Onko sinun vaikea keskittyä työpäiviesi aikana? Näillä kolmella keinolla pystyt tukahduttamaan tärkeiden töidesi tärvääjät.

Hukutko sähköpostiisi? Onko työpäiväsi täynnä jatkuvia keskeytyksiä ja tehottomia palavereja? Tuntuuko, että päivät ovat jatkuvaa tulipalojen sammuttelua? Mikäli koet, että useimmat työpäiväsi muistuttavat edellä mainittua, voin lohduttaa sinua kertomalla että kuulut suomalaisten asiantuntijatyötä tekevien enemmistöön.

Olen vuodesta 2012 asti kouluttanut yli 9.000 suomalaista järkeistämään työtapojaan yksinkertaisilla ja todistetusti toimivilla tekniikoilla. Koulutuskokemukseni kautta väitän, että ajatustyöläisen suurin yksittäinen haaste ovat ajatustyön jatkuvat keskeytykset.

Miksi keskeytykset ovat niin haitallisia ajatustyössä?

Keskeytykset syövät keskimäärin 2–3 tuntia ajatustyöläisen jokaisesta työpäivästä ja tosiasiassa keskitymme keskimäärin yhteen tehtävään vaivaiset 11 minuuttia ennen kuin meidät keskeytetään. Pahimmillaan, mikäli keskeytynyt tehtävä on vaativa, meiltä voi mennä jopa 20 minuuttia palauttaa keskittymisemme keskeytystä edeltävälle tasolle.

Tämä tarkoittaa sitä, että tunnin työtehtävä saattaakin syödä kaksi tuntia työaikaasi, jos sinut keskeytetään kolme kertaa tehtävän aikana. Lisäksi on hyvin lähes varmaa, että työn jälki huononee keskeytysten takia. Näiden tutkimustulosten valossa keskeytysten välttäminen on ehkä tärkein yksittäinen työtehoa lisäävä tekijä ja tämän vuoksi haluan esitellä kolme parasta keinoani keskeytysten välttämiseen.

Ratkaisu 1: Älä seuraa sähköpostiasi reaaliaikaisesti

Suomalainen ajatustyöläinen saa keskimäärin 60 sähköpostia työpäivän aikana, eli noin 7-8 minuutin välein. Tämän vuoksi sähköposti saattaa olla pahin yksittäinen ajatustyön keskeyttäjä.

Siksi suosittelenkin, että poistat kaikki ilmoitukset saapuneesta ja lukemattomasta sähköpostista kaikilta laitteiltasi ja siirryt lukemaan sähköpostisi keskitetysti 2-3 kertaa työpäivän aikana. Alussa näiden sähköpostin käsittelyaikojen ajastaminen säännöllisin kalenterimerkinnöin saattaa olla hyödyllistä.

Mikäli jollain on tätä kiireellisempää asiaa, niin hän kyllä keksii keinot tavoittaa sinut. Ajan myötä kollegasi ja asiakkaasi myös oppivat, että sinua ei kannata yrittää tavoitella sähköpostitse, mikäli asia on oikeasti kiireellinen (useimmat sähköpostit eivät ole). Lisäksi suosittelen kertomaan kaikille, että luet sähköpostejasi keskitetysti pari kertaa päivässä, jotta he tietävät että et jatkossa vastaa minuuttien sisällä sinulle lähetettyihin sähköposteihin.

Ratkaisu 2: Tee keskittymistä vaativat tehtävät etänä

Älä tee yli 20 minuutin syvää keskittymistä vaativia tehtäviä omalla työpisteelläsi. Yleisimpiä ulkoisia työn keskeyttäjiä ovat työkaverisi, jotka tulevat työpisteeseesi tai toimistoosi.

Tämän voit estää tehokkaasti kalenteroimalla haastavammat itsenäiset tehtävät etäpäivillesi tai siirtymällä pois työpisteeltäsi esimerkiksi vapaaseen kokoushuoneeseen, puhelinkoppiin tai hiljaiseen huoneeseen. Suosittelenkin asiantuntijatyötä tekeviä pitämään vähintään yhden etäpäivän viikossa, jotta haastaville tehtäville on helppo järjestää riittävästi keskeytyksetöntä työaikaa.

Lisäksi työpäivien pilkkominen toimisto- ja etäosiin on usein hyödyllistä esimerkiksi siten, että teet keskittymistä vaativat työt aamulla kotona ennen kuin siirryt konttorille palavereihin ja muihin yhteistyötä vaativiin hommiin.

Ratkaisu 3: Suitsi älypuhelimesi ilmoitukset

Suosittelen karsimaan älypuhelimesta ilmoitusääniä ja kuvakkeita rankalla kädellä, sillä mikäli säilytät oletusasetukset kaikissa sovelluksissasi, tulee älypuhelimesi keskeyttämään sinut kymmeniä kertoja jokaisen työpäiväsi aikana. Olen luonut itselleni seuraavan laisen viestintäsovellusten ”vasteaikahierarkian”.

Itse vastaan nopeimmin tekstiviesteihin ja puheluihin, sillä pidän näissä älypuhelimessani ääniä päällä aina kun pystyn.

Puolestaan WhatsApp:sta ja sähköpostisovelluksesta olen poistanut kaikki ilmoitusäänet, sillä ne keskeyttäisivät työtäni aivan liian usein. WhatsApp on toiseksi nopein tapa tavoittaa minut, sillä siinä pidän päällä push-ilmoituksia ja näen vastaamattomista viesteistä kertovan punaisen kuplan aina, kun katson älypuhelimeni aloitusnäkymää.

Sähköpostisovellukseni olen siirtänyt kolmannelle älypuhelimeni välilehdelle sekä poistanut push-ilmoitukset ja punaisen kuplan. Näin ollen, minun pitää aktiivisesti haluta tarkistaa älypuhelimellani sähköpostit ja teenkin sen vain silloin, kun todella haluan.

