OTE työelämään

osatyo%cc%88kykyinen-tyo%cc%88ntekija%cc%88_orig300

Yksi pääministeri Sipilän hallituksen kärkihankkeita on OTE – Osatyökykyisille tie työelämään. Osatyökykyisellä tarkoitetaan sekä työuransa aikana työkykyänsä menettäneitä että osatyökykyisiä, jotka eivät ole vielä työelämässä. Tavoitteena on toisaalta pidentää osatyökykyisten työuria ja toisaalta ylipäätään lisätä heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

Hankkeessa mm. selvitetään, millaisia näkemyksiä työnantajilla on osatyökykyisten työllistymisen mahdollisuuksista ja toisaalta millaisia esteitä sille nähdään olevan. Lisäksi työnantajille jaetaan tietoa ja malleja toimivista ratkaisuista. Rahoitushaut alueellisiin kokeiluihin ovat parhaillaan käynnissä.

Osatyökykyisten työllisyyden edistämiseksi tarvitaankin monenlaisia keinoja, kuten työn uudelleenorganisointia, työaikajärjestelyjä, työympäristöön tehtäviä muutoksia, teknologiaratkaisuja sekä työkokeiluja. Työnantaja voi saada mukautuksia varten TE-toimistolta ns. työolosuhteiden järjestelytukea tarpeellisiin hankintoihin ja taloudellista tukea myös mm. toisen työntekijän antamasta avusta.

Työnantajan ja työterveyshuollon yhteistoiminnalla on keskeinen rooli, kun suunnitellaan osatyökykyisten työllistämisen keinoja, mutta tutkimuksen mukaan (Työsuojelurahasto: ”Kaikille sopiva työ- ja työyhteisö”) työyhteisön kyky vastaanottaa työntekijä, jolla on toimintakykyyn liittyviä rajoitteita, on tärkeämpää kuin työllistyjän taidot. Jokainen meistä voi siis kantaa kortensa kekoon!

Lisää osatyökykyisyydestä työsuhteessa voi lukea tuoreesta Jaana Paanetojan, Tarja Krögerin ja Pirjo Östmanin kirjasta Osatyökykyinen työntekijä – Vastauksia käytännön kysymyksiin.

Teksti: Leena Viitala

Tarvitaanko toimistoa?

etänä_toimistoa ei tarvita kansi_1003.indd

Kotona, mökillä, kirjastossa, uimarannalla, mummolassa, naapurin terassilla. Etätyöpaikkoja kaikki.

Töissä kahvilassa?

Kahvilat puuttuvat listaltani tarkoituksella. Luin jokin aika sitten kahvilayrittäjien mietteitä etätyöntekijöistä. Yhden kahvikupin hinnalla varataan kahvilan parhaat paikat päiväksi ja yrittäjän myynti laskee. Muille asiakkaille ei ole riittävästi istumapaikkoja.

Kahvilatyöskentelystä on tullut trendikästä. Maailmalla yleistyneet yhteiset työskentelytilat, joista voi vuokrata paikan päiväksi tai pidemmäksi aikaa, ovat meillä vielä harvinaisia. Ehkä kuitenkin lisääntymään päin?

Ideat lentämään

Lehtijutun yrittäjien ajatuksia kommentoitiin ratkaisuehdotuksilla: ilmainen netti vain puolen tunnin ajan, kahvilan listalle pöydän vuokra päiväksi, lounasannos sisältyy. Jos ja kun etätyö lisääntyy ja kahvilassa työskentely pitää pintansa, saatamme pian pitää itsestään selvänä, että oma toimisto on vielä ensi viikon Kahvila Rusinassa, seuravaksi viikoksi vuokraan Korvan ja Puustin nurkkapöydän. Millainen fiilis, sellainen työympäristö.

Ihan etänä?

Heinä-elokuun kuukauden kirjaksi olemme valinneet loisto-opuksen Etänä – Toimistoa ei tarvita. Hauskasti ja kiertelemättä teos kertoo etätyön haitoista ja hyödyistä – jälkimmäisiin kallistuen. Aina on jotain huonoa jos hyvääkin, mutta kumpi voittaa, sitä voi pohtia vaikka heinäkuun valoisina (etä)päivinä oman työn näkökulmasta. Vahva suositus.

Virkistäviä aamukahveja, lämpimiä uimavesiä ja jäätelölounaita heinäkuuhusi. Painokone raksuttaa parhaillaan, joten elokuussa vaihdamme taas isommalle vaihteelle. Laitamme yritysten talouspuolen, johtamiskäytännöt ja myynnin ja markkinoinnin kuntoon. Tai vähintään starttaamme matkaan.

