Viivoja naamassa

20140519085700527_Page_4Tässä jokin aika sitten kävin antoisan keskustelun alle kouluikäisten lasteni kanssa siitä, kuka on vanha. Yksiselitteinen vastaus oli, että eivät he, minä jossain määrin, ja mummo ja ukki ne vasta vanhoja ovatkin. Toisaalta mummo ei pidä itseään vielä vanhana mutta hänen parhaan ystävättärensä kunnioitettavat 93 vuotta ovat jo sillä vanhuuden rajalla – ehkä.

 
Kysyessäni, millainen on vanha ihminen, sain lapsilta jälleen selkeän vastauksen: ”Sellainen, jolla on viivoja naamassa ja joka tietää kaikesta tosi paljon”.

 
Tämähän on juuri sellainen vastaus, johon kaikki haluamme edetä. Eivät ne rypyt haittaa, kunhan järki pelaa! Tätähän me haluamme!
Mutta hetkinen. Jos lapset ajattelevat noin, miksi me aikuiset sitten luomme stereotypioita höperistä vanhuksista ja siitä, että aika on ajanut iäkkäämpien ihmisten ohi?

 
Milloin itse kuulun siihen kategoriaan, että muut ajattelevat minusta noin? Kun itse olin lapsi, tämänikäinenhän oli jo VANHA.

20140519085700527_Page_2

 
Toimittaessani Vanhuus ja oikeus –kirjaa ryhdyin ajattelemaan tulevaisuuttani oikein urakalla. Kirja herätti paljon kysymyksiä: kuka minusta pitää huolta, kuka päättää asioistani, kuka maksaa hoitokustannukseni, voinko suunnitella tulevaa, voinko valita, miten minua kohdellaan? APUA!

 
Kukaan meistä ei halua olla taakaksi tuleville sukupolville ja paljon voi itse tehdä jo ennen kuin ”höperöityy”. Onneksi kirja tarjosi vastauksia kysymyksiini – ahdistusaste aleni. Vanhuus ja vanheneminen saattavat tuntua kaukaisilta jutuilta, mutta usko pois, siellä ne häämöttävät meidän jokaisen edessä.

 

Ikä on kyllä korvien välissä. Vanheneminen onkin sitten jo ihan toinen juttu.

 

Satu-Marja Mynttinen, kustannustoimittaja, Helsingin kauppakamari

Miksei juristeja voi ymmärtää?

Kuva

Puolisentoista vuotta sitten ystäväni pyysi apua. Hän opiskeli valtiotieteellisessä, ja opintoihin kuului pakollinen kurssi valtiosääntöoikeutta. Muistan, miten vaikeaa hänen oli tulkita luentokalvoja – niihin sisältyi niin paljon epäselviä termejä, että kokonaisuus muuttui hepreaksi. Kalvoissa puhuttiin paljon esimerkiksi ”oikeusjärjestyksestä”; ystäväni tulkitsi tämän merkitsevän eduskunnan lainsäätämisjärjestystä. Oikeusjärjestys tarkoittaa kuitenkin (rankasti yksinkertaistaen) sitä kokonaisuutta, jonka lait, oikeustapaukset jne. muodostavat.

Jokaisella tieteenalalla on oma jargoninsa, jota ulkopuolisten on vaikea ymmärtää. Oikeustieteessä tyypillistä on se, että suuri osa juristien käyttämästä jargonista kuulostaa ymmärrettävältä myös ulkopuolisen korviin – vaikkemme tietäisi, mitä tarkoittavat ”oikeusjärjestys”, ”saanto” tai ”tuottamus”, ne voi kuvitella ymmärtävänsä. Maallikoille kirjoittavan juristin onkin varottava, ettei käytä yleiskielisiltä kuulostavia termejä selittämättä niiden todellista sisältöä. Erityisen tärkeää tämä on pääsykoekirjoissa: niiden tulisi olla ymmärrettäviä myös niille, joilla ei ole valmennuskurssin opettajaa apunaan.

Juristien kielenkäytössä on minusta muutenkin paljon petrattavaa. Me juristit imemme oikeustieteellisessä ja työelämässä koukeroisen kirjoitustavan – ja kuvittelemme, että niin oikeasti tarvitsisi kirjoittaa. Muistan, kun luin Jukka Kemppisen bloggauksen ”Arvoisa Kotus”. Siinä hän toteaa, että viranomaisen päätös voisi esimerkiksi olla seuraavanlainen:

Ette saa työmarkkinatukea. Uudestaan voitte hakea tukea milloin haluatte. Hakemukset käsitellään kiireellisyysjärjestyksessä. Käsittelyaika on tällä hetkellä noin kaksi kuukautta.

Perustelut:

Lait ja lainkohdat:

Tämä avasi silmäni: koukeroisuudessa ei ole mitään maagista voimaa. Me voisimme kirjoittaa yksinkertaisemmin. Nyt vain piiloudumme monimutkaisuuden taakse. Tämän sanomiseen ääneen vaadittiin professorin arvovalta.

Tämänkaltaisista pohdinnoista lähti osaltaan ajatukseni kirjoittaa kirja Haluatko juristiksi?, jossa pyrin lausumaan ääneen oikeustieteen hiljaista tietoa. Ajatus oli tarjota yleinen, helppotajuinen johdatus oikeustieteeseen, sen opiskeluun, juristien työhön ja pääsykokeeseen. Käyn aika paljon läpi oikeustieteen kielenkäyttöä, ja pyrin auttamaan lukijoita sen ymmärtämisessä. On tietysti jossain määrin surullista, että kirjaani ylipäätään tarvittiin, mutta toivon mukaan se täyttää tehtävänsä.

Visa Kurki

Keittokirjailijana debytoinut OTT Kaijus Ervasti: Oli maukasta olla juristina liemessä

Juristi lemessä_kansi 300 px– Kyllä minulle jäi hyvä maku suuhun tästä ruokakirjaprojektista, naureskelee oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen hallintopäällikkö, OTT Kaijus Ervasti hyväntuulisena uunituoreen Juristi liemessä -keittokirjan julkaisemisen jälkeen.

Oikeustieteellisiä julkaisuja Ervasti on kirjoittanut reilut kymmenen, mutta keittokirjan tekijänä hän on vasta aloittanut uransa, jolle on toivottavasti vielä tulossa lisää suussa sulavaa jatkoa.

Ervasti sanoo, ettei hän ehtinyt leipääntyä hetkeksikään projektiin, sillä työryhmän kanssa oli aivan mahtavaa työskennellä. Lopputuloksena syntyi lahjakirja, joka on myös esteettisesti kaunis esine.

Teos on jakautunut osiin, jotka viittaavat eri juristiuravaiheisiin. Ensin kokkaillaan opiskelijan keittiössä, ja sitten vieraillaan oikeusoppineiden ruokapöydässä. Tämän jälkeen tutustutaan käytännön juristin kattaukseen, ja lopuksi maistellaan lakinaisten makeita herkkuja. Ruokien nimet on mukautettu juridiseen maailmaan, ja jokaisen ruoan yhteydessä on kerrottu jokin tarina, tietoisku tai lainsäädäntöön liittyvä kertomus, joka liittyy syömiseen tai ruokaan. Mukana on myös muiden ihmisten antamia reseptejä ja tapauksia, joihin liittyy esimerkiksi tuttuja lainoppineita henkilöitä, kuten asianajajia, tutkijoita, kansliapäälliköitä, professoreNaisten herkutita ja muita henkilöitä.

Kirjaan on päätynyt myös hauskoja sattumuksia elämän varrelta, kuten tilanne, jossa Ervastin kollega ja tutkimusavustaja tulevat kaataneeksi ravintolassa juoman epähuomiossa erään miehen puvulle. Pahoitellessaan tapahtunutta kollega esittäytyykin nokkelana miehenä Ervastiksi. Lukijalle tulee todellakin tunne, että alan ihmiset osaavat hämmentää keitosten lisäksi myös ihmismieliä humoristisella tavalla.

– Vaikka teos sisältää juridiikkaan liittyvää tietoa, se kuitenkin sopii selkeän tyylinsä vuoksi muillekin kuin vain lainoppineille. Ensisijaisesti teos on ruokakirja, joka on tarkoitettu kaikille ruoanlaitosta kiinnostuneille. Ruokaohjeet sopivat hyvinkin erilaisille kokeille, ja niissä on pyritty huomioimaan monipuolisesti erilaisten raaka-aineiden hyödyntäminen, hän täsmentää.

Lohiruoka 300 px

Reseptejä voi varioida helposti ja niin sanottuun hifistelyynkin on mahdollista ryhtyä, vaikka Ervasti pitää teostaan ensisijaisesti yleishyödyllisenä keittokirjana, jonka ohjeissa on pyritty vaivattomaan ruoanlaittoon.

Koska keittokirjan tekeminen maistui Ervastille oikein mainosti ja innokkaalla ruoanlaittajalla on reseptejäkin vielä jäljellä, eihän sitä koskaan tiedä, vaikka nälkä kasvaisi vielä syödessä ja näitä ruoka-aiheisia teoksia syntyisi vielä lisää. Hankkeeseen tyytyväinen Ervasti ei ainakaan kiellä ryhtyvänsä vastaavanlaiseen projektiin joskus uudelleen tulevaisuudessa.

– Seuraavan keittokirjani nimi voisikin olla Sovittelija sopassa, hän toteaa ainakin puoliksi tosissaan.

Facebook tietää sinusta kaiken

Tai ainakin se tietää sinusta enemmän kuin monet ystäväsikään. Joka kerta kun tykkäät, jaat tai päivität, tieto tallentuu Facebookin valtavaan tietopankkiin. Palvelu kerää meistä kaiken saatavilla olevan tiedon ja myy sen eteenpäin mainostajille.

Tämä ei välttämättä tunnu kaikista mukavalta. Ongelma on vain se, että melkein kaikki ovat Facebookissa, ja ihminen usein haluaa olla siellä missä muutkin.

Tämän vuoksi myös monet yritykset ovat menneet Facebookiin ja ottaneet käyttöön muita sosiaalisen median palveluita. Silloin kannattaa muistaa, että ei siellä voi tehdä ihan mitä vain. Käyttöä rajoittavat sopimusehdot, mutta myös lainsäädäntö. Esimerkiksi mainoskampanjoiden toteutuksessa on noudatettava palvelun käyttöehtoja, tai palvelulla on oikeus poistaa sisältö. Myös muun muassa tekijänoikeudet ja yksityisyyden suoja on otettava huomioon.

sosiaalisen median lait_markkinointikansiPääsääntöisesti sosiaalisessa mediassa on voimassa sama lainsäädäntö kuin muussakin verkkoviestinnässä, mutta toimintaympäristö on erilainen, ja uudet pelisäännöt ovat tarpeen. Työpaikoilla on luotava toimintaohjeet sosiaalisen median käytöstä.

Sosiaalista mediaa koskeva lainsäädäntö on koottu kansien väliin Lakimiesliiton Kustannuksen uutuuskirjassa Sosiaalisen median lait. Kirjassa selvitetään muun muassa, miten viestintään liittyvää lainsäädäntöä sovelletaan sosiaalisen median viestintätapahtumaan ja miten yritysten on huomioitava esimerkiksi tietosuoja toimiessaan yhteisöpalveluissa. Sosiaalista mediaa käsitellään kirjassa myös työsuhteen, työnantajan ja työntekijän näkökulmasta. Mistä asioista työntekijä voi viestiä sosiaalisessa mediassa työtehtäviä hoitaessaan, ja miten hän voi käyttää sosiaalista mediaa työaikana ja vapaalla? Oikeustapausten valossa tarkastellaan, missä määrin työntekijä voi tiedottaa työpaikan asioita julkisuuteen ja esittää niistä omia käsityksiään ja missä menee sopimattoman menettelyn raja.

Kai tunnet jo käsitteen ”Facebook-potkut”?

Terveisiä Lakimiesliiton Kustannukselta!

asuntoluotto_markkinointikansiLakimiesliiton Kustannus on julkaissut ajantasaista juridista tietoa niin juristien kuin muidenkin asiasta kiinnostuneiden iloksi.

Suositusta teoksesta Rakentamispalvelujen käännetty arvonlisävero (Eija Tannila ja Kirsti Auranen) on ilmestynyt 2., uudistettu painos. Kirjassa käydään havainnollisesti ja esimerkkien avulla läpi käännetyn arvonlisäveron sisältö ja tulkinta. Tarpeellista luettavaa kaikille rakennusalalla ja verotuksen parissa työskenteleville!

Esineoikeuksien maailmaan paneudutaan Janne Kaiston ja Jarno Teporan uudessa oikeudenalansa perusteoksessa Esineoikeus eurooppalaistuvassa Suomessa. Kirja kuuluu jokaisen juristin ja opiskelijan kirjahyllyyn.

Business Law Forum 2012 ilmestyi vuoden lopulla ja on tarkoitettu vaativaan ammattikäyttöön lakimiehille. Kirjaan on koottu laajasti käytännön oikeuselämän kannalta ajankohtaisia ja teoreettisesti mielenkiintoisia artikkeleita.

Marja-Leena Niemen kirjassa Asuntoluotto, osapuolten oikeusasema ja sopimuksen riskit tarkastellaan kotitalouksien suurinta ja pitkäkestoisinta velkasopimusta. Niemen mukaan asuntoluottosopimukset saatetaan kuitenkin solmia ilman, että sopimukseen perehdytään kunnolla, ja asuntoluotoista pitäisikin olla saatavilla enemmän riippumatonta tietoa. Asuntolainan ottaja voi kohdata kalliita yllätyksiä, joilta voisi välttyä, jos lainan ottajilla olisi tarpeeksi tietoa.

Niemen neuvoja asuntolainan ottamiseen voi lukea lisää Uuden Suomen haastattelusta sekä kirjasta, jonka voi tilata täältä.

Ps. Lisää Lakimiesliiton Kustannuksen kirjoja täällä.

Lakimiesliiton Kustannus esittäytyy

Kuka auttaisi juristia? Juristin tehtävä on yleensä toimia neuvonantajana erilaisissa kiistakysymyksissä ja selvityksissä. Ihmisten luottamus juristeihin on myös verraten vahvaa. Ammattikunnan edustajan ehkä uskotaan kykenevän selvittämään minkä tahansa ongelman ja tuovan voiton kotiin.

Mutta joskus juristillakin kai menee sormi suuhun? Silloin voi kaivata tulkinta-apua, jota tarjoaa esimerkiksi ajantasainen juridinen kirjallisuus.

Lakimiesliiton Kustannus on vuodesta 1948 toiminut perinteinen juridisen kirjallisuuden kustantaja. Vuoden 2009 alusta alkaen Helsingin seudun kauppakamari on vastannut Lakimiesliiton Kustannuksen toiminnasta yhteistyössä Lakimiesliiton kanssa.

Lauri Railas: Incoterms ® 2010 – käyttäjän käsikirja

Lakimiesliiton Kustannus tuottaa juristien, liike-elämän ja kenen tahansa aiheesta kiinnostuneen tarpeisiin luotettavaa ja ajantasaista juridista tietoa. Kirjoja julkaistaan kaikilta oikeudenaloilta. Ajankohtaisina kirjoina voidaan mainita muun muassa Oppilaan oikeudet opetustoimessa sekä Internetvälittäjä ja tekijänoikeuden loukkaus. Lakimiesliiton Kustannuksen uusin teos on 16.10. ilmestynyt Incoterms ® 2010 – käyttäjän käsikirja.

Näistä voi lähteä liikkeelle! Mistä aiheista te lukijat kaipaatte lisää kirjoja? Toimitus ottaa kirjaideoita aina mielellään vastaan.