Jaakko Heinimäki: Ukulelea oppii soittamaan vain soittamalla ukulelea

– Etiikka ei ole vain erityistilanteita varten, vaan sen tulee koskea aivan kaikkea. Aidot arvot paljastuvat arjen pienissä valinnoissa. Almanakka ja tiliote ovat itse kunkin kohdalla aika hyviä mittareita, sanoo tietokirjailija ja teologi Jaakko Heinimäki, jolta on juuri julkaistu työyhteisöjen etiikkaa käsittelevä Arvon porukka -teos. Kirjassaan Heinimäki muistuttaa, miten paljon meillä on opittavaa hyvästä elämästä antiikin filosofeilta ja muilta kauan aikaa sitten eläneiltä ajattelijoilta.

– Minua kiehtoo kovasti esimerkiksi Aristoteleen käytännöllisyys. Hän lähestyi etiikkaa ja hyvän elämän etsimistä hyvin konkreettisesti. Hyveitä pitää harjoitella ja opetella, jos haluaa oppia hyväksi ihmiseksi – aivan samalla tavalla kuin harjoitellaan ukulelen soittamista. Olenkin kirjassani kuvannut Aristoteleen etiikkaa ”arvojen treeniohjelmaksi”, hän sanoo.

Mitkä ovat meidän moraaliset kuolleet kulmamme?

Moderneja työyhteisöjä ei ollut olemassa vielä siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Aristoteles, Platon, Tuomas Akvinolainen ja muut historiamme tärkeät merkkihenkilöt elivät. Kuitenkin yhä edelleen heidän ajatuksissaan ja näkemyksissään on sellaista, joka kantaa ja kertoo vielä tänäkin päivänä siitä, millaista on hyvä elämä ja miten meidän tulisi kohdella toisiamme.

– Ihminen on muuttunut muutamassa tuhannessa vuodessa vain vähän tai ei ollenkaan. Esimerkiksi Aristoteleen kuvaukset hyvästä ihmiselämästä eivät ole juurikaan menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Heinimäki kuitenkin muistuttaa, että aivan yksi yhteen ei antiikin ajattelua voi silti tämän päivän maailmassa soveltaa, sillä joukossa on jonkin verran aikansa eläneitä ajatuksia.

– Antiikin Kreikan sokea piste oli orjuus. Sitä pidettiin aivan luonnollisena asiana, eivätkä siihen liittyneet vääryydet tulleet useimmille edes mieleen. Minua kiinnostaa, mitkä ovat meidän moraaliset kuolleet kulmamme, mitkä ovat sellaisia rakenteellisia vinoumia, jotka kaikki kyllä näkevät, mutta joita juuri kukaan ei huomaa.  

Yrityksen arvot tukevat työyhteisön hyvinvointia

Heinimäki kehottaakin yrityksissä yhdessä porukalla pohtimaan, mitkä ovat sen arvot. Hän on ollut vetämässä eri organisaatioissa työpajoja ja kuulostellut ihmisiltä esimerkiksi heidän yhteisistä arvoistaan. Hän on huomannut keskustellessaan ihmisten kanssa, että kukaan ei toivo huonoa ja pahaa. Kaikki tavoittelevat hyvää.

– Tämä paljastuu aina ja juuri tästä aiheutuvat myös monet harmit: kun erilaiset hyvät joutuvat rinnakkain ja toistensa vaihtoehdoiksi, ollaan keskellä aika kimurantteja valintatilanteita, hän kuvailee tilanteiden aiheuttamia haasteita.

Lisäksi hän sanoo, että työyhteisöjen hyvinvoinnin kanssa työskentelevät törmäävät koko ajan erilaisiin muutoksin ja siihen, miten nämä vaikuttavat työyhteisön ilmapiiriin. Mitä avoimempia työyhteisöjen muutosprosessit ovat ja mitä selkeämpää niihin liittyvä viestintä on, sitä paremmin ne onnistuvat.

– Huippuluokan työpaikoille on yhteistä yksi asia riippumatta alasta ja työyhteisön koosta: niissä kiinnitetään vuorovaikutukseen erityistä huomiota.

Heinimäki lisää myös samaan hengenvetoon, että Suomessa aina toisinaan liioitellaan työpaikkojen ankeutta, liiallista työmäärää ja muita epäkohtia.

– Yleinen käsitys luterilaisesta työmoraalista on, että luterilaisuus jotenkin ruokkii työhulluutta ja synkkää meininkiä. Se perustuu kuitenkin virheelliseen tulkintaan luterilaisuudesta ja Lutherin käsityksestä työstä ja sen merkityksestä.