Lisäksi suosittelen, että pidät älypuhelimesi pois näkökentästäsi silloin kun haluat keskittyä vaativaan työhön tai toisten ihmisten kanssa keskustelemiseen. Mielestäni on myös ehdottoman tärkeää, että rauhoitat makuuhuoneesi älypuhelimilta, tableteilta, telkkareilta ja läppäreiltä.

”But wait, there’s more.”

Huomannet, että olen käsitellyt tässä ainoastaan ulkoisia keskeyttäjiä. Tutkimusten mukaan kuitenkin noin puolet keskeytyksiä tulee omien korviemme välistä. Kutsun itse näitä sisäisiä keskeyttäjiä ”Ai hitto.”-hetkiksi: esim. ”Ai hitto, unohdin soittaa Millalle” tai ”Ai hitto, minunhan piti valmistella huomisen esitys jo eilen”.

Myös näitä sisäisiä keskeytyksiä on mahdollista vähentää merkittävästi, ja sitä varten suosittelen perehtymään uutuuskirjaani ”Viisas pääsee vähemmällä 2.0. – 52 päivitettyä vinkkiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään.”, joka on saatavilla painettuna kirjana sekä myös e-kirjana ja äänikirjana Bookbeat ja Storytel-palveluista.

Teksti: Sampo Sammalisto


Kirjan kirjoittaja, filosofian tohtori Sampo Sammalisto, on suosittu bloggari ja kouluttaja, joka on valmentanut yli 9.000 suomalaista asiantuntijaa ja johtajaa Suomen johtavissa organisaatioissa. Hän on myös ollut Radio NRJ:n viikoittainen vakiovieras sekä esiintynyt kymmenissä kotimaisissa medioissa. Sampo on itse tehnyt ajatustyötä yli 15 vuotta sekä pienissä että suurissa organisaatioissa. Löydät Sampon blogin osoitteesta http://viisaampaatyota.com.

Millainen ihminen on mielestäsi viisas, Sampo Sammalisto?

– Viisauden määritelmä onkin varmaan mietityttänyt filosofeja ja muita ajattelijoita vuosituhansia. Omasta mielestäni viisautta on se, että ajattelee ennen kuin tekee ja panostaa jatkuvaan itsensä kehittämiseen, sanoo filosofian tohtori, tietokirjailija ja bloggari Sampo Sammalisto, joka on julkaissut uudistetun Viisas pääsee vähemmällä 2.0 -teoksen.

Nykyaikana kiireen ja paineen takia suunnittelu, harkinta ja toimintatapojen kyseenalaistaminen tuntuvat jäävän kiireellä tekemisen jalkoihin. Sammalisto sanoo, että monesti lyhytkin suunnittelu parantaisi lopputulosta ja vähentäisi virheitä sekä turhaa työtä.

– Myös omista ja muiden virheistä oppiminen on ensisijaisen tärkeää. Mielestäsi Einstein kiteytti tämän hyvin sanomalla: ”Tyhmyyttä on tehdä sama asia toistuvasti ja odottaa eri lopputulosta”.

Enemmän rauhaa omalle työlle, ja turhat keskeytykset pois

Sammalistolla on selkeä käsitys siitä, mikä rokottaa nykyään eniten ihmisten aikaa – ja samalla tehokkuutta. Sähköiset viestimet, jotka keskeyttävät muuta ajattelua ja tekemistä, saavat ihmiset tekemään työnsä katkonaisesti, jolloin työn jälki ei ole välttämättä kovin laadukasta ja siihen kuluu paljon aikaa.

Niille, joilla on tarve aina reagoida kaikkiin viesteihin välittömästi tai ainakin lukea ne, hän suositteleekin laittamaan sähköpostin offline-tilaan ja ottamaan kaikki merkkiäänet pois esimerkiksi kännykästä.

– Lisäksi ihmiset tulevat toisen työpisteelle, milloin minkäkin asian kanssa ja keskeyttävät työkaverin omalla ”ei niin kiireisellä asiallaan”, vaikka sen olisi voinut hoitaa jotenkin muuten tai myöhemmin, kuten lähettämällä sähköpostia, hän sanoo.

Jo hyvinkin pienillä muutoksilla saavuttaa paremman ajankäytön ja myös samalla elämänhallinnan tunteen.

– Lisäksi ihmiset myös kunnioittavat enemmän niitä, jotka pitävät kiinni omista rajoistaan, hän sanoo.

Monesti riittävän hyvä suoritus on parempi kuin täydellinen

Vaikka Sammalisto haluaa tehdä työnsä hyvin ja arvostaa myös muiden tekemään huolellista jälkeä, hän korostaa, että monesti riittävän hyvin tehty työ on parempi kuin täydellinen.

– Kannattaa pohtia, mikä lisäarvo on sillä, kun iltalampun alla nysväilee ja viimeistelee loppumattomasti, vaikka kaikki muut ovat jo lähteneet työpaikalta kotiin rentoutumaan ja lepuuttamaan aivojaan, mikä on sekin tärkeää oman hyvinvoinnin ja uudistumisen kannalta.

Hänen mukaansa omaa itseään pitää myös ajatella, koska me ihmiset olemme kokonaisvaltaisia ja meidän pitää voida hyvin jokaisella elämänalueella. Liikunnan puute, liian yksipuolinen ravinto ja huonot nukkumistottumukset johtavat väistämättä väsymiseen ja virikkeettömyyteen.

– Pidemmän päälle ihminen ei voi olla tällaisena tuottavimmillaan, hän toteaa.

Tutkijatausta on opettanut monia asioita huolellisesta työstä

Kun juttelee Sammaliston kanssa huolellisuudesta, ei voi olla pohtimatta hänen taustaansa genetiikasta väitelleenä tohtorina. Tutkijana oleminen ja tutkimustyö ovat varmasti jättäneet jälkensä siihen, miten työtä kannattaa tehdä ja miten tavoitella riittävää huolellisuutta.

– Tutkimuksessa tarkkuus on ensisijaisen tärkeää, ja virheitä pitää välttää viimeiseen asti, sillä viimeistään tutkimusartikkelin vertaisarvioijat etsivät suurennuslasilla virheitä tarkasteltavasta työstä.

Tutkijana hän kertoo oppineensa arvostamaan erityisesti työohjeiden, tarkistuslistojen ja templaattien laatimista ja kehittämistä.

– Ne ovat parhaita työkaluja tarkan, virheettömän ja tehokkaan työn tekemiseen, hän sanoo ja selventää metodejaan.

Olennaista hänen mukaansa onkin se, että ymmärtää, mikä on missäkin tilanteessa riittävän hyvä suoritus lopputuloksen kannalta ja käyttää siihen aikaa säästäviä menetelmiä.

Uusien tapojen opettelu vie aikaa, mutta se kannattaa

Ei ole välttämättä kovin helppoa elää kaikkien kirjan oppien mukaan, ja joitakin voi olla hankalampi ottaa käyttöön kuin toisia. Pohdin ja kysyn, elääkö kirjailija itse samoin kuin hän opettaa.

– Ainakin 80-prosenttisesti. Yleisesti sanoisin, että kaikki kirjani opit perustuvat omien toimintamallien kehittämiseen luomalla uusia tapoja. Uusien tapojen luominen puolestaan on hidasta ja vaikeaa, ja tutkimusten mukaan uusien tapojen luominen kestää keskimäärin 66 päivää ja pisimmillään jopa 9 kuukautta, hän selventää.

Aika kuulostaa kieltämättä pitkältä, mutta panostus on varmasti vaivan arvoista. Uskoisin, että jokaisella on varmasti omat hyvät ja kehitettävät kohtansa, joita pitää vielä vähän harjoitella. Kysynkin Sammalistolta, mitkä nämä hänen tapauksessaan ovat.

– Kaksi asiaa, joita harjoittelen päivittäin, ovat avoimien kysymysten kysyminen suljettujen sijasta sekä aktiivisen kuuntelun lisääminen, hän sanoo loppuun.

Mene ja tiedä, mutta ehkä tällä tavoin on mahdollista saavuttaa sitä paljon puhuttua tehokkuutta, elämänhallintaa ja miksei empatiaakin, jos opettelee kuuntelemaan toisia paremmin. Se on varmasti myös viisautta.


Teksti: Taina Parviainen

Kirja on saatavilla myös e-kirjana ja äänikirjana seuraavista palveluista: Bookbeat, Storytel, Ellibs ja Elisa Kirja

Käy kuuntelemassa Kauppakamarin Kirjakulman podcast, jossa Sampo kertoo uudesta kirjastaan ja ajatuksistaan: https://soundcloud.com/k2hel/viisas-paasee-vahemmalla

Kauppakamarin teoksia jatkossa myös äänikirjoina – ensimmäisenä uudistettu Viisas pääsee vähemmällä 2.0!

Haluaisitko kuulla sametinpehmeää ääntä? Rauhallista, mutta sopivasti eteenpäin soljuvaa ja sellaista ääntä, joka kykenee kertomaan mielenkiintoisesti tärkeistä asioista. Sehän kuulostaa viihdyttävältä! Entä jos samalla oppisit vielä tehokkuutta ja elämänhallintaa? No mutta sehän kuulostaa puolestaan hyödylliseltä.

Kauppakamarin äänikirjatuotanto on varsinaisesti käynnistymässä, ja jatkossa kuulijamme saavat nauttia viihdyttävistä ja hyödyllisistä sisällöistä vaikkapa autoa tai pyörää ajaessaan ammattimaisten ääninäyttelijöiden lukemina. Jos painetun kirjan lukemiselle ei tahdo löytyä aikaa, voi vaihteeksi kokeilla kauppakamarin kustantamia äänikirjoja, joita löytyy jatkossa niin Storytelin ja BookBeatin kuin Elisan, Ellibsin, Adlibriksen ja Suomalaisen kirjakaupan valikoimista.

Sampo Sammaliston uudistettu teos Viisas pääsee vähemmällä 2.0 – 52 päivitettyä vinkkiä tehokkaampaan ja onnellisempaan elämään sisältää hyödyllistä tietoa ajatustyön tehostamisesta ja itsensä johtamisesta. Sammalisto antaa esimerkiksi neuvoja siihen, miten keskeytyksiä vältetään työpäivän aikana ja miten jokainen voi tehostaa työtään omalla työpisteellään. Kirjassa on myös vinkkejä henkisen ja fyysisen hyvinvoinnin edistämiseen: huomion kohteena ovat niin ravintotottumuksiin, unenlaatuun ja henkilökohtaisiin raha-asioihin liittyvät seikat. Kirjailijan tavoitteena ja sydämenasiana on antaa niin lukijoilleen kuin kuulijoilleen tietoa hyödyllisten elämäntaitojen kehittämiseen ja onnellisuuden lisäämiseen.

Voit kuunnella Juhani ”Jusa” Rajalinin pehmeä-äänisen lukunäytteen Sammaliston kirjasta Storyteliltä täältä: https://bit.ly/2Ouzvn6

Antoisia kuunteluhetkiä!


Teksti: Taina Parviainen

Lisätietoja: Äänikirjan kesto: 5 h 22 min.

Valmentavan mentoroinnin avulla opitaan tulevaisuuden työelämätaitoja

Marjut Alatalo ja Marjo-Riitta Ristikangas ovat juuri ilmestyneen Valmentava mentorointi -kirjan kirjoittajia.

– Työpaikoilla ollaan siirtymässä osaamisen johtamisesta oppimisen johtamiseen, sanovat ylimmän johdon coachit Marjo-Riitta Ristikangas ja Marjut Alatalo, jotka ovat kirjoittaneet Valmentava mentorointi -kirjan yhdessä Vesa Ristikankaan kanssa.

Nykymaailmassa meidän pitää osata kehittää luovasti oppimisen taitoja, ja valmentava mentorointi tuo eväitä tähän tarpeeseen.

– Valmentavan mentoroinnin avulla opitaan muun muassa yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja. Mentorointitilanne on yhteisöllinen vuorovaikutussuhde, ja siinä kypsyviä taitoja tarvitaan kaikkialla ja muissakin tilanteissa, vaikka mentorointisuhdetta ei olisikaan.

Valmentavan mentoroinnin avulla kehitetään mielentaitoja ja ajattelun laatua

Valmentavan mentoroinnin suurin ero verrattuna perinteiseen mentorointiin on se, että pelkän tiedon siirron sijaan siinä kehitetään mielentaitoja ja syvennetään oman ajattelun laatua. Kirjailijoiden mukaan siinä hyödynnetään coachausta ja aktivoidaan ajattelua eri mekanismeilla.

– Enemmän haastetaan, kysytään ja kuunnellaan. Tärkeämpää on oikeiden kysymysten esittämisen taito kuin oikeiden vastausten kertominen, Alatalo täydentää.

Toinen olennainen ero aikaisempaan on tapa ymmärtää verkostoitumista uudella tavalla. Nimittäin aikaisemmin oli vallalla ajatus, jonka mukaan mentori jakoi verkostoaan toisen osapuolen hyödyksi.

– Valmentavassa mentoroinnissa on tärkeää rakentaa omaa, itselle tarkoituksenmukaista verkostoa yhteistyön eri työkaluilla ja hahmottaa, millainen verkosto toimii mentoroitavalle parhaiten, Ristikangas sanoo.

Valmentavaan mentorointiin kohdistuu monenlaisia epäilyjä

Aiheeseen kohdistuu myös monenlaisia epäilyjä – ja varsinkin sanaan valmentaminen. Se koetaan pehmoiluksi.

– Sitähän se ei ole, vaan tavoitteellista toimintaa, sanoo Ristikangas painokkaasti.

Alatalo jatkaa, että työyhteisöissä on vallalla myös ajatus, että tunteet eivät kuulu työpaikalle, koska valmentaminen on muka tunteilua, yhdenlaista pään silittelyä.

– Ihminen on kuitenkin kokonaisvaltainen olento, joka ei pysty erottamaan tunteitaan itsestään. Tunnereaktioita kannattaa opetella hyödyntämään.

Muunkinlaisia oletuksia valmennustyötä tekevät kirjoittajat joutuvat usein korjaamaan.

– Usein ajatellaan, että mentorin pitää olla saman alan asiantuntija kuin mentoroitava on, mutta tämä ei pidä paikkaansa. Esimerkiksi nuoret ovat syntyneet näppisten kanssa, ja heillä on paremmat digitaidot kuin vanhemmilla. Kyllä he voivat meitä mentoroida, koska muuten ei synny uutta kehitystä, he sanovat.

Kirjailijat myöntävät, että aivan ongelmatonta mentorointi ei ole, vaikka sen tuomat hyödyt ovat parhaimmillaan moninaiset. Tyypillisin haaste mentorointisuhteessa on, että tapaamisten aikataulut eivät pidä. Tämä voi johtaa siihen, että tapaamisiin ei myöskään valmistauduta.

– Lisäksi epäselvät odotukset tuottavat päänvaivaa, sillä odotuksista ei useinkaan puhuta avoimesti. Asioista pitäisi keskustella enemmän eikä vain suorittaa tilannetta, Ristikangas pohtii.

Mentorointiohjelma auttaa luomaan rajoja ylittäviä yhteistyösuhteita

Kirjailijat kannustavat yrityksiä ottamaan käyttöön mentorointiohjelman: se auttaa valmentavan otteen leviämisessä ja muuttaa vähitellen työpaikan kulttuuria ja tapoja toimia. Silloin opitaan aidosti yhdessä tekemään töitä ja kehitetään rajoja ylittäviä yhteistyösuhteita.

Työpaikoilla onkin olennaista pyrkiä siihen, ettei valmentavaa mentorointia tarjota vain avainhenkilöille, vaan luodaan kokonaan uusi käytäntö ja kulttuuria ohjaava muutos, josta hyötyy mahdollisimman moni.

– Tällainen muutos vaatii kaikilta uskallusta heittäytyä – oli sitten missä asemassa vain.

Lisäksi Ristikangas ja Alatalo muistuttavat, että onnistuneessa mentorointisuhteessa sekä mentorin että mentoroitavan ajattelu muuttuu. Kummankin ajattelu kehittyy, ja yksilö alkaa nähdä asioita uudella tavalla.

– Uskomme, että jokainen pystyy olemaan mentorina ja mentoroitavana, jos haluaa. Jos mentoroinnista kiinnostunut osaa epäillä, onko hänestä mentoriksi, se jo osoittaa, että hän on kiinnostunut toisesta eikä vain omista asioistaan, he sanovat loppuun.


Teksti: Taina Parviainen

Kuuntele myös Marjutin keskustelu Tainan kanssa Kauppakamarin podcastissa: https://soundcloud.com/k2hel/valmentava-mentorointi

Lisätiedot kirjasta: https://www.kauppakamarikauppa.fi/valmentava-mentorointi.html

Kauppakamarin podcastista kuunneltavaa kesäksi!

Helsingin seudun kauppakamarin podcastia voit kuunnella SoundCloudissa ja Spotifyssa.

Helsingin seudun kauppakamari on aloittanut podcast-sarjan, jossa tutustutaan ajankohtaisiin aiheisiin ja mielenkiintoisiin työ- ja elinkeinoelämää koskettaviin ilmiöihin. Kanavalla haastatellaan muun muassa tietokirjailijoita ja elinkeinoelämän vaikuttajia, jotka kertovat työstään ja ajatuksistaan käytännönläheisessä hengessä.

Podcast-jaksoissa on tähän mennessä käsitelty asioita, jotka ovat juuri nyt pinnalla. Ratkaisutoimisto Seedin toimitusjohtaja Marko Parkkinen kertoo yritykselle merkityksellisestä toiminnan kehittämisestä. Lisäksi K-ryhmän Lead Service Designer Harri Nieminen ja Digital Discoveryn perustaja Maarit Heikkilä kertovat palvelumuotoilusta ja sen hyödyistä yritykselle.

Seuraavassa, 25.6. ilmestyvässä jaksossa kauppakamarin Heini Vesterinen haastattelee Keel Startegicin Major Mike Lynchia. Jakson aiheena on yritystoiminta uhkaavissa olosuhteissa tai konfliktialueilla.

Lisäksi podcastissa edustettuina ovat kauppakamarin kirjailijat. Psykologi ja työnohjaaja Tarja Turtio kertoo pahasta johtamisesta ja siitä, miten sitä voidaan välttää. Yhteiskuntatieteiden tohtori Sari Kuusela kertoo siitä, miten hän sosiaalipsykologina tarkastelee työyhteisöjen näyttämöitä dramaturgin silmin, vuorovaikutuksen, yhteistyön ja johtamisen näkökulmasta.

Kesän aikana julkaistaan lisää mielenkiintoista sisältöä, eli käyhän kuuntelemassa: https://soundcloud.com/k2hel ja pistä meidät seurantaan!

Teksti: Taina Parviainen

Valmentava mentorointi -kirja tarkastelee mentorointia molempien osapuolien näkökulmasta

Elokuussa 2019 ilmestyvä Valmentava mentorointi -kirja tarkastelee mentorointia niin mentorin kuin mentoroitavan näkökulmasta. Teos korostaa sitä, että valmentavassa mentoroinnissa nuorempi voi neuvoa kokenutta konkaria ja oikeat ihmiset voivat löytää toisensa myös eri toimialoilta. Valmentava mentorointi päivittää mentoroinnin vastaamaan nykypäivän työelämän vaatimuksia, ja kaikki perinteiset käsitykset murretaan.

Kirjaa lukiessa kannattaa pitää mielessä, että vaikka siitä löytyvät omat osionsa niin mentorille kuin mentoroitavalle, voi kirjan eri lukuja useassa kohdassa hyödyntää myös puolin ja toisin.

Roolit auttavat ymmärtämään, mitä kukin mentoroinnilta haluaa

Yksi tapa päästä aiheeseen sisälle on pohtia kirjassa esitettyjä mentorin moninaisia rooleja, jotka kytkeytyvät hyvin pitkälle analyysiin omasta persoonallisuudestamme ja tapaan, jolla käsittelemme asioita luontaisesti.

Roolien tuntemisesta on monenlaista hyötyä, koska asiasta kiinnostunut voi pohtia, millaista mentoria itselleen toivoo ja millaisia asioita ja oivalluksia toivoo saavansa mentoroinnista. Lisäksi se selventää mentoriksi aikovalle, mitä hänellä on tarjottavanaan tai millä tavalla hän ehkä luontevimmin toimii auttaessaan toista osapuolta.

Työntäjä, kannattelija, linkittäjä ja opastaja – kuka olet tai ketä eniten tarvitset?

Valmentavan mentorin pääroolit ovat työntäjä, kannattelija, linkittäjä ja opastaja. Jokaisella pääroolilla on niin sanotut alaroolit, jotka kuvaavat tarkemmin sitä, miten monia puolia päärooli voi pitää kokonaisuudessa sisällään.

Työntäjän tehtävänä on toimia haastajana, joka antaa hyvin suoraa palautetta – ja kritiikkiäkin – mentoroitavalleen. Haasteita kaipaava mentoroitava, joka ei pelästy pienestä, löytää itselleen tarpeellisen coachin omasta mentoristaan.

Kannattelija puolestaan jäsentää asioita mentoroitavalle ja tukee tätä kuin ystävä, jollaiselle voi joskus olla tarvetta. Hän myös vastuuttaa lempeästi ja toista tukien mentoroitavan pohtimaan omaa tulevaisuuttaan.

Linkittäjä toimii mentoroitavalle ovien avaajana, joka jakaa mahdollisesti omat verkostonsa toisen osapuolen käyttöön. Erilaiset kohtaamiset ja sosiaaliset tapahtumat ovat tärkeitä tämäntyyppisen luottamussuhteen rakentamisessa ja uran edistämisessä.

Opastaja puolestaan antaa neuvoja ja jakaa tietoa kertomalla esimerkiksi tarinoita ja kokemuksiaan omalta työuraltaan. Hän voi olla ikään kuin kummin roolissa ja varmistaa, että toinen osapuoli ”löytää perille”.

Roolit opastavat lukijan mielenkiintoisella tavalla huomaamaan, mitä meillä jokaisella on tarjottavana, kun harkitsemme ryhtymistä mentoriksi tai mentoroitavaksi.

Teksti: Taina Parviainen


Vesa Ristikankaan, Marjo-Riitta Ristikankaan ja Marjut Alatalon kirjoittama Valmentava mentorointi -kirja julkaistaan pe 16.8. Voit ilmoittautua kirjan julkistamistilaisuuteen täältä. https://www.kauppakamarikauppa.fi/valmentava-mentorointi-kirjan-julkistamistilaisuus.html

Lisää mielenkiintoista tietoa valmentavasta mentoroinnista, siihen liittyvistä rooleista ja erilaisia työkaluista voit lukea tutustumalla lähemmin Valmentava mentorointi -kirjaan: https://www.kauppakamarikauppa.fi/valmentava-mentorointi.html

Viisas yritys ennakoi vastuullisuusvaatimuksia

Sari Kuvaja (vas.) ja Terhi Koipijärvi ovat kirjoittaneet kirjan Yritysvastuu – johtamisen uusi normaali

– Ympäristöön ja ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia ei voida ratkaista ilman yrityksiä, sanovat T-Median vastuullisuuspalvelujen johtaja Sari Kuvaja ja Metsähallituksen viestintäjohtaja Terhi Koipijärvi.

He ovat kirjoittaneet yhdessä kirjan Yritysvastuu – johtamisen uusi normaali (Kauppakamari, 2017) ja painottavat mielellään puheessaan strategista yritysvastuuta. Sen mukaan vastuullisuus pitää nostaa yrityksen strategian keskiöön, ja vastuullisuusasioita johtaa ja arvioida osana yrityksen liiketoiminnan tavoitteita, liiketoimintamahdollisuuksia ja riskejä. Sen kuuluisi olla jokaisen yrityksen toiminnan ydin ja kulmakivi. Liiketoimintaa ei voi nykymaailmassa suunnitella eikä toteuttaa huomioimatta vastuullisuusnäkökohtia.

Syksyllä 2018 julkaistu IPCC:n viimeisin ilmastoraportti nosti ilmastokysymykset ympäristökeskustelun ykkösaiheeksi. Ilmastonmuutos ei kuitenkaan ole ainoa yrityksiä ja kansakuntia haastava ympäristökysymys. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuus ja puhtaan veden saatavuus ovat asioita, joihin yritysten toiminnalla on vaikutusta. Ilmastonmuutos ja monimuotoisuus liittyvät myös yhteen monin tavoin.

– Kestävien luonnonvarojen käytön näkökulmasta voimme toimia suunnannäyttäjinä myös muille. Esimerkiksi puunkäyttö osana kulutusratkaisuja ja fossiilisten tuotteiden korvaaminen uusiutuvilla materiaaleilla ovat asioita, joihin yritysten kannattaisi panostaa. Myös päästöjä on onnistuttu vähentämään pitkällä aikavälillä: puhdas teknologia ja energiatehokkuusratkaisut ovat olleet merkittäviä, Terhi Koipijärvi toteaa.

Tavoitteiden on oltava selkeitä ja muuhun maailmaan kytkettäviä

Oikeilla mittareilla nivotaan yhteen vastuullisuustyön ja liiketoiminnan tavoitteet. Molemmat korostavat, että yrityksillä pitää olla myös muuhun maailmaan kytkettäviä tavoitteita.

– Monet yritykset hyödyntävätkin YK:n kestävän kehityksen ohjelmaa Agenda 2030:a ja siihen liittyviä kestävän kehityksen tavoitteita vastuullisuustyönsä viitekehyksenä. Ohjelma on myös koettu toimivaksi tavaksi osallistaa ihmisiä ja työntekijöitä vastuullisuuteen, Kuvaja kertoo.

Lisäksi viisas yritys ennakoi tulevaa, vaikka lainsäädäntö laahaisi perässä.

– Herkkyys sidosryhmien kuuntelemiseen ja toimintaympäristön seuraaminen auttavat myös pohtimaan, mikä on oman yrityksen menestystarina seuraavalla vuosikymmenellä, vakuuttaa Terhi Koipijärvi.

Kuvaja ja Koipijärvi kehottavat suomalaisyrityksiä viestimään vastuullisuudestaan rohkeammin:

– Yritykset voisivat olla rohkeampia vastuullisuustyössä ja tulla julkisuuteen vähän keskeneräisilläkin ohjelmilla. Kaiken ei aina tarvitse olla valmista ja loppuun asti hiottua, sillä tietoa voi alkaa levittää jo varhaisemmassa vaiheessa ja kirittää siten myös muita toimijoita, Terhi Koipijärvi rohkaisee.

Sijoittajat ovat sekä Kuvajan että Koipijärven mielestä vahva ja jatkuvasti kasvava vastuullisuuden muutosvoima, joka sysää asioita liikkeelle. Sijoittajat puhuvat kieltä, jota yritysten ylin johto ja hallitusammattilaisetkin uskovat. Strategisen yritysvastuun kehittämisessä vastuullisuuskysymyksiin perehtynyt hallituksen jäsen onkin yritykselle korvaamaton voimavara.

Suomalaisilla on osaamista, mutta yksin ei pärjätä

– Suomella on maana mahdollisuuksia toimia edelläkävijänä ja viedä eteenpäin toimintatapoja, jotka auttavat myös muita kestävään kehitykseen tähtäävissä ratkaisuissa, sanoo Terhi Koipijärvi.  

Hän ja Kuvaja nostavat esille Suomen vahvuuksina osallistavan, avoimen vuoropuhelun, päätöksenteon ja luovuuden sekä luottamuksen. Kaikki tämä toimii hyvänä pohjana luoville yhteisöille.

Osaamista ja innovointia siis löytyy, mutta tulevaisuudessa sitä tarvitaan vielä enemmän.

– Pienestä väestöstä ei välttämättä löydy kaikkea sitä lahjakkuutta, mitä tarvitaan. Siksi meidän pitäisi kasvaa entistä moniarvoisemmiksi ja suvaitsevaisemmiksi, jotta tänne myös haluttaisiin tulla, pohtii Kuvaja.

Moniarvoisuuden hyväksyminen ja työperäisen maahanmuuton edistäminen auttaisivat yrityksiä houkuttelemaan tarvitsemiaan osaajia.

– Kysehän on viime kädessä myös vastuullisesta, modernista työnantajakuvasta, Kuvaja ja Koipijärvi muistuttavat.


Teksti: Taina Parviainen

Haluatko juristiksi?

Moni haaveilee lakimiehen urasta ja tuhansia osallistuu vuosittain pääsykokeisiin. Kuitenkin vain muutama prosentti tulee valituksi. Haluatko juristiksi -kirja parantaa mahdollisuuksia päästä opiskelemaan oikeustieteelliseen tiedekuntaan. Muille juridiikasta kiinnostuneille se toimii kiinnostavana johdatuksena suomalaisen oikeusjärjestelmän perusteisiin sekä avaa juristien roolia ja sijoittumista yhteiskunnassa.

Haluatko juristiksi? -kirjassa johdatellaan lukija suomalaiseen oikeusjärjestelmään ja sen terminologiaan, käydään läpi oikeudenalojen perusteet sekä kerrotaan, miten ja missä oikeustiedettä voi opiskella ja mitä uramahdollisuuksia valmistuneella lakimiehellä on.

Oikeustieteellisen pääsykoekirjoja lukiessa voi asioihin olla hankala päästä kunnolla käsiksi, ja kokonaiskuvan saaminen on vaikeaa. Oikeusjärjestelmä oli kuin palapeli, mutta kukaan ei kerro, miltä peli näyttää valmiina. Tämä kirja kertoo! Kirja on kirjoitettu erityisesti oikeustiedettä lukemaan pyrkivän näkökulmasta ja siinä avataan yksityiskohtaisesti pääsykokeeseen valmistautumista, kysymystyyppejä ja tuloksellista vastaustekniikkaa. Kirja antaa lukijalleen tiedollisen kehikon, joka mahdollistaa lisäoppimisen ja auttaa yhdistämään varsinaisten pääsykoekirjojen sisällön loogiseksi kokonaisuudeksi.

Helppolukuinen kirja avaa lukijalle myös pääsykoekirjoissa vilahtelevat oikeudelliset käsitteet ja toimii kätevänä tukimateriaalina pääsykokeisiin valmistautuessa. Kirjassa tuodaan esiin myös termien ruotsinkieliset vastineet.

Kirjan neljännessä, uudistetussa painoksessa on otettu huomioon oikeustieteen hakuprosessin uudistukset, kuten yhteishaku ja todistusvalinta, sekä ajantasaistettu ja laajennettu Suomen oikeusjärjestelmän esittelyä. Suositun kirjan ensimmäinen painos ilmestyi 2014.

Visa Kurjen sanoin: ”Jos kirjan luettuaan toteaa, että tämä kaikki oli kuolettavan tylsää, niin voin luvata, että oikiksessa on vielä tylsempää. Jos taas mielenkiintosi heräsi ja palat jo halusta päästä oppimaan lisää, on seuraava askeleesi toivottavasti selvillä.”


Kirjan on kirjoittanut OTM, PhD Visa Kurki. Hän on valmistunut oikeustieteen maisteriksi Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta ja väitellyt tohtoriksi Cambridgen yliopistosta. Kurki työskentelee tutkijana Helsingin yliopistossa.

Suomen Ekonomien bisneskirjapalkinnon voittaja ratkeaa pian – kuuntele finalistien haastattelut


Kirjallisuuspalkinto julkistetaan ja palkinnot jaetaan 7.2.2019.
Kauppakamarin julkaisemista kirjoista mukana finaalissa on kaksi teosta:

Leenamaija Otalan
Ketterä oppiminen ja
Perttu Ahvenaisen, Janne Gyllingin & Sani Leinon
Viiden tähden asiakaskokemus.

Suomen Ekonomit haastatteli kirjoittajia podcastiinsa, joka on kuunneltavissa SoundCloudissa.

Ketterä oppiminen muuttaa myös johtamista. Kuuntele Leenamaija Otalan mietteitä osaamisen kehittämisen tärkeydestä työelämässä. Millaisia asioita organisaatioissa tulisi ottaa huomioon, jotta toimintatavat ja kulttuuri tukisivat työntekijöiden oppimista?


Asiakaskokemus tulevaisuuden kilpailuetuna.
”Näytön paikka on joka päivä. Jokainen kohtaaminen voi olla ensimmäinen ja viimeinen.” Perttu Ahvenainen, Janne Gylling & Sani Leino kertovat, miksi asiakaskokemuksen laatu on tärkeä teema.

Vuoden Coach 2018 Maarit Tiililä auttaa muita löytämään itsestään parhaan potentiaalin

– Kyllä tunnustus omasta työstä tuntuu hyvältä, kun sen saa omilta kollegoiltaan, sanoo oman ammattikuntansa arvostuksesta liikuttunut Vuoden Coach 2018 Maarit Tiililä, jolle Suomen coaching -yhdistys ja ICF Finland myönsivät lokakuun lopussa arvostetun palkinnon.

Tiililä on pitkän linjan johtamisen kehittäjä, ja hän on toiminut yli kymmenen vuotta yrittäjänä. Hän tekee monipuolisesti erilaisia valmentamiseen liittyviä töitä, kouluttaa ja konsultoi johtajia ja johtoryhmiä. Lisäksi Kauppakamari on julkaissut kaksi hänen aikaisemmin ilmestynyttä teostaan.

Tiililä sanoo päätyneensä coachiksi, koska hänellä on intohimo kehittää johtajuutta.

– Meillä kaikilla on voimavarat omien tavoitteidemme saavuttamiseen, mutta ne voivat olla piilossa itseltämme. Haluan coachina tarjota apuani, jotta asiakas löytäisi itsestään tuon potentiaalin ja ottaisi sen käyttöönsä, hän tiivistää näkemystään omasta kutsumuksestaan.


Tiililä sanoo päätyneensä coachiksi, koska hänellä on intohimo kehittää johtajuutta.

Coachaus, fasilitointi ja mentorointi – mitä yhteistä ja mitä eroja on eri ohjausmenetelmillä?

Moni varmasti miettii, mitä eroa ja mitä yhtäläisyyksiä erilaisilla valmennusmenetelmillä on, kun vertaa esimerkiksi coachausta, mentorointia ja fasilitointia toisiinsa.

– Eri menetelmiä yhdistää se, että niiden tarkoituksena on auttaa asiakasta löytämään ratkaisut.

Menetelmien väliset erot puolestaan löytyvät määritelmistä, mutta käytännössä ne ovat Tiililän mukaan häviävän pieniä.

– Coach ei jaa omaa kokemustaan vaan keskittyy toiseen osapuoleen, tämän ominaisuuksiin ja potentiaalin kehittämiseen. Mentori puolestaan tuo omaa kokemustaan enemmän esille. Tiimicoachaus on lähellä fasilitointia, koska siinä ohjaaja ei ota substanssiin kantaa vaan hän ohjaa ihmisten ja ryhmän ajatteluprosessia, Tiililä kuvailee yleisesti menetelmien välisiä eroja.

Itselle sopivaa valmennussuhdetta pohtiessa olisi syytä kiinnittää huomiota siihen, mitä kukin eniten tarvitsee ja mikä menetelmä sopii parhaiten kyseiseen elämäntilanteeseen. Jotta asiakas olisi riittävän kypsä käymään läpi koko coaching-prosessin, hänellä pitää olla valmius tutkia omaa toimintaansa ja olla avoin itselleen sekä halu heittäytyä mukaan.

– Asiakkaalla ei tarvitse olla jotakin ongelmaa, joka pitäisi ratkaista, vaan hän voi olla henkilö, joka tulee uuteen työtehtävään ja haluaa vauhtia uuteen toimeen. Usein ollaankin tilanteessa, jossa halutaan tulla hyvästä paremmaksi.

Toimiva vuorovaikutus ja luottamus ovat tärkeimmät asiat coachaussuhteessa

Oleellista coachaussuhteessa on Tiililän mukaan se, että auttaja ja autettava molemmat tietävät, mistä tilanteessa on kysymys ja ovat ikään kuin ”samalla areenalla”. Menetelmä ei ole olennaisin asia, vaan se, että keskinäinen suhde ja vuorovaikutus toimivat.

– Kun konsultoin, teen sen coachaavalla otteella, koska uskon sen tehoon. Kun ihminen itse oivaltaa ja saa toimia vahvuuksillaan, hän saa toteutettua itseään parhaalla mahdollisella tavalla. Se on tapani olla ihmisten kanssa, ja varmasti luontainen taipumukseni vie minua siihen, hän kuvailee omaa työotettaan.

Sertifioidut coachit koulutetaan tuntemaan oman toimintansa rajat. Coachin on kyettävä näkemään, että asiakkaalla on riittävät voimavarat tavoitteelliseen työskentelyyn.

– Coaching ei ole oikea menetelmä uupuneen ihmisen kanssa eikä myöskään silloin, jos asiakkaan ammattitaidossa ja perusosaamisessa on puutteita. Jälkimmäisessä pitää miettiä, olisiko hyvä ajatus hakea esimerkiksi lisää peruskoulutusta. Jos tällaiseen tilanteeseen ajaudutaan, voidaan myös pohtia, olisiko esimerkiksi mentorointi toimivampi ratkaisu, hän analysoi.

Tärkeimpänä oppinaan hän pitää kykyä olla läsnä ja näkökulman vaihtamisen taitoa. On tärkeää miettiä asioita eri näkökulmista, ennen kuin ryntää omaan johtopäätökseen ja tulkintaansa.

– Jokaisella coachilla pitää olla kyky ymmärtää, mihin ja kenelle coachaus sopii ja mihin ei. Lisäksi luottamuksen on oltava ehdottoman varmaa: coach ei voi kertoa keskustelujen sisällöstä esimerkiksi asiakkaan työnantajalle. Siksi kaikkien osapuolten on syytä tiedostaa, mihin ollaan yhdessä lupauduttu.

 Coachaus valmennusmuotona kehittyy jatkuvasti

Tiililä arvelee, että coachauksen tarina ohjausmuotona tulee kehittymään, koska jo nyt on havaittavissa selviä merkkejä uudenlaisesta jatkumosta.

– Suomessa coachaus on tullut osaksi isompia johtamisvalmennuksia ja jopa näiden tilalle. Välipäivinä oppimista tehostetaan oman coachin kanssa, jotta uutta tietoa olisi helpompi oivaltaa, reflektoida ja soveltaa arkeen. Coachaavaa otetta opetetaan myös taitona johtajille, jotta he voivat valmentaa henkilöstöään.

Lisäksi Tiililä arvelee digitalisaation tuovan lisää monipuolisuutta coachaukseen. Erilaiset virtuaaliset kohtaamiset, verkkovalmennukset ja WhatsApp-ryhmät tehostavat coachaussuhteen etenemistä. Digitaalisuus myös mahdollistaa coachauksen kustannustehokkaan hyödyntämisen myös muiden kuin johtajien ja esimiesten valmennusmenetelmänä, Tiililä lisää loppuun.



Tiililällä on pitkä ura johtajana muun muassa InstrumentariumissaGE HealthcaressaAltiassa ja Moventasissa. Vuodesta 2008 hän on toiminut yrittäjänä ja 2015 alkaen Hallituspartnerit Helsinki ry:n hallituksessa. Ekonomi­tutkinnon (KTM) lisäksi Tiililä auskul­toinut opettajaksi. Hän on International Coach Federationin (ICF) sertifioima Professional Certified Coach (PCC).

Tiililä on toiminut mm.

  • coaching-kouluttajana Business Coaching Centerissä ja Business Coaching Institutessa vuosina 2008-2015
  • ryhmäcoachina Suomen Ekonomien EkonomiEsimies –ohjelmassa vuosina 2012-2015
  • vierailevana kouluttajana eri ohjelmissa mm. Haaga-Heliassa, Metropoliassa, Satakunnan ammattikorkeakoulussa, AVA-Instituutissa ja Amiedussa.
  • ICF Finlandin hallituksessa 2009-2010.

Hän on julkaissut kauppakamarin kustantamana kirjat Johtaja, uusi tehtävä, 100 päivää – Tilanne haltuun ja Innosta onnistumaan – yhdessä! (jälkimmäinen saatavilla enää e-kirjana ja Ammattikirjastosta).

Tutustu Tiililään »

Rohkeus johtaa -blogi »


Teksti:

Taina Parviainen

Helsingin seudun kauppakamari