Ammattikirja.fi arvioi: Jorma Ollilan Mahdoton menestys

Iltapäivälehtien toimittajat varmasti kiroilivat jo alkusivuilla huomatessaan, että tästä kirjasta ei lööppejä hevillä nosteta. Ollila nimittäin jatkaa sitä pidättyväistä eli väritöntä linjaa, jota hän toimitusjohtajanakin julkisuudessa noudatti. Olillan ja Harri Saukkomaan teos ei ole siis mikään paljastuskirja, eikä siinä kritisoida ketään tai antauduta tunteiden valtaan. Ote on insinöörimäinen.

Ollila on rajannut kirjan aiheen tiukasti työrooliinsa ja siinäkin vielä omaan valtakauteensa. Ajatuksia Nokian toiminnasta Stephen Elopin valinnan (2010) jälkeen ei heru. Rajaus turhauttaa, kun Nokian viime aikojen ratkaisuissa varmasti riittäisi kiinnostavaa kommentoitavaa. Oudosti edes Ollilan vuoteen 2012 ulottunutta loppukautta hallituksen puheenjohtajana ei avata.

Se, mitä kirjassa suostutaan kertomaan, on kuitenkin kirjoitettu hyvin ja Nokian vaiheista lukee ilokseen. Kriisejä ja käännekohtia yrityksen toiminnassa on ollut ennenkin. Kirja koostuu näppärästi 77:stä lyhyestä osiosta, mikä antaa tarpeellisia hengähdystaukoja paikoin kuivakammankin asian keskellä. Kokonaisuutena kirja on yllätyksetön, mutta kiistatta tarpeellinen katsaus suureen suomalaiseen yhtiöön ja sen johtamiseen.

Ollilan ajatukset bisneksestä ovat tietysti teräviä ja saivat monessa kohtaa aikaan hyväksyvää nyökyttelyä. Kasvusta Ollila filosofoi:

”Olin oppinut, että kasvu oli yritykselle yhtä tärkeää kuin happi ihmiselle. Kasvu ei tarkoittanut vain, että myyntiluvut kasvavat tai osakkeenomistajat saavat varmasti voittonsa. Kasvu oli tärkeää muista syistä. Koko ihmisen elämä on kasvua sekä fyysisesti että psyykkisesti. Ihmisen tehtävä on etsiä parasta itsestään, toteuttaa jotakin suurempaa, kehittyä kohti täydellisyyttä. Kasvu varmistaa yrityksissä sen, että ihmiset jaksavat ponnistella eteenpäin. Kasvuhaluton yritys tekee työntekijöistään konservatiiveja, jotka eivät löydä yhtään syytä ponnistellakseen eteenpäin.”

Jorma Ollila ja Harri Saukkomaa: Mahdoton menestys – Kasvun paikkana Nokia. Otava 2013.

– Antti-Pekka Hulkko

Vastaa