Simila26201_OGO7571

-Piia Similä, tuottaja, Helsingin seudun kauppakamari

Varmat vinkit innostuksen tappamiseen

Innosta_onnistumaan_yhdessä_res72

”Taas hyppysirkka-kollegani intoilee projektistaan. Niin on muka kiinnostavaa, uutta ja innovatiivista, vaikka jokainen olisi keksinyt saman sekunnissa. Luulee olevansa fiksu.”

”Miten joku voi olla noin hapannaama? Ei ikinä innostu mistään, suoltaa samaa koodia päiväkaupalla vuodesta toiseen, valittaa ja narisee, lyttää ja dynkkaa kaiken, mitä ehdotan.”

Mistä sinä innostut? Miten innostuksesi näkyy? Oletko täydellisessä flowssa silmät kiinni, hiljaa nauttien, vai pompitko innosta Nalle Puhin Tiikeri-kaverin lailla? Tapoja on monia, kaikki yhtä oikeita. Pääasia että innostut, edes joskus, edes jostain. Vai onko?

Maarit Tiililä esittelee uutuusteoksessa Innosta onnistumaan – yhdessä! mainion listan siitä, kuinka saat innostuksen tapettua ja pääset eroon yrityksesi ärsyttävistä keksijäpersoonista, jotka ovat kiihkoilemassa milloin mistäkin vouhotuksesta. Omat seitsemän kohdan listansa on jokaiselle oman innostuksen latistamiseen, esimiehille muiden innostuksen latistamiseen ja organisaation kehittäjille. Niinpä, ”aina harmittaa kun turha työ menee hukkaan”.

Paljastan tässä esimiehille suunnatut vinkit. Kokeile ja ylläty, nämähän toimivat!

  • Anna mahdollisimman epäselvät tavoitteet ja kohtuuttomat aikataulut ilman perusteluja ja riittäviä resursseja.
  • Älä luota. Vahdi ja huomauta jokaisesta virheestä, minkä he tekevät tai ovat vaarassa tehdä.
  • Muista, että sinä tiedät asiat parhaiten ja johdettavasi ajattelevat vain ja ainoastaan omaa etuaan, joten heiltä ei kannata kysyä mitään.
  • Älä kannusta tai tarjoa kehittymismahdollisuuksia, muutoin he ylpistyvät ja tulevat vain vaatimaan lisää palkkaa.
  • Muista asettaa heti aluksi tiukat realiteetit ja budjettiraamit, jos erehdyt pyytämään ideoita tiimiltäsi.
  • Pidä tiimisi varpaillaan vetkuttelemalla ja olemalla epäjohdonmukainen päätöksenteossasi. Aloita varmuudeksi vastauksesi sanalla ”ei”.
  • Kohtele tiimiäsi epäoikeudenmukaisesti ja varmista, että kaikki tietävät, ketkä ovat suosikkejasi.

Aina ei voi innostua, ei edes joka kerta. (Jos en ihan Tiikeri ole, niin en kaukanakaan. Sen verran vouhkaan intopinkeänä Innosta onnistumaan -kirjasta. Suosittelen.)

Simila26201_OGO7571

– Piia Similä, tuottaja, Helsingin seudun kauppakamari

Mikä sinusta tulee isona?

Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita, yksinhuoltaja äitejä, autokauppiaita. Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä…

Mistä ammatista sinä haaveilit lapsena? Oliko ala-asteen opettajasi suurin idolisi, ja halusit opettamaan hänen paikalleen? Tuntuivatko suuret, mahtavat auraustraktorit megamageilta kapistuksilta, joiden rattiin paloit halusta päästä?

Uratarinat ovat kiinnostavaa luettavaa. Lieneekö tyypillisin kuva urakehityksestä koulusta kiireapulaiseksi ja sitä kautta yhä vaativampiin tehtäviin osaamisen ja kokemuksen kartuttua. Ehkä ennen, muttei taatusti tulevaisuudessa!

Onhan työn pirstaloitumisesta ja työelämän muutoksesta puhuttu. Tehdään töitä yrittäjinä sinne ja tänne, vaihdetaan työpaikkaa muutaman vuoden välein ja yrityksissä käydään jatkuvia yt-neuvotteluja. Työpaikkoja menetetään, niistä käydään yhä kovempaa kilpailua, samat työt tehdään koko ajan pienemmillä resursseilla. Just name it, keskustelunaiheita riittää.

Työn merkityksestä ja arvostuksesta sen sijaan puhutaan vähemmän, samoin on osaamisen kehittämisen laita. Mitä työ merkitsee? Onko se pakollinen vaihe nuoruuden ja eläkeiän välissä? Ei auta kuin joka ikinen aamu vääntäytyä sorvin ääreen, kunnes kellokortti kilahtaa ja vapaus koittaa. Onko se intohimo, koko elämänkokoinen asia, jota ei pysty erottamaan vapaa-ajasta?

Yksi elämä – monta uraa -teos paneutuu ajankohtaiseen ja tunteita herättävään keskusteluun työurista. Tarkastelunäkökulmia on monta, faktoja ja tilastollista tietoa runsaasti mukana, kiinnostavasti ja lukijaa haastaen. Kirjan positiivinen viesti lukijalle on: huolehdi omasta osaamisestasi, kehitä ammatillista tietotaitoasi koko ajan. Silloin olet vahvoilla. Hyville osaajille tulevaisuudella on plus-merkkinen kaiku, kävipä yyteissä ja muissa kirjainyhdistelmissä miten tahansa. Hankaluuksia on taatusti työelämässä luvassa, mutta mitä sitten. Osaamistasi ei kukaan voi viedä, se on arvokasta omaa pääomaasi. Kliseistä tai ei, on se silti.

 

-Piia Similä, tuottaja / Helsingin seudun kauppakamari

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

Innosta_onnistumaan_yhdessä_res72

Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Tuo kysymys jäi pyörimään mieleeni, kun syvennyin Innosta onnistumaan -teokseen sitä toimittaessani.

Mistä syntyy innostus? Miten se katoaa? Olenko itse innostuksen latistaja vai nostaja? Pohtimisen paikkoja, joissa peili saattaa auttaa. Vaatii aikamoista rohkeutta tunnustaa, jos ei itse ole tuon flown, innostuksen ja kaiken positiivisuuden lähettiläs. Koska kaikkienhan pitäisi sellaisia olla. Sitä nykyajan työelämä vaatii.

Vai vaatiiko? Pitäisi kaikkien olla innoissaan, innostajia, hypettää ja sellaista?

Mitä innostus edes on? Maarit Tiililän vastaus teoksessa on mielestäni mukavan armollinen. Ensiksikään kaikki eivät näytä innostusta samalla tavalla. Toiset saattavat olla ihan flowssa kuulokkeet kovilla tehden työtään huomioimatta ulkomaailmaa lainkaan, innostuneina ja motivoituneina. Toiset taas puhuvat, kertovat, antavat kaikkien kuulla, kuinka innoissaan he ovat. Mikä loistoidea, ihan mahtavaa, huikeaa, superia!

Innostus on positiivinen tunne, joka ei aina johda konkreettisiin tuloksiin, jos johtaa yhtään mihinkään. Toisinaan sen avulla taas saadaan aikaan suuria asioita, joihin ei ”katsotaan, jos tästä jotain tulee” -asenteella olisi ikinä päästy. Innostunut ihminen saattaa saada muut mukaan ylittämään itsensä yhdessä tai karkottaa kaikki sadan metrin läheisyydellä luonaan olleet ikiajoiksi. Tai jotain siltä väliltä.

Innostus voi siis positiivisuudestaan huolimatta aiheuttaa negaakin.

Miten pelko sitten liittyy innostukseen? Innostunut unohtaa usein raja-aidat, menee läpi esteiden. Ei anna sijaa ”ei näin ole ennenkään tehty” -latteuksille, sietää epävarmuutta, koska hän keskittyy asiaansa ja päämääräänsä. Sen sijaan pelko epäonnistumisesta, innostuksen tappaminen ja innostuneen ”maan pinnalle” tiputtaminen ovat varmoja keinoja olla uudistamatta, pysyä vanhassa, ihan kuin aina ennenkin.

Kumpaan joukkoon kuulut? Innostajiin vai latistajiin?

Innostavan ajankohtainen teos Innosta onnistumaan – yhdessä! ilmestyy toukokuun aikana.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

 

Montako kertaa 350 euroa?

Työhyvinvointi-organisaation-menestystekijänä_res72

Miten voit? Miten esimiehesi voi? Mitä tiimiläisille kuuluu? Työiloa ja terveyttä ja pitkää ikää? Kolotusta, nuhakuumetta, kevätväsymystä ja sairauslomia?