Heinimäki toteaa, että luterilaisuuden mukaan ihmisen arvo – sen paremmin ajallinen kuin ikuinenkaan – ei liity millään tavalla hänen töihinsä eikä muuhunkaan menestymiseen. Myöskään käsitys suomalaisten suuresta työmäärästä ei vastaa todellisuutta.

– Kansainvälisissä työaikavertailuissa emme ole lähelläkään kärkeä, hän naurahtaa.

Työpaikalla on niin monta työelämää kuin on ihmistäkin

Tulevaisuudesta hän ennustaa, että työ muuttuu yhä kasvollisemmaksi, eli työntekijän omalla persoonalla on yhä enemmän merkitystä. Tällä on sekä hyvät että huonot puolensa.

– Monissa työtehtävissä nykyajalle tyypillinen henkilöbrändinä toimiminen vain haittaa varsinaista työtä ja asian edistämistä. Persoonallisuus ja yksilöllisyys korostuvat liikaa, ja itse asia jää taustalle. Alammekin helposti kiinnittää huomiota aivan vääriin asioihin.

Heinimäen mukaan työpaikalla on niin monta työelämää kuin on ihmistäkin, sillä jokaisen elämä on hänen omansa ja jokainen katselee elämää, myös työelämää, omasta vinkkelistään.

– Juuri tästä syystä haluan korostaa työyhteisöjä arvon porukoina. Ne ovat yhteisöjä, joissa osataan arvostaa sitä, mitä yhdessä saadaan aikaan ja joissa osataan arvostaa jokaista yksilöä.

Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen

Heinimäki johtaa itsekin päätoimittajana parinkymmenen hengen työyhteisöä eli Kirkko ja kaupunki -median toimitusta. Kyselenkin hiukan, voiko näistä ylevistä ajatuksista vain puhua koulutuksissa ja yritysten workshopeissa vai onko niille käyttöä myös omassa työssä.

– Täällä testataan suutarin lapsen kengät ja sitä, miten profeetta pärjää omalla maallaan, hän naurahtaa.

Monia hyviä arkielämän työkaluja voidaan ottaa hänen mielestään käyttöön työpaikoilla pienellä uskalluksella. Hän muistuttaakin huumorin olevan viides kardinaalihyve, jota ei kannata yhtään väheksyä.

– Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen, ja niitä kumpaakin tarvitaan myös töissä ja työyhteisöissä.

Hän sanoo, että hyvällä työpaikalla suhtaudutaan sekä virheisiin että menestykseen sopivan suurpiirteisesti ja hyvällä huumorilla. Virheitä siis sallitaan, eikä niitä tarvitse pelätä.

– Sellaisella työpaikalla ei nouse neste päähän, eikä happamuus leviä kasvoille, hän sanoo omalla huumorillaan haastattelun loppuun.


Jaakko Heinimäki on palkittu tietokirjailija, teologi ja luoviin aloihin erikoistunut työnohjaaja. Hän on työskennellyt myös toimittajana, tiedottajana ja piispan erityisavustajana. Hän on opetusalan eettisen neuvottelukunnan jäsen. Tällä hetkellä Heinimäki työskentelee päätoimittajana Kirkko ja kaupunki -mediassa.

Heinimäen kirja Arvon porukka on saatavilla Kaupakamarin kaupasta.

Teksti: Taina Parviainen

Neljäs luukku – neljäs adventti: Oppiva organisaatio tuo kilpailuedun

Kun työpaikka on myös oppimispaikka, voidaan organisaatiosta puhua oppivana organisaationa tai jopa ketterästi oppivana organisaationa. Tämän päivän kilpailukykyä voidaan rakentaa kehittämällä omasta organisaatiosta tai työpaikasta ketterästi oppiva organisaatio. Sitä voidaan kuvata seuraavasti:

Ketterästi oppiva organisaatio

Oppiva organisaatio

  • Kaikki voivat oppia ketterästi työssä. Ketterät oppijat ovat oppivan organisaation ydin. Ihmisille on tarjolla tietoa ja valmennusta ketterän oppimisen taidoista, esimerkiksi ajattelun ja ongelmanratkaisun taidoista.
  • Kaikki ovat tietoisia yhteisestä päämäärästä/tavoitteesta sekä siitä, miten ne saavutetaan (huomion suuntaaminen). Tavoitteista käydään jatkuvaa keskustelua.
  • Ihmiset työskentelevät tiimeissä, jotka voivat olla monialaisia, itseohjautuvia tai perinteisiä. Jokainen voi olla jäsenenä useammassa tiimissä.
  • Paljon vuorovaikutusta. Toimintatavat ja rakenteet edistävät vuorovaikutusta.
  • Tekemistä ja oppimista ohjaa osaamisstrategia. Siihen kuuluu myös järjestelmä, jolla jokaisen osaaminen löydetään tarvittaessa ja saadaan käyttöön. Samoin siihen kuuluvat osaamiskumppanit ja verkostot, jotka vahvistavat ja täydentävät omaa osaamistamme.
  • Yhteiset toimintatavat ohjaavat vuorovaikutukseen ja yhdessä oppimiseen. Toimintatapoihin liittyy monia yhteistä ajattelua, kokeilua, ongelmanratkaisua, ideointia ja palautteen analysointia tukevia työkaluja.
  • Rakenteet mahdollistavat ja tukevat oppimisen sisältäviä toimintatapoja ja erilaisten (myös itseohjautuvien) tiimien toimintaa.
  • Tietotekniikka on keskeisessä roolissa. Se auttaa osaamisen ja osaajien hallinnassa ja osaamisen jakamisessa, tuottaa toiminnasta tietoa toiminnan analysointiin ja kehittämiseen sekä oppimiseen. Jokaisella on riittävät älykkäät tietotekniset työvälineet työskentelyn ja oppimisen apuna.
  • Yrityskulttuuri korostaa oppimista, kokeilua, osaamisen jatkuvaa kehittämistä, jakamista ja hyödyntämistä, luovuutta, oivaltamista sekä vuorovaikutusta.
  • Esimies on valmentaja, joka auttaa ihmisiä itsensä johtamisessa. Esimiestyö on palvelua, jonka tarpeen asiantuntija määrittää itse. Yhdessä sovitut pelisäännöt ovat osa esimiestyötä.
  • Johto näyttää suuntaa, tuottaa tarvittavia rakenteita, valvoo kokonaisuutta ja kehittää organisaatiota jatkuvasti ketterämmin oppivaksi, jatkuvasti uudistuvaksi ja kestävästi menestyväksi.

Leenamaija_OtalaTeksti:

Leenamaija Otala
tekniikan tohtori, tietokirjailija ja yritysjohdon konsultti


Julkaisemme ammattikirja.fi-blogin adventtikalenterina kirjailija Leenamaija Otalan ajatuksia ketterästä oppimisesta.

Saatesanat

Luukku 1

Luukku 2

Luukku 3

Luukku 4

Kolmas luukku/kolmas adventti: Oppiminen on siirtynyt koulusta työpaikalle

Ketterää oppimista voidaan tukea

Työpaikoista on tullut myös oppimispaikkoja. Työpaikkojen menestys riippuu siitä, miten hyvin työpaikalla tuetaan ihmisten oppimista yksin ja yhdessä. Oppiminen on myös voitava muuntaa entistä paremmaksi tai uudeksi liiketoiminnaksi. Tarvitaan sellaisia toimintatapoja, joissa yhdessä opitaan samalla, kun tehdään tai kehitetään työtä. Tarvitaan myös rakenteita, jotka mahdollistavat tällaisia toimintatapoja ja tukevat niitä. Rakenteisiin kuuluu tietysti organisaation rakenne, jonka pitää tukea sitä, että ihmiset itse voivat hakea tietoa ja kehittyä työssään. Toki myös fyysinen työympäristö vaikuttaa siihen, miten helposti ihmiset hakeutuvat vuorovaikutukseen keskenään. Keskeisiä rakenteita ovat tietotekniikkainfrastruktuuri ja digitaaliset työvälineet sekä yrityksen kulttuuri. Tietotekniikalla voidaan tuottaa myös sisäisiä palveluja, jotka auttavat ketterässä oppimisessa, esimerkiksi tarvittavien osaajien löytymisessä tai oman osaamisen kuvaamisessa. Jos ihmisten halutaan toimivan omaehtoisesti ja ottavan vastuun osaamisestaan eli toimivan itseohjautuvasti, tarvitaan yleensä yhdessä sovittuja pelisääntöjä, jotta kaikki osaavat toimia yhteisellä tavalla. Hyvä oppimispaikka tarjoaa ihmisille jatkuvasti tietoa oppimisesta, aivojen ja mielen toiminnasta, ajattelun taidoista ja tämän päivän työkyvyn perustasta: älyllisen kunnon ylläpidosta.

Rutiinimaiset esimiestehtävät voidaan sisällyttää rakenteisiin ja niitä voidaan hankkia monella tavalla, miten ja milloin asiantuntijat niitä kokevat tarvitsevansa. Mutta itseohjautuvatkin asiantuntijat tarvitsevat tukea ja ohjausta, moni johtaja ja esimies on entistä enemmän valmentaja, jonka tehtävä on auttaa ihmisiä oppimaan ja saavuttamaan tavoitteitaan.

Perusosaamisen pitää olla kunnossa

Monissa yrityksissä on luovuttu strategiasta, koska se jäykistää toimintaa. Monilla on kuitenkin osaamisstrategia. On valittu, mihin perusosaamisiin toiminta perustuu. Jos valmistaa vaikka autonrenkaita, pitää tietää paljon raaka-aineista ja automaatiosta. Näitä tietoja ei esimerkiksi lakitoimistossa työskentelevä tarvitse. Jokaisessa organisaatiossa on tietyt perusosaamiset, joihin toiminta perustuu. Niissä on oltava hyvä. On osattava itse ja on valittava hyviä kumppaneita, jotka vahvistavat ja täydentävät organisaation omaa osaamista. Jokainen ketterä oppija tarvitsee myös vankan ja ajantasaisen perusosaamisen omalta alaltaan. Se auttaa arvioimaan, miten oma ala voisi kehittyä tulevaisuudessa ja mitä osaamista alalla voidaan tarvita. Osaamisen johtamiseen kuuluu myös jatkuva keskustelu organisaation toiminnan tulevista haasteista. Näin jokaisen mieleen piirtyy kuva tulevista osaamistarpeista, mikä ohjaa myös ketterää oppimista.

Johtajuutta tarvitaan yhä enemmän. Jatkuva keskustelu tulevista haasteista ja tavoitteista vaatii sitä, että joku tekee keskustelusta johtopäätöksiä, valitsee tavoitteille mittareita ja osoittaa yhteiselle toiminnalle suuntaa. Jonkun on päätettävä, että halutaan kehittää työpaikasta myös oppimispaikka. Jonkun on näytettävä mallia, miten ihmisten halutaan toimivan. Tavoiteltu kulttuuri ei synny puheista, vaan toimintatavoista. Myös itseohjautuvuuteen kannustaminen on johtamiskysymys. Jokaisen pitäisi oppia johtamaan itseään ja sisäistää sellainen johtajuus, jota työpaikalla tarvitaan.

Ensi kerralla kerron, miten kehitän omasta organisaatiostani ketterästi oppivan organisaation.

Leenamaija_OtalaTeksti:

Leenamaija Otala
tekniikan tohtori, tietokirjailija ja yritysjohdon konsultti


Julkaisemme ammattikirja.fi-blogin adventtikalenterina kirjailija Leenamaija Otalan ajatuksia ketterästä oppimisesta.

Saatesanat

Luukku 1

Luukku 2

Luukku 3

Luukku 4

Toinen luukku – toinen adventti: Miten sitten opitaan ketterästi?

Hyödynnetään kokemusta ja intuitiota

Ketterä oppiminen on työssä oppimista. Se on vähitellen tai pyrähdyksittäin oppimista, jolloin oppimisen suuntaa voidaan muuttaa kunkin pyrähdyksen jälkeen. Oppimista suunnataan uudelleen edellisen pyrähdyksen palautteen mukaan. Nykyinen tiedon hallinta ja analytiikka voi tuottaa tätä palautetta, vaikka reaaliaikaisesti, jolloin jatkuvasti voidaan arvioida, mihin tiedon hankintaa ja oppimista pitää suunnata.

Ketterä oppiminen hyödyntää ihmisten kokemusta ja intuitiota. Mitä kaoottisempi toimintaympäristö on ja mitä enemmän siellä on työhön vaikuttavia muuttujia, sitä enemmän tarvitaan intuitiota valitsemaan tarvittavaa tietoa, koska ihmisen ymmärrys ei riitä eikä pysy perässä. Oivaltaminen voi tapahtua kokemuksen ja intuition seurauksena. Oivaltaminen on tehokas tapa oppia ketterästi.

Yhdessä ajattelu on tärkeää

Ongelmien ratkaisu, tiedon kerääminen eri lähteistä tiettyyn ongelmaan ja ratkaisun pallottelu yhdessä toisten kanssa on tuloksekasta ketterää oppimista. Kokeilut ja niiden jatkuva arviointi, hypoteesien asettaminen ja niiden testaaminen opettavat ketterästi. Tärkeää on vuorovaikutus toisten kanssa ja yhdessä ajattelu. Yhdessä ajattelu mahdollistaa jokaisen kokemuksen ja osaamisen hyödyntämisen yhteisen asian oppimisessa. Yhdessä ajatteluun ja ongelmien ratkaisuun on monia työkaluja, joita voidaan yhdessä hyödyntää ja auttaa kaikkia mukana olijoita oppimaan ketterästi. Jos organisaatiolla on yhteisiä ajattelun työkaluja samaan tapaan kuin sillä on esimerkiksi yhteneväiset tietotekniset työkalut, voidaan oppia tehokkaasti yhdessä, vaikka oltaisiin monessa eri tiimissä.

Ammatilliset verkostot avuksi

Teknologia tarjoaa valtavasti mahdollisuuksia tukea ketterää oppimista. Tärkein tiedonhankintaväline on YouTube, joka vastaa ihmisten tarpeeseen oppia lyhyesti, nopeasti ja visuaalisesti. Ammatilliset verkostot kuten Twitterin, LinkedIn´n ja Facebookin ryhmät sekä aihekohtaiset online-ryhmät kuten WhatsAppin ja Slackin rajatut ryhmät tarjoavat omaa kokemusta laajemmat kokemusverkostot. Internetin webinaarit, TED-talkit ja MOOC-kurssit ovat erinomaisia tiedonhankintatapoja. Teknologia mahdollistaa vielä henkilökohtaistamisen. Verkkokurssien algoritmi tunnistaa, missä oppijalla on heikkouksia ja ohjaa sopivalle oppimisen tielle tai hyödyntää oppijan kiinnostusta hankalienkin asioiden oppimisessa.

Ensi kerralla kerron, kuinka työpaikalla voidaan tukea ketterää oppimista.

Leenamaija_OtalaTeksti:

Leenamaija Otala
tekniikan tohtori, tietokirjailija ja yritysjohdon konsultti


Julkaisemme ammattikirja.fi-blogin adventtikalenterina kirjailija Leenamaija Otalan ajatuksia ketterästä oppimisesta.

Saatesanat

Luukku 1

Luukku 2

Luukku 3

Luukku 4

Ensimmäinen luukku – ensimmäinen adventti: Kun työ muuttuu, muuttuu myös oppiminen

Ketterät oppijat menestyvät

Ihmiset ovat yhä useammin työssään tilanteessa, johon ei löydy ratkaisua ohjeista tai aiemmista opeista. On ratkaistava ennen ratkaisemattomia ongelmia. Töitä tehdään asiakkaan luona ja asiakkaan kanssa, jolloin pitää nopeasti oppia ja omaksua asiakkaan edustaman toimialan riippuvuudet ja pelisäännöt puhumattakaan asiakasyrityksen toimintatavoista. Toimintaympäristön nopea muuttuminen luo jatkuvasti uusia oppimistarpeita. Tulevaisuus muuttuu jatkuvasti ja viime viikolla opittu voi olla armottoman vanhaa tai epäsopivaa huomenna. Oppiminen tapahtuu siksi pienissä erissä, jolloin suuntaa voidaan muuttaa tavoitteen muuttuessa. Työstä on tullut yhä enemmän oppimista ja oppimisesta osa työtä. Se, joka kykenee oppimaan nopeimmin, ketterimmin, on menestyjä.

Oppiminen on tärkeämpää kuin tehokkuus

Toinen iso oppimistarpeeseen liittyvä muutos on tilapäisten ja freelancer-työntekijöiden määrän kasvu. Nk. gig-työntekijöitä palkataan yhä enemmän hoitamaan joku tietty tehtävä, osallistumaan tiettyyn projektiin, tuomaan joku sillä hetkellä tarvittava erityisosaaminen tai jopa vetämään hanke. Näiden tilapäisten tai tietyn aikaa työsuhteessa olevien henkilöiden on opittava todella nopeasti kunkin työpaikan kulttuuri, toimintatavat ja alan liiketoiminnan riippuvuudet. Heidän kykynsä oppia ketterästi ratkaisee sekä heidän että sen hetkisen työpaikan menestyksen.

Ihmisten oppiminen on tärkeämpää kuin ihmisten tehokkuus. Samoin organisaatioiden oppiminen on tärkeämpää kuin organisaatioiden tehokkuus. Kilpailukyky perustuu yhä enemmän ihmisten kykyyn hankkia ja omaksua nopeasti kunkin tilanteen vaatimat tiedot ja soveltaa niitä sen hetkiseen tekemiseen, löytää tiedon avulla uusia ratkaisuja aivan uusiin ongelmiin ja jopa oivaltaa uusia ongelmia. Tämä on ketterää oppimista. Kilpailukyky perustuu siis ketterään oppimiseen.

