kauppakamarin Heini Vesterinen haastattelee Keel Startegicin Major Mike Lynchia. Jakson aiheena on yritystoiminta uhkaavissa olosuhteissa tai konfliktialueilla.

Lisäksi podcastissa edustettuina ovat kauppakamarin kirjailijat. Psykologi ja työnohjaaja Tarja Turtio kertoo pahasta johtamisesta ja siitä, miten sitä voidaan välttää. Yhteiskuntatieteiden tohtori Sari Kuusela kertoo siitä, miten hän sosiaalipsykologina tarkastelee työyhteisöjen näyttämöitä dramaturgin silmin, vuorovaikutuksen, yhteistyön ja johtamisen näkökulmasta.

Kesän aikana julkaistaan lisää mielenkiintoista sisältöä, eli käyhän kuuntelemassa: https://soundcloud.com/k2hel ja pistä meidät seurantaan!

Teksti: Taina Parviainen

Valmentava mentorointi -kirja tarkastelee mentorointia molempien osapuolien näkökulmasta

Elokuussa 2019 ilmestyvä Valmentava mentorointi -kirja tarkastelee mentorointia niin mentorin kuin mentoroitavan näkökulmasta. Teos korostaa sitä, että valmentavassa mentoroinnissa nuorempi voi neuvoa kokenutta konkaria ja oikeat ihmiset voivat löytää toisensa myös eri toimialoilta. Valmentava mentorointi päivittää mentoroinnin vastaamaan nykypäivän työelämän vaatimuksia, ja kaikki perinteiset käsitykset murretaan.

Kirjaa lukiessa kannattaa pitää mielessä, että vaikka siitä löytyvät omat osionsa niin mentorille kuin mentoroitavalle, voi kirjan eri lukuja useassa kohdassa hyödyntää myös puolin ja toisin.

Roolit auttavat ymmärtämään, mitä kukin mentoroinnilta haluaa

Yksi tapa päästä aiheeseen sisälle on pohtia kirjassa esitettyjä mentorin moninaisia rooleja, jotka kytkeytyvät hyvin pitkälle analyysiin omasta persoonallisuudestamme ja tapaan, jolla käsittelemme asioita luontaisesti.

Roolien tuntemisesta on monenlaista hyötyä, koska asiasta kiinnostunut voi pohtia, millaista mentoria itselleen toivoo ja millaisia asioita ja oivalluksia toivoo saavansa mentoroinnista. Lisäksi se selventää mentoriksi aikovalle, mitä hänellä on tarjottavanaan tai millä tavalla hän ehkä luontevimmin toimii auttaessaan toista osapuolta.

Työntäjä, kannattelija, linkittäjä ja opastaja – kuka olet tai ketä eniten tarvitset?

Valmentavan mentorin pääroolit ovat työntäjä, kannattelija, linkittäjä ja opastaja. Jokaisella pääroolilla on niin sanotut alaroolit, jotka kuvaavat tarkemmin sitä, miten monia puolia päärooli voi pitää kokonaisuudessa sisällään.

Työntäjän tehtävänä on toimia haastajana, joka antaa hyvin suoraa palautetta – ja kritiikkiäkin – mentoroitavalleen. Haasteita kaipaava mentoroitava, joka ei pelästy pienestä, löytää itselleen tarpeellisen coachin omasta mentoristaan.

Kannattelija puolestaan jäsentää asioita mentoroitavalle ja tukee tätä kuin ystävä, jollaiselle voi joskus olla tarvetta. Hän myös vastuuttaa lempeästi ja toista tukien mentoroitavan pohtimaan omaa tulevaisuuttaan.

Linkittäjä toimii mentoroitavalle ovien avaajana, joka jakaa mahdollisesti omat verkostonsa toisen osapuolen käyttöön. Erilaiset kohtaamiset ja sosiaaliset tapahtumat ovat tärkeitä tämäntyyppisen luottamussuhteen rakentamisessa ja uran edistämisessä.

Opastaja puolestaan antaa neuvoja ja jakaa tietoa kertomalla esimerkiksi tarinoita ja kokemuksiaan omalta työuraltaan. Hän voi olla ikään kuin kummin roolissa ja varmistaa, että toinen osapuoli ”löytää perille”.

Roolit opastavat lukijan mielenkiintoisella tavalla huomaamaan, mitä meillä jokaisella on tarjottavana, kun harkitsemme ryhtymistä mentoriksi tai mentoroitavaksi.

Teksti: Taina Parviainen


Vesa Ristikankaan, Marjo-Riitta Ristikankaan ja Marjut Alatalon kirjoittama Valmentava mentorointi -kirja julkaistaan pe 16.8. Voit ilmoittautua kirjan julkistamistilaisuuteen täältä. https://www.kauppakamarikauppa.fi/valmentava-mentorointi-kirjan-julkistamistilaisuus.html

Lisää mielenkiintoista tietoa valmentavasta mentoroinnista, siihen liittyvistä rooleista ja erilaisia työkaluista voit lukea tutustumalla lähemmin Valmentava mentorointi -kirjaan: https://www.kauppakamarikauppa.fi/valmentava-mentorointi.html

Mikko Mäntyneva: Avainasiakkuuksien kasvattaminen mahdollistaa yrityksen menestyksen myös tulevaisuudessa

FT, KTL Mikko Mäntynevan uutuuskirja Key Account Management – kasvata yrityksesi avainasiakkuuksia antaa selkeät ohjeet siihen, miten yrityksissä organisoidutaan avainasiakastoimintaan ja miten sen myötä myös kasvatetaan yrityksen tärkeimpiä B to B -asiakkuuksia.

Hän tietää kokemuksesta, että yritykset eivät aina osaa erotella todellisia avainasiakkuuksiaan; asiakassuhteen tunnistamisessa, valinnassa ja hoitoon liittyvässä organisoitumisessa on enemmänkin ongelmia kuin hyviä käytäntöjä. Jotta KAM-ohjelmaa voidaan johtaa, pitää osata tunnistaa ja valita oikeat valintakriteerit, jotka vaihtelevat hänen mukaansa eri yritysten välillä suuresti.

– Se, miten avainasiakkuudet valitaan yrityksissä, perustuu enemmän subjektiiviseen kuin objektiiviseen päätöksentekoon. Jos otetaan käyttöön puolueettomat ja tasapuoliset kriteerit, jokainen päätyy helpommin samaan ja luotettavampaan lopputulokseen, hän perustelee.

Mäntyneva suosittelee miettimään, onko yritykselle tulevaisuuden kannalta järkevää, jos liikevaihto on ainoa valintakriteeri. Yrityksen muutostilanteiden takia kriteerien uudelleenmäärittely on jatkuvaa työtä, jossa arvioidaan avainasiakastoimintaa syvällisenä kokonaisuutena.

– Usein tuntuu siltä, että yrityksissä mennään liikaa ismin perässä. Silloin helposti ajatellaan, että nyt omaan yritykseen pitäisi saada ”sitä KAMia”, koska sitä on muillakin. Todellisuudessa täytyy osata selkiyttää, mitä siitä halutaan ja mihin sen myötä ollaan valmiita sitoutumaan, hän kuvaa todellisuutta. 

Asiakkuudenhoito-ohjelman määrittely yrityksessä edellyttää useamman näkökulman huomioimista

Viime vuosien aikana yli tuhat Key Account Manageria kouluttaneen Mäntynevan mielestä liian usein asiakkuudenhoito-ohjelma jätetään yksittäisen henkilön, kuten myyjän, kehitettäväksi ja tämän pitäisi osata itsenäisesti määritellä, mitä KAM-toiminta kyseisessä yrityksessä on.

– Hänen pitäisi toimia jäsentäjänä, mallintajana ja konseptoijana, vaikka asiaa ei voi vain kaventaa yhden ihmisen tulkitsemaan näkökulmaan, hän kuvailee haasteita.

Mäntynevan mukaan yrityksissä pitäisi ensin osata miettiä, miten KAM-ohjelma voisi toimia myynnin johtamisen tukena ja miten sitä johdetaan. Tämän jälkeen pitäisi osata ratkaista, miten Key Account Manager toimii työroolissaan.

– Jos jokainen toimii omalla tavallaan, se on helposti ikään kuin improvisointia, ja luovuus voi muodostua uhkaksi. Vaarana on, ettei ohjelmaan sitouduta organisatorisesti eikä tavoitteita ja vastuualueita jalkauteta. Yhdenmukaiset ja koko yritystä sitouttavat toimintatavat luovat arvoa ja kilpailuetua asiakkaille, hän perustelee. 

Key Account Management edellyttää trendien seuraamista ja kasvun hakemista uusilta alueilta

Haasteita varmasti riittää, ja koko ajan olisi myös osattavat seurata trendejä, jotka vaikuttavat avainasiakkuusohjelmien syntyyn ja muotoutumiseen.

– Kasvua pitäisi osata hakea uusilta suunnilta. Key Account Managerin pitää ymmärtää, miten tuotetaan asiakkaalle arvoa ja miten saadaan mukaan myös palvelukomponentti. Vielä ei osata mielestäni riittävästi hyödyntää sitä, millaisia ovat tärkeimpien asiakkaiden kokemukset. Myös liiketoiminta-analytiikalla on annettavanaan entistä paremmat hyödyntämismahdollisuudet, hän analysoi.

Mäntyneva kehottaakin seuraamaan trendejä ja hakemaan lisämyyntiä uusilta kasvualueilta. Tähän liittyen yrityksissä kannattaa olla tietoisia siitä, mikä avainasiakkuusohjelmien rooli on tulevaisuudessa.

Suurilla yrityksillä onkin jo usein jonkinlainen Key Account Managereja tukeva ohjelma, mutta niissäkin on paljon kehitettävää ja uudistettavaa.

– Keskisuuret yritykset ottavat niitä käyttöön, mutta tärkeää olisi selkiyttää, mitä sillä tavoitellaan ja mihin siinä halutaan sitoutua. Pelkkä ”lip-service” eli kaunisteleva puhe toimii harvoin pitkällä aikavälillä. KAM ei ole automaattisesti kasvua tukeva toiminto tai pelkkä myyntitekniikka, hän sanoo.

Organisaation viestintä voi tukea avainasiakastoimintaa monella tapaa: Sisäisesti se yhdenmukaistaa käytänteitä ja motivoi keskittymään erityisesti tärkeimpiin asiakkuuksiin. Ulkoisesti se heijastelee koko yrityksen sitoutumista tärkeimpiin asiakkuuksiin.

Mäntyneva muistuttaa, että pienissä yrityksissä asiakkuuksien hoito henkilöityy kuitenkin usein yrittäjään itseensä. Yrityksen kasvaessa näkökulma siihen, mitkä ovat yrityksen asiakkaita ja yrittäjän henkilökohtaisia asiakkuuksia, muuttuu.

– Näiden asiakkuuksien siirtäminen yrittäjältä erillisen avainasiakaspäällikön hoidettavaksi ei ole yksiselitteistä. Toki yksittäisen yrittäjänkin on tarpeen pohtia, missä asiakkuuksissa on mahdollista kehittää liiketoimintaa ennakoitavasti, kannattavasti ja pitkäjänteisesti, hän sanoo loppuun.

Katso tästä Mikko Mäntynevan esitys kirjan julkistustilaisuudessa.

Teksti: Taina Parviainen


FT, KTL Mikko Mäntyneva on liiketoiminnan kehittämisen yliopettaja, kouluttaja, puhuja ja tietokirjailija. Hänen keskeisiä osaamisalueitaan ovat asiakaslähtöinen liiketoiminta, B2B-myynti, tuottavuuden parantaminen (Lean) ja projektitoiminnan kehittäminen.

Key Account Management -kirjan lisäksi Mäntyneva on kirjoittanut viisi muuta asiakkuuksia, myyntiä, markkinointia, kasvua ja projektitoimintaa käsittelevää kirjaa. Kauppakamarin Kustannus on aikaisemmin julkaissut hänen teoksensa Hallittu projekti (2016) ja Kasvua innovaatioista (2012).

Mäntynevalla on kolmen vuosikymmenen kokemus niin liike- kuin muunkin toiminnan kehittämisestä eri toimialoja edustavissa organisaatioissa.

Tiimin jäsenet on mahdollista sitouttaa yhteiseen tavoitteeseen


Satu Koivisto ja Ritva Ranta Näin motivoin yhteistyöhön -kirjan julkistustilaisuudessa. Kuva: Twitter / Ritva Ranta

Moni esimies ja johtaja tuskailee tälläkin hetkellä työpaikallaan, kun yhteistyö oman tiimin kesken ei suju eikä ihmisiä tahdo saada mukaan yhteiseen tekemiseen. TkT, VTM Satu Koivisto ja YTM, RI Ritva Ranta haluavat uuden Näin motivoin yhteistyöhön -kirjansa avulla tuoda johtajien ja esimiesten tietoon toimivan sosiaalisen identiteetin johtamismallin eli SIMOL-teorian, joka ei ole Suomessa saanut laajaa huomiota aiemmin kuin lähinnä tutkijapiireissä.

SIMOL-teoria avulla huomioidaan, että johtajuus on ryhmäilmiö ja että johtaja saa valtansa ryhmältään. Onnistuminen ei perustu johtajan karismaan tai johtajille tyypillisinä pidettyihin ominaisuuksiin, vaan ryhmän yhteiseen sosiaaliseen identiteettiin.

– Olemme halunneet selvittää syvällisesti, mistä yhteistyöhön liittyvät ongelmat aiheutuvat: identiteetti pelaa merkittävämpää roolia kuin olemme ymmärtäneet, he sanovat.

Uudessa kirjassaan he antavat käytännön työkaluja erilaisissa tilanteissa selviytymiseen. Ennen kaikkea teos auttaa ymmärtämään ryhmän yhteistyöhön vaikuttavia tekijöitä ja luomaan ryhmän yhteistyölle otollista yhteishenkeä pitkällä tähtäimellä.

SIMOL-malli perustuu vuosikymmenten mittaiseen, tieteelliseen ja kansainväliseen tutkimukseen. Niin Koivisto kuin Rantakin ovat olleet pitkään mallin kanssa tekemisissä.

– Teorialla on vahva tutkimuksellinen pohja, mutta esimiehille suunnatussa kirjallisuudessa ja koulutuksissa sitä ei ole huomioitu juurikaan. Se on harmi, koska teoria todella auttaa esimiehiä kiperissä tilanteissa, Koivisto sanoo.

Johtamisen vaatimukset ovat muuttuneet ja tarvitsemme uutta tietoa

Hankalissa tilanteissa yhteistyön johtaminen on erityisen haastavaa, ja siihen voi liittyä monia ongelmia, joita on hankala tunnistaa, saati sitten muuttaa niitä.

– Usein ryhmään muodostuu alaryhmiä, klikkejä, joiden yhteistyö ei suju ja joissa tietoa ei vaihdeta tai toisiin ei luoteta. Saatetaan jopa olla vihamielisiä muita kohtaan, Koivisto listaa.

Toiseksi hänen mukaansa voi olla tilanteita, joissa ryhmän tavoitteet eivät toteudu ja yhteistyöhön ei ryhdytä riittävällä tarmolla, koska yksilön omat tavoitteet ajavat ryhmän tavoitteiden yli. Rannan mukaan taas osa ongelmaa on se, että ryhmää ei johdeta kokonaisuutena vaan erillisten ihmisten joukkona.

On myös muistettava, että yhteistyön johtaminen ja motivointi ovat ajan myötä muuttuneet. Edellisillä vuosikymmenillä painotettiin eri asioita kuin nykyään.

– Aikaisemmin johtamiskirjallisuudessa huomio on ollut vahvasti johtajassa tai johtajan ja yksilön välisessä suhteessa. Nämä huomiot ovat kyllä yhä tärkeitä, mutta silti tarvitaan laajempaa tarkastelunäkökulmaa: on huomioitava ryhmä eli konteksti, jossa johtaminen tapahtuu, Koivisto sanoo.

Moderni johtaja on tiimissään kuin ”yksi meistä”

Mistä sitten tunnistaa modernit johtamistavat ja sellaisen organisaation, joka ikään kuin on sisäistänyt yhteisen sosiaalisen identiteetin sanoman?

– Johtaja on ”yksi meistä”, eikä hän pyri ikään kuin nousemaan ryhmänsä yläpuolelle. Tämä näkyy usein tietynlaisena toimintatapana, joka painottaa koko henkilöstön itseohjautuvuutta ja yhteishengen rakentamista eli lopulta yhteistä identiteettiä, Koivisto määrittelee.

Koivisto ja Ranta muistuttavat, että SIMOL-malli ei ole välttämättä sidottu mihinkään johtamistyyliin. Kaikki on yhteydessä ryhmän jakamiin arvoihin ja odotuksiin; periaatteessa ”yksi meistä” voi aivan yhtä hyvin käskyttää kuin toimia osallistavasti sen mukaan, mikä on ryhmän arvomaailma ja odotukset.

– Moderneissa länsimaisissa organisaatioissa johtaja ”yhtenä meistä” liittyy vahvemmin johtajaan, joka kuuntelee alaisiaan ja ottaa heitä mukaan päätöksentekoon. Toisaalta on tilanteita, joissa tämä ei onnistu, ja silti johtaja on ”yksi meistä”. Keskeistä on siis jaettu identiteetti, Koivisto sanoo.

Ranta kuitenkin painottaa, että hyvä johtaja näkyy ja osallistuu arjen työhön käytännössä ja kuuntelee aidosti henkilöstään.

– Meillä on paljon näennäistä osallistamista, mutta se ei riitä. Ihmisten pitää kokea aitoa osallisuutta. Vasta silloin ryhmä alkaa muodostua.

Yhteistyön johtamista tarvitaan tulevaisuudessa

Molemmat näkevät yhteistyön johtamisen merkityksen korostuvan entisestään tulevaisuudessa. Muutos näkyy jo erilaisissa työelämän tulevaisuuden skenaarioissa, joissa usein korostetaan yhteistyötä sekä kykyä ja halua tehdä yhteistyötä.

– Jos tulevaisuudessa robotit tekevät automatisoidusti suorittavaa työtä, jäljelle jäävät yhä vahvemmin työt, joihin tarvitaan monialaista ja aiempaa kompleksisempaa yhteistyötä. Tässä yhteistyössä on todennäköisesti tärkeä huomioida myös digitaalisuus – yhteistyö on monesti globaalia ja digitaalisten välineiden välittämää, Koivisto sanoo.

Ranta puolestaan toteaa näkevänsä työssään aika ajoin johtajia, jotka omasta mielestään johtavat yhteistyötä hyvin, mutta osa ryhmästä ei koe samalla tavoin. Hän arvioi, että tyytymättömiä voivat olla esimerkiksi nuoremmat henkilöt.

– Arvotutkimuksissa on todettu, että ihmisten arvot ovat jo muuttuneet ja muuttuvat jatkuvasti. Nuoremmilla ei ehkä ole samanlaista sitoutumista työhön kuin ennen on ollut. Siksi henkilökohtaiset arvostukset ratkaisevat enemmän kuin aikaisemmin, Ranta sanoo.

Uuden ajan mukanaan tuomat vaatimukset edellyttävät uudenlaista johtamista: toisaalta halutaan kuulua joukkoon ja samalla haetaan omia henkilökohtaisia arvoja.

– Silloin ryhmän johtaminen nousee tärkeään asemaan: jos yksilö kuuluu itselleen tärkeään ryhmään, silloin haluaa myös sitoutua siihen, Ranta sanoo loppuun.

Teksti: Taina Parviainen


Näin motivoin yhteistyöhön-kirja sopii niin eri alojen johtajille kuin esimiehillekin. Siitä hyötyvät kaikki yhteistyötä johtavat, tapahtuipa yhteistyö sitten organisaatiossa, yksikössä, tiimissä, osastossa, työryhmässä tai erilaisten organisaatioiden muodostamassa verkostossa. Myös HR-asiantuntijat hyötyvät kirjasta, sillä heidän tehtävänään on usein kehittää koko organisaation johtamisosaamista.

Kirjan kirjoittajat TkT, VTM Satu Koivisto ja YTM, RI Ritva Ranta ovat molemmat yhteistyön johtamisen asiantuntijoita. Heillä on pitkä kokemus julkisen ja yksityisen sektorin organisaatioiden kehittämisestä ja valmentamisesta niin tutkijoina, konsultteina kuin valmentajina.  

Viisas yritys ennakoi vastuullisuusvaatimuksia

Sari Kuvaja (vas.) ja Terhi Koipijärvi ovat kirjoittaneet kirjan Yritysvastuu – johtamisen uusi normaali

– Ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ei voida ratkaista ilman yrityksiä, sanovat T-Median vastuullisuuspalvelujen johtaja Sari Kuvaja ja Metsähallituksen viestintäjohtaja Terhi Koipijärvi.

He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan Yritysvastuu – johtamisen uusi normaali (Kauppakamari, 2017) ja painottavat mielellään puheessaan strategista yritysvastuuta. Sen mukaan vastuullisuus pitää nostaa yrityksen strategian keskiöön, ja vastuullisuusasioita johtaa ja arvioida osana yrityksen liiketoiminnan tavoitteita, liiketoimintamahdollisuuksia ja riskejä. Sen kuuluisi olla jokaisen yrityksen toiminnan ydin ja kulmakivi. Liiketoimintaa ei voi nykymaailmassa suunnitella eikä toteuttaa huomioimatta vastuullisuusnäkökohtia.

Syksyllä 2018 julkaistu IPCC:n viimeisin ilmastoraportti nosti ilmastokysymykset ympäristökeskustelun ykkösaiheeksi. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole ainoa yrityksiä ja kansakuntia haastava ympäristökysymys. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuus ja puhtaan veden saatavuus ovat asioita, joihin yritysten toiminnalla on vaikutusta. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuus liittyvät myös yhteen monin tavoin.

– Kestävien luonnonvarojen käytön näkökulmasta voimme toimia suunnannäyttäjinä myös muille. Esimerkiksi puunkäyttö osana kulutusratkaisuja ja fossiilisten tuotteiden korvaaminen uusiutuvilla materiaaleilla ovat asioita, joihin yritysten kannattaisi panostaa. Myös päästöjä on onnistuttu vähentämään pitkällä aikavälillä: puhdas teknologia ja energiatehokkuusratkaisut ovat olleet merkittäviä, Terhi Koipijärvi toteaa.

Tavoitteiden on oltava selkeitä ja muuhun maailmaan kytkettäviä

Oikeilla mittareilla nivotaan yhteen vastuullisuustyön ja liiketoiminnan tavoitteet. Molemmat korostavat, että yrityksillä pitää olla myös muuhun maailmaan kytkettäviä tavoitteita.

– Monet yritykset hyödyntävätkin YK:n kestävän kehityksen ohjelmaa Agenda 2030:a ja siihen liittyviä kestävän kehityksen tavoitteita vastuullisuustyönsä viitekehyksenä. Ohjelma on myös koettu toimivaksi tavaksi osallistaa ihmisiä ja työntekijöitä vastuullisuuteen, Kuvaja kertoo.

Lisäksi viisas yritys ennakoi tulevaa, vaikka lainsäädäntö laahaisi perässä.

– Herkkyys sidosryhmien kuuntelemiseen ja toimintaympäristön seuraaminen auttavat myös pohtimaan, mikä on oman yrityksen menestystarina seuraavalla vuosikymmenellä, vakuuttaa Terhi Koipijärvi.

Kuvaja ja Koipijärvi kehottavat suomalaisyrityksiä viestimään vastuullisuudestaan rohkeammin:

– Yritykset voisivat olla rohkeampia vastuullisuustyössä ja tulla julkisuuteen vähän keskeneräisilläkin ohjelmilla. Kaiken ei aina tarvitse olla valmista ja loppuun asti hiottua, sillä tietoa voi alkaa levittää jo varhaisemmassa vaiheessa ja kirittää siten myös muita toimijoita, Terhi Koipijärvi rohkaisee.

Sijoittajat ovat sekä Kuvajan että Koipijärven mielestä vahva ja jatkuvasti kasvava vastuullisuuden muutosvoima, joka sysää asioita liikkeelle. Sijoittajat puhuvat kieltä, jota yritysten ylin johto ja hallitusammattilaisetkin uskovat. Strategisen yritysvastuun kehittämisessä vastuullisuuskysymyksiin perehtynyt hallituksen jäsen onkin yritykselle korvaamaton voimavara.

Suomalaisilla on osaamista, mutta yksin ei pärjätä

– Suomella on maana mahdollisuuksia toimia edelläkävijänä ja viedä eteenpäin toimintatapoja, jotka auttavat myös muita kestävään kehitykseen tähtäävissä ratkaisuissa, sanoo Terhi Koipijärvi.  

Hän ja Kuvaja nostavat esille Suomen vahvuuksina osallistavan, avoimen vuoropuhelun, päätöksenteon ja luovuuden sekä luottamuksen. Kaikki tämä toimii hyvänä pohjana luoville yhteisöille.

Osaamista ja innovointia siis löytyy, mutta tulevaisuudessa sitä tarvitaan vielä enemmän.

– Pienestä väestöstä ei välttämättä löydy kaikkea sitä lahjakkuutta, mitä tarvitaan. Siksi meidän pitäisi kasvaa entistä moniarvoisemmiksi ja suvaitsevaisemmiksi, jotta tänne myös haluttaisiin tulla, pohtii Kuvaja.

Moniarvoisuuden hyväksyminen ja työperäisen maahanmuuton edistäminen auttaisivat yrityksiä houkuttelemaan tarvitsemiaan osaajia.

– Kysehän on viime kädessä myös vastuullisesta, modernista työnantajakuvasta, Kuvaja ja Koipijärvi muistuttavat.


Teksti: Taina Parviainen

Miten motivoida yhteistyöhön, kun mikään ei tunnu riittävän?

Petra koki tehneensä aivan kaiken viisihenkisen tiiminsä motivoimisessa, eikä se tuntunut riittävän vielä mihinkään. Hänellä oli pitkä kokemus erilaisten projektien johtamisesta mutta se ei tuntunut auttavan häntä uudessa tilanteessa, vaikka Petra huolehti asioista huolelliseen tyyliinsä.

Petra selvitti ensin luottamuspulan ja heikon viestinnän syitä, sai niihin vastauksia ja reagoi puutteisiin muuttamalla toimintatapaansa. Siitä huolimatta yhteistyö tiimin sisällä oli kankeaa – ja lopulta jotakin oli tehtävä, kun tilaaja ilmoitti olevansa tyytymätön saamaansa tulokseen.

Kun asioiden kehittäminen ei onnistunut yksin ja itsenäisesti, Petra muisti vanhan tuttunsa Aleksin, jolla oli pitkä kokemus erilaisten projektien johtamisesta. Aleksi kertoi aluksi Petralle, että johtaakseen yhteistyötä johtajan on oltava osa omaa porukkaansa eli ”yksi meistä”. Johtajan tehtävä onkin rakentaa yhteinen sosiaalinen identiteetti, joka ohjaa yhteiseen tahtotilaan. Hänen onnistumistaan mitataan osittain sillä, miten hyvin hän tätä identiteettiä osaa hyödyntää kaikkien osapuolten ja toiminnan hyväksi.

Aluksi yhteisestä identiteetistä puhuminen tuntui Petrasta tiedejargonilta ja ympäripyöreältä ”organisaatiohuuhaalta”, johon perehtymiseen hän ei ollut nyt kiinnostunut aikaansa tuhraamaan. Aleksi kuitenkin näki Petran ongelman ja jatkoi perustelujaan käytännönläheisemmällä tyylillä: hankalilta kuulostaville termeille oli myös olemassa käytännön vastineet, ja yhteisen identiteetin luomisessa on lopulta kyse me-hengestä.

Kun Petra vähitellen kiinnostui aiheesta enemmän, Aleksi kertoi syvällisemmin siitä, miten omaa ryhmää voi johtaa menestyksekkäästi SIMOL-mallin* avulla. Siinä on kyse kokonaan uuden ajattelutavan omaksumisesta: johtajuus on nähtävä uusin silmin ja huomioitava tämä toiminnassa. Samalla moni perinteinen ja tuttu oppi kyseenalaistetaan: esimerkiksi johtajan karismaa ei pidetä enää niin tärkeänä kuin aiemmin. Ryhmien identiteetti muodostuukin yhteydestä toisiin ryhmiin ja syntyy ryhmien välisen vertailun tuloksena.

Alkutilanteen kartoittamisessa käytettiin identiteettimittaria ja kehittämisessä hyödynnettiin HET-prosessimallin* eri vaiheita. Lisäksi Petra omaksui viisi periaatetta, jotka antoivat hänelle viitekehyksen uuden toimintatyylin luomiseen.

Tie oli aluksi kivinen, ja uuden työkulttuurin rakentamiseen kului aikaa. Ihmissuhteiden solmukohtia tuntui välillä olevan mahdoton selvittää varsinkin, kun ihmiset työskentelivät etäällä toisistaan. Petran sitkeys kuitenkin vaikutti suurimmaksi osaksi siihen, että lopulta kaikki tiimin jäsenet sitoutuivat yhteiseen tekemiseen lujemmin kuin aiemmin. Petra ymmärsi, että ilman uutta teoriaa ja sen tarjoamia työkaluja yhteistyön ohjaaminen haluttuun suuntaan ei olisi ollut mahdollista. Lopulta Petra sai ryhmänsä yhteistyön toimimaan ja he saavuttivat yhdessä loistavia tuloksia.

Teksti: Taina Parviainen


Edellä esitetty tarina Petran haasteista oman tiiminsä vetäjänä on esitetty kokonaisuudessaan Satu Koiviston ja Ritva Rannan uutuusteoksessa Näin motivoin yhteistyöhön – ryhmän johtamisen käsikirja.

Petran esimerkki antaa lukijoille käytännönläheisiä neuvoja omaan tilanteeseen, jossa pitäisi saada oman porukan yhteishenki hyväksi ja toiminta sujuvaksi kaikkia kunnioittaen. Tarina on kerrottu kirjan teoriaosuuden lomassa, jotta taustatieto ja käytäntö kohtaavat parhaalla mahdollisella tavalla. Kirjaan on koottu myös vinkkejä, tehtäviä ja työkaluja, jotka auttavat matkalla yhteisen sosiaalisen identiteetin luomiseen.

Seuraamalla Helsingin seudun kauppakamaria Facebookissa, voit katsoa kirjan julkistamistilaisuuden striimattuna perjantaina 15.3. klo 9.00 alkaen.


*SIMOL-malli on sosiaalisen identiteetin johtamismalli, joka eroaa perinteisistä johtamismalleista hyvin radikaalisti. Johtajuus nähdään ryhmäilmiönä ja ryhmäprosessien tuotteena: johtaja saa valtansa ryhmältään.

*HET-prosessimallin avulla johtaja voi vahvistaa ryhmän yhteisen identiteetin merkitystä ryhmänsä jäsenille siten, että jäsenet löytävät yhteisestä identiteetistä heitä henkilökohtaisesti puhuttelevia piirteitä.

Johtamisen ja työn tekemisen haasteet käännettävä voitoksi

Työn tekeminen ja johtaminen ovat muuttuneet viime vuosien aikana. Samoin on käynyt yritysten toimintaympäristölle. Tuntuu kuin ainoa pysyvä asia olisi muutos. Siinä ei sinällään pitäisi olla mitään ihmeellistä. Sen sijaan organisaatioiden johtaminen on huomattavasti haasteellisempaa kuin aikaisemmin.  

Kaikessa tässä globaalissa muutoksessa asiakasymmärryksen merkitys menestystekijänä on kaiken toiminnan lähtökohta. Amerikkalainen liikkeenjohdon professori Igor Ansoff totesi jo klassikkoteoksessaan Corporate Strategy vuonna 1965, että todellisuudessa on vain yksi syy organisaation epäonnistumiseen: yritys ei ole pystynyt muuttumaan ympäristössä tapahtuvien muutosvaatimusten tahdissa. Tänä päivänä tämä toteamus pitää paikkansa entistä vankemmin.

Luodaan uusi kulttuuri, jossa kehitetään kaikki yhdessä

Merkittävimmät muutospaineet tulevat nykyisiltä ja potentiaalisilta asiakkailta, kilpailijoilta ja henkilöstöltä. Siksi toimintaympäristön jatkuva tarkka havainnointi on keskeistä. Ei enää riitä, että johto tarkastelee tilanteita, vaan koko organisaation henkilöstö on saatava mukaan uuteen kulttuuriin, jossa kaikki kehittävät – yhdessä!

Jokaisen organisaation henkilöstöllä on paljon hiljaista tietoa, jota pitäisi hyödyntää, jotta organisaatio menestyisi. Kaikkien työntekijöiden toimenkuvaan toivottavasti kuuluu myös oman työn ja koko organisaation toiminnan kehittäminen asiakaslähtöisesti.

Oppivan organisaation ideologiaa kannattaa hyödyntää edelleen

Kolmekymmentä vuotta sitten kehitetyn oppivan organisaation ideologian hyödyntäminen on edelleen paikallaan. Siinä organisaation toimintaa kyseenalaistetaan positiivisella tavalla ja mietitään, ovatko nykyiset toimintatavat tänä päivänä vielä tarkoituksenmukaisia.

Oppivan organisaation ideologia on sitä hyödyntävissä organisaatioissa osoittautunut erittäin menestyksekkääksi. Miksi emme laajemminkin kaikissa organisaatioissa hyödyntäisi sitä yhä edelleen?

Tiivistäkää itsellenne menestyksen edellytykset

Tehtäviä ja ammatteja häviää ja uusia syntyy. Nyt jos koskaan tarvitaan osaamista myös työtehtävien muotoilussa. On huomioitava niin asiakkaiden, organisaation kuin henkilöstön tarpeet. Ne pitää pystyä sovittamaan yhteen tarkoituksenmukaisesti.

Tarvitsemme erilaisia työsuhteita ja muita sopimussuhteita työn tekemiseen. Työskentelyajat, -paikat ja -tavat pitää muotoilla sellaisiksi, että haluttavaa osaamista kyetään hankkimaan ja pitämään työpaikoilla. Jokaisessa organisaatiossa joudutaan miettimään, miten se vastaa näihin haasteisiin. Tämä edellyttää aivan uudenlaista otetta henkilöstöstrategian määrittelyssä.

Kun organisaatiossa halutaan varmistaa menestyksekäs tulevaisuus, sille on kolme edellytystä, jotka kannattaa tiivistää itselleen: Yrityksessä on vallittava muutoksille myönteinen ja osallistava johtamisote. Organisaatiokulttuurin on oltava myönteinen, jatkuvasti luovuutta ja innovatiivisuutta kehittävä ympäristö, jonka nimesin kaikki kehittävät -ideologiaksi. Ja viime kädessä koko henkilöstön osaamisen keskiössä on asiakasymmärrys.

Näihin haasteisiin kannattaa vastata nopeasti ja määrätietoisesti. Ne ratkaisemalla meillä on mahdollisuus menestyä muuttuvassa maailmassa.


Teksti: Juhani Kauhanen, KTM, tietokirjailija

Tutustu myös seuraaviin Juhani Kauhasen kirjoittamiin kirjoihin:

Esimies tuottavuuden kehittäjänä (2018), Työhyvinvointi organisaation menestystekijänä (2016) ja Esimies palkitsijana (2015).