Työhyvinvointi on johtamisen asia. Se on yksilötason asia, myös yhteiskunnan asia. Monen tahon ja tason juttu, jolla on merkitystä yrityksen menestykseen. Hyvinvoivat työntekijät viestivät asiakkaille positiivista energiaa ja suhtautuvat työhönsä myönteisesti – tämä taas nostaa asiakastyytyväisyyttä. Plus-merkkinen kierre on syntynyt. Kun kehää jatkaa vielä eteenpäin, päästään euroihin. Asiakastyytyväisyys on harvemmin ainakaan tavannut vähentää yrityksen kassaan kilisevää rahaa.

Entä työpahoinvointi sitten? Miksi sen kääntöpuoleen, työhyvinvointiin, kannattaa panostaa? Miksi se on syytä ottaa yritysten johdossa h-y-v-i-n vakavasti? Ihan vaikka jo eurojen vuoksi. Yksi sairauspäivä maksaa laskelmien mukaan työnantajalle keskimäärin 350 euroa! Sairauspoissaolot taas korreloivat huonoon johtamiseen, toki muuhunkin, mutta huono johtaminen on kärjessä. Silti liian monella yrityksellä tuntuu olevan varaa. Varaa maksaa huonon johtamisen kuluja 350 euroa päivässä. Per työntekijä! Jo lyhyen matematiikan taidoilla ymmärtää, että kertolaskuilla on tapana nostaa lukuja aika nopeasti. Se on yrityksen rahoista pois.

Laske lisää, havahdu ja ota työhyvinvointi organisaatiosi asiaksi. Työhyvinvointi organisaation menestystekijänä on tänä aamuna julkistettu uutuusteos, jossa ei kiemurrella, siloitella tai jäädä yksin nurkkaan itkemään surkeaa tilannetta. Teoksen avulla pääset jyvälle, mitä kannattaa tehdä, mitä voit tehdä ja miksi.

Voidaan hyvin, myös töissä!

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Elääkö kissa kiitoksella?

Esimies_palkitsijana_3DMockUp_pysty_72res-200px

Kissa kiitoksella elää. Kukapa kissan hännän nostaisi, ellei kissa itse.

Esimiestyön yksi keskeinen tehtävä, ainakin niille, joita tuloksellinen toiminta kiinnostaa, on onnistuneista suorituksista palkitseminen. Mitä tapoja palkita on? Mikä sopii mihinkin tilanteeseen? Miten palkinnot jaetaan? Saako voittaja kaiken maallisen mammonan ja ylisuuret huippukiitokset, vai onko palkitsemisen jo lähtökohtaisesti oltava isommalle joukolle kohdistettua? Saako yksilö loistaa, vai palkitaanko kaikki tai ei ketään?

Maaliskuun kuukauden kirja on Esimies palkitsijana. Nyt jos koska kannattaa laittaa yrityksen palkitsemisasiat kuntoon. Pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan: oikeanlainen palkitseminen saattaa nostaa työtehoa, parantaa työsuorituksia ja vaikuttaa tulokseen kohoavasti.

Palkitsemista on monenlaista, sekä aineellista että aineetonta. Palkitsemisen tehtävä lienee työntekijöiden motivointi ja sitä kautta yrityksen tuloksen nostaminen. On syytä huomata, että kaikki palkitsemiskeinot eivät sovellut kaikille. Jos työntekijä on joukkoliikenteen vankkumaton kannattaja, joka liikkuu junalla ja bussilla ja polkupyörällä ja vastustaa yksityisautoilua, ei paras palkitsemiskeino taida olla uudenkarhea sportti-Bemari työsuhdeautona.

Palkitsemisen idea on simppeli, mutta toteutus vaatii aikaa, vaivaa ja aitoa halua: esimiehen on syytä tuntea tiimiläisensä niin hyvin, että hän tietää, mikä yksilöä motivoi. Jotta soppa ei olisi liian laimea, sekoitetaan vielä mukaan kysymys tasa-arvoisesta kohtelusta. Jos yksilöiden motivaatio otetaan palkitsemisessa huomioon, eri ihmisiä palkitaan eri tavoin. Onko se sitten tasa-arvoista, voiko niin tehdä?

Pyöriipä päässäsi kysymysmerkkejä, huutomerkkejä tai ihan vaikka puolipisteitä, tartu kuukauden kirjaan Esimies palkitsijana. Lukemalla kysymysmerkit muuttuvat lampuiksi, huutomerkit peukuiksi ja puolipisteet poistuvat. Niitä en nimittäin suosittele käyttämään kuin hätätilanteissa.

#kuukaudenkirja on nimensä mukaisesti joka kuukausi vaihtuva teos, jota myydään tuon kuukauden ajan reilusti alennettuun hintaan. Alennettu hinta on voimassa verkossa osoitteessa www.kauppakamarikauppa.fi sekä Kalevankadun myymälässämme.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari