Millainen ihminen on mielestäsi viisas, Sampo Sammalisto?

– Viisauden määritelmä onkin varmaan mietityttänyt filosofeja ja muita ajattelijoita vuosituhansia. Omasta mielestäni viisautta on se, että ajattelee ennen kuin tekee ja panostaa jatkuvaan itsensä kehittämiseen, sanoo filosofian tohtori, tietokirjailija ja bloggari Sampo Sammalisto, joka on julkaissut uudistetun Viisas pääsee vähemmällä 2.0 -teoksen.

Nykyaikana kiireen ja paineen takia suunnittelu, harkinta ja toimintatapojen kyseenalaistaminen tuntuvat jäävän kiireellä tekemisen jalkoihin. Sammalisto sanoo, että monesti lyhytkin suunnittelu parantaisi lopputulosta ja vähentäisi virheitä sekä turhaa työtä.

– Myös omista ja muiden virheistä oppiminen on ensisijaisen tärkeää. Mielestäsi Einstein kiteytti tämän hyvin sanomalla: ”Tyhmyyttä on tehdä sama asia toistuvasti ja odottaa eri lopputulosta”.

Enemmän rauhaa omalle työlle, ja turhat keskeytykset pois

Sammalistolla on selkeä käsitys siitä, mikä rokottaa nykyään eniten ihmisten aikaa – ja samalla tehokkuutta. Sähköiset viestimet, jotka keskeyttävät muuta ajattelua ja tekemistä, saavat ihmiset tekemään työnsä katkonaisesti, jolloin työn jälki ei ole välttämättä kovin laadukasta ja siihen kuluu paljon aikaa.

Niille, joilla on tarve aina reagoida kaikkiin viesteihin välittömästi tai ainakin lukea ne, hän suositteleekin laittamaan sähköpostin offline-tilaan ja ottamaan kaikki merkkiäänet pois esimerkiksi kännykästä.

– Lisäksi ihmiset tulevat toisen työpisteelle, milloin minkäkin asian kanssa ja keskeyttävät työkaverin omalla ”ei niin kiireisellä asiallaan”, vaikka sen olisi voinut hoitaa jotenkin muuten tai myöhemmin, kuten lähettämällä sähköpostia, hän sanoo.

Jo hyvinkin pienillä muutoksilla saavuttaa paremman ajankäytön ja myös samalla elämänhallinnan tunteen.

– Lisäksi ihmiset myös kunnioittavat enemmän niitä, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, hän sanoo.

Monesti riittävän hyvä suoritus on parempi kuin täydellinen

Vaikka Sammalisto haluaa tehdä työnsä hyvin ja arvostaa myös muiden tekemään huolellista jälkeä, hän korostaa, että monesti riittävän hyvin tehty työ on parempi kuin täydellinen.

– Kannattaa pohtia, mikä lisäarvo on sillä, kun iltalampun alla nysväilee ja viimeistelee loppumattomasti, vaikka kaikki muut ovat jo lähteneet työpaikalta kotiin rentoutumaan ja lepuuttamaan aivojaan, mikä on sekin tärkeää oman hyvinvoinnin ja uudistumisen kannalta.

Hänen mukaansa omaa itseään pitää myös ajatella, koska me ihmiset olemme kokonaisvaltaisia ja meidän pitää voida hyvin jokaisella elämänalueella. Liikunnan puute, liian yksipuolinen ravinto ja huonot nukkumistottumukset johtavat väistämättä väsymiseen ja virikkeettömyyteen.

– Pidemmän päälle ihminen ei voi olla tällaisena tuottavimmillaan, hän toteaa.

Tutkijatausta on opettanut monia asioita huolellisesta työstä

Kun juttelee Sammaliston kanssa huolellisuudesta, ei voi olla pohtimatta hänen taustaansa genetiikasta väitelleenä tohtorina. Tutkijana oleminen ja tutkimustyö ovat varmasti jättäneet jälkensä siihen, miten työtä kannattaa tehdä ja miten tavoitella riittävää huolellisuutta.

– Tutkimuksessa tarkkuus on ensisijaisen tärkeää, ja virheitä pitää välttää viimeiseen asti, sillä viimeistään tutkimusartikkelin vertaisarvioijat etsivät suurennuslasilla virheitä tarkasteltavasta työstä.

Tutkijana hän kertoo oppineensa arvostamaan erityisesti työohjeiden, tarkistuslistojen ja templaattien laatimista ja kehittämistä.

– Ne ovat parhaita työkaluja tarkan, virheettömän ja tehokkaan työn tekemiseen, hän sanoo ja selventää metodejaan.

Olennaista hänen mukaansa onkin se, että ymmärtää, mikä on missäkin tilanteessa riittävän hyvä suoritus lopputuloksen kannalta ja käyttää siihen aikaa säästäviä menetelmiä.

Uusien tapojen opettelu vie aikaa, mutta se kannattaa

Ei ole välttämättä kovin helppoa elää kaikkien kirjan oppien mukaan, ja joitakin voi olla hankalampi ottaa käyttöön kuin toisia. Pohdin ja kysyn, elääkö kirjailija itse samoin kuin hän opettaa.

– Ainakin 80-prosenttisesti. Yleisesti sanoisin, että kaikki kirjani opit perustuvat omien toimintamallien kehittämiseen luomalla uusia tapoja. Uusien tapojen luominen puolestaan on hidasta ja vaikeaa, ja tutkimusten mukaan uusien tapojen luominen kestää keskimäärin 66 päivää ja pisimmillään jopa 9 kuukautta, hän selventää.

Aika kuulostaa kieltämättä pitkältä, mutta panostus on varmasti vaivan arvoista. Uskoisin, että jokaisella on varmasti omat hyvät ja kehitettävät kohtansa, joita pitää vielä vähän harjoitella. Kysynkin Sammalistolta, mitkä nämä hänen tapauksessaan ovat.

– Kaksi asiaa, joita harjoittelen päivittäin, ovat avoimien kysymysten kysyminen suljettujen sijasta sekä aktiivisen kuuntelun lisääminen, hän sanoo loppuun.

Mene ja tiedä, mutta ehkä tällä tavoin on mahdollista saavuttaa sitä paljon puhuttua tehokkuutta, elämänhallintaa ja miksei empatiaakin, jos opettelee kuuntelemaan toisia paremmin. Se on varmasti myös viisautta.


Teksti: Taina Parviainen

Kirja on saatavilla myös e-kirjana ja äänikirjana seuraavista palveluista: Bookbeat, Storytel, Ellibs ja Elisa Kirja

Käy kuuntelemassa Kauppakamarin Kirjakulman podcast, jossa Sampo kertoo uudesta kirjastaan ja ajatuksistaan: https://soundcloud.com/k2hel/viisas-paasee-vahemmalla

Vastaa