Ensi kerralla kerron, miten opitaan ketterästi.

Leenamaija_OtalaTeksti:

Leenamaija Otala
tekniikan tohtori, tietokirjailija ja yritysjohdon konsultti


Julkaisemme ammattikirja.fi-blogin adventtikalenterina Leenamaija Otalan ajatuksia ketterästä oppimisesta.

Saatesanat

Luukku 1

Luukku 2

Luukku 3

Luukku 4

Leenamaija Otala: Miten ketterä oppiminen helpottaa elämäämme?

Adventti on hyvä aika rauhoittua pohtimaan, miten voimme paremmin hallita omaa työtämme. Kun tammikuussa palaamme joulun vietosta, voisimmeko aloittaa uuden vuoden rauhallisin mielin?

Lähes jokainen kokee epävarmuutta sekä omasta että organisaationsa puolesta, koska muutokset heilauttavat tilanteita jatkuvasti. Ketterä oppiminen on tapa hallita muutosta ja vastata mahdollisimman nopeasti uusiin haasteisiin.

Vielä 1980-luvun lopulla ajateltiin, että kun kerran hankkii ammatin ja jonkun tutkinnon, niin sitten on työpaikka taattu eläkeikään asti. Ehkä matkan varrella oli joitain työnantajan järjestämiä kursseja, jotka monilla aloilla koettiin lähinnä työnantajan kustantamiksi lomiksi. Sai olla poissa työpaikalta ja siitä vielä maksettiin päiväraha.

Ajat ovat muuttuneet.  Nykyisin olemme usein tilanteessa, jossa tehdään mitä ehditään ja jokainen hoitaa osaamistaan parhaaksi katsomallaan tavalla. Samalla on syntynyt uusi osaamisen kehittämisen kulttuuri, opitaan sitä mukaan, kun uutta tietoa ja osaamista tarvitaan, useimmiten kysymällä työkavereilta ja opettelemalla työkavereiden kanssa yhdessä. Samalla jokaisen oma vastuu oppimisessa korostuu.

Leenamaija_OtalaTeksti:

Leenamaija Otala
tekniikan tohtori, tietokirjailija ja yritysjohdon konsultti


Julkaisemme ammattikirja.fi-blogin adventtikalenterina Leenamaija Otalan ajatuksia ketterästä oppimisesta.

Luukku 1

Luukku 2

Luukku 3

Luukku 4

Tarja Turtio: Uskon mielen potentiaaliin, jota käytetään liian vähän

Paha_johtaminen_300px

– Uskon siihen, että hyvä voittaa aina pahan, sanoo psykologi ja johdon konsultti Tarja Turtio, joka julkaisee syksyllä 2017 teoksen Paha johtaminen.

Vaikka kirjan otsikko indikoi pahaa yksilölle ja ryhmälle, teos ei ole psykopatologiaa tai pelolla johtamista, vaan kyse on kokonaisuudesta, jossa johtaja ja johdettava toimivat organisaatiossa yhdessä. Pahaa johtamista ja huonoa johtamisjälkeä​ syntyy vuorovaikutustilanteissa, joissa keskinäinen yhteydenpito on loppunut ja tilanne tulehtunut.

Turtion tehtävä on nähdä johtamisessa monia puolia, ja hän pyrkii työssään hakemaan näkökulmia, joilla hankalia tilanteita voi tasapainottaa​. Johtamisen varjopuolista ei puhuta Turtion mukaan riittävän monipuolisesti tai laaja-alaisesti.

– Helposti sysätään ylipäätään vastuu toiselle. ​Syytellään ja vaaditaan, mutta ei nähdä, että johtaja ei koskaan voi vastata kaikesta yksin. Myös hyvillä työyhteisötaidoilla on merkitystä haastavien tilanteiden ja klikkiytymien ehkäisyssä, sanoo Turtio.

Turtio uskoo, että ihminen ei ole lähtökohtaisesti paha vaan pikemminkin heikko  ja repsahtaa jossakin yksittäisessä tilanteessa negatiiviselle puolelle.

– Työni on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja potentiaalin esille kaivamista​. Usein haastan ihmisiä kysymällä, mitä tulee paikalle, kun sinä astut ovesta sisään. ​Tuotko mukanasi positiivisuutta, iloa ja innostusta vai negatiivisuutta, varautuneisuutta ja synkistelyä.

Kohdatessaan johtajia ja johdettavia Turtio muistuttaa usein näkökulman vaihtamisen taidosta​. On hyvä miettiä, miltä tuntuu, jos yrittää asettua toisen asemaan. Voi myös kysyä itseltään, mitä minä voin tehdä, jotta tulen hyvin johdetuksi.

– Kysyn myös siltä, joka arvostelee ja valittaa, miten hän itse toimii eri vuorovaikutustilanteissa. Nämä ovat niitä palkitsevia hetkiä, jolloin ihminen alkaa miettiä omaa osuuttaan asioiden kulussa, hän kuvaa metodejaan ja konsultaation kulkua.

Turtio kertoo, että toisinaan tuntuu hieman huvittavalta, kun ihmiset kuvittelevat, että on olemassa jokin yksittäinen keino kuin ”ihmepilleri”, joka ratkaisee hankalan asian. Ihmiset kysyvät usein suoria neuvoja psykologilta, vaikka heidän pitäisi kyetä kysymään itseltään ja luottamaan omaan tietoonsa.

– Ihminen helposti ulkoistaa itsensä tilanteesta, joka on nostattanut tunteet pintaan. Uskon kuitenkin mielen potentiaaliin, jota käytetään liian vähän. Halutessaan ihminen kykenee muuttamaan monta asiaa paremmaksi ja vaikuttamaan omaan ja toisten elämään hyvinkin suotuisasti. Siksi on siis hyvä alati kysyä itseltään, miten omasta mielestään toimii.

Olennaista hyvän yhteistyön luomisessa ​ on myös esimiehen taito tehdä vuorovaikutustilanteista rakentavia ja perustehtävää edistäviä. Esimiestehtävä lienee maailman haastavin ammatti, jossa tarvitaan rutkasti palveluasennetta ja halua tehdä toisista tähtiä.

​Johtaja ja johdettava voivat toki miettiä omaa persoonaansa ja käyttää valmiuksiansa parhaalla mahdollisella tavalla. Ulkoiset muutostilanteet altistavat kuitenkin myös pahalle johtamiselle, eikä yksilön oma halu toimia oikein anna aina kaikkia eväitä hyvän,​ luottamuksellisen ilmapiirin syntymiselle. Esimerkiksi yt-menettelyt ja erilaisiin​ muutos​prosesseihin liittyvä vaitiolovelvollisuus voivat hetkellisesti ​heikentää​ vuorovaikutusta. Kun aitous katoaa, ​yhteys lakkaa ja keskinäinen luottamus rakoilee.

Kun haastavat tilanteet ovat ohi ja niitä on selvitetty, luottamuksen rakentamisessa menee Turtion mukaan joskus kauan aikaa eikä hyvää ilmapiiriä aina saada palautettua. Siksi rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Tässä muutoksen ajassa ​jatkuva uudistuminen on elintärkeää: on löydettävä uusia maailmoita ja tapoja tehdä töitä. Hyvään johtamiseen perustuva turvallisuuden tunne pitäisikin rakentaa jatkuvan muutoksen teemaan. ​

– Jos johtaja on ollut liian kauan samassa työssä eikä johtamisen suunta muutu, hän altistuu rutiineille eikä välttämättä huomaa voimavaroja muissa ihmisissä. Tällöin hän myös helposti toistaa omaa johtamistapaansa eikä uusiudu tai ota eri tilanteiden​ edellytyksiä ja vaatimuksia riittävästi huomioon.

Turtio uskoo kuitenkin, että haastavissa tilanteissa nähdään ihmisissä paljon sellaista, mikä muutoin ei koskaan tulisi esille. Sekin kasvattaa yhteisöä ja avaa uutta näkemystä yhteistyölle, kun ihmiset osoittautuvatkin erilaisiksi ja monipuolisemmiksi kuin mitä ensin luultiin.

– Vaikka tilanne olisi kuinka tulehtunut, yhteinen toivo ja halu ymmärtää vast​apuolta mahdollistavat paljon. Kannattaa siis lähestyä tilanteita​ sillä asenteella, että on valmis tinkimään omasta näkemyksestään vaikka olisikin loukkaantunut. Lähtökohtaisesti ajattelen, että hyvän tutkiminen, ​toiveikkuus ja positiivisuus luovat hyvä perustan rakentavalle vuorovaikutukselle, hän sanoo loppuun.

————————–

Teksti: Taina Parviainen

Tarja Turtion kirja Paha johtaminen ilmestyy tänä syksynä.

Ilmoittaudu Pahan johtaminen -kirjan julkitustilaisuuteen 26.10.2017.

Tutustu Tarja Turtion nettisivuihin täällä.

Maarit Tiililä: Itsensä tunteminen on johtajan ankkuri maailman myllerryksessä

Maarit Tiililä

–  Olen saanut harmikseni urallani havaita, että hallituksen kokouksen päätyttyä toimitusjohtaja on joskus kuin katujyrän alle jäänyt ja henkisesti aivan lopussa, sanoo hallituspartneri, johtajien ja johtoryhmien valmentaja, KTM Maarit Tiililä, joka haluaa omalla työllään kehittää myös hallitustyötä toimivammaksi.

Tiililä sanoo, että tilannehan on inhimillisestä näkökulmasta tarkasteltuna aivan mahdoton. On vaikea edellyttää johtajalta, että hän ikävän kokouksen jälkeen vakaasti uskoo itseensä ja organisaation tulevaisuuteen. Tunteenhan pitäisi olla kokouksen jälkeen voimaannuttava eikä latistava, hän sanoo.

Tiililän mukaan hallitusammattilasten ja johtajan välinen vuoropuhelu olisi saatava rehellisemmäksi ja aidommaksi. Myös asenteen pitäisi olla molemmilla kohdillaan. Lisäksi on hyvä muistaa, että vaikka tuloksen tekemisen näkökulmasta vuosi olisi ollut hankala, ei tarvitse ajatella, että kaikki on mennyt huonosti.

– Tosiasiat pitää tosin tunnistaa ja tunnustaa, mutta mielestäni hallitustyössä emme ole etsimässä syyllisiä vaan ratkaisuja. Aina löytyy jotain hyvää sanottavaa, ja huomiota pitäisi osata kiinnittää myös onnistumisiin.

Tiililä suosittelee mieluummin kysymään johtajalta, miten esimerkiksi viime vuosi meni tämän omasta mielestä ja virittämään keskustelua tällaisesta näkökulmasta valppaan ilmapiirin luomiseksi.

– Haastaa pitää, mutta sen voi tehdä monella eri tavalla. Esitettäessä toimitusjohtajalle kysymyksiä ei pidä vain näyttää omaa älyään ja esittää muiden edessä fiksua, vaan yhteistyön taustalla pitäisi olla aito halu auttaa toista osapuolta onnistumaan yrityksen toimitusjohtajana.

Tiililä sanoo, että hallitusammattilaisen pitäisi myös ottaa kantaa muuhunkin kuin omaan vahvuusalueeseensa ja tulla myös esille reilusti omana itsenään. Se on osa työn vastuullisuutta, että ymmärtää näyttää sen, ettei tiedä itsekään kaikkea.

Tiililän valmennuksissa, joita hän on kohta tehnyt kymmenen vuotta, käy johtajia, jotka hakevat reflektointiapua ja tukea omaan työhönsä. Hän on saanut omilta asiakkailtaan myönteistä palautetta siitä, että ihmiset kokevat hänen seurassaan saavansa olla sellaisia kuin ovat. Läsnäolon ja kuuntelemisen taidot ovat Tiililän työkaluja samoin kuin kyky löytää tapa sanoa monimutkaiset asiat yksinkertaisesti. Konsultoiva työ sopii hänelle, koska hän kokee olevansa havainnoija, joka tekee jatkuvasti analyysia ympäristöstään.

– Olennaista kaikessa valmennustyössä on, että jokainen selvittää omat vahvuutensa ja käyttää niitä työkaluinaan. Kun on sinut omissa nahoissaan, silloin on omassa työssään parhaimmillaan, hän kiteyttää.

Usein johtajat puolestaan epäonnistuvat siitä syystä, että heidän johtamistyylinsä on yhteensopimaton organisaation eri sidosryhmien odotusten kanssa.

– Jo rekrytointiprosessin alussa pitää määritellä, millaista johtajaa tehtävään haetaan. Toisin sanoen organisaatiossa pitää tiedostaa, mikä on haluttu kulttuuri, jota tavoitellaan, ja mikä on varsinainen toimintakulttuuri, jossa vielä eletään, hän perustelee.

Tiililä suositteleekin, että rekrytoijat pyytävät hakijaehdokasta kertomaan oman tarinansa omasta johtamistyylistään voidakseen verrata sitä organisaation tarinaan ja odotuksiin. Kun henkilö tulee valituksi, hänen pitäisi kertoa heti ensimmäisenä päivänä, millainen johtaja hän on ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä. Tällaista lähestymistapaa yleensä arvostetaan.

– Pidän myös tärkeänä, että johtaja on valmis näkemään asioita monesta näkökulmasta. Työ on paljon helpompaa, jos yrittää parhaansa mukaan pitää itsensä avoinna erilaisille tavoille ajatella asioita. Pitää myös olla uskallusta esittää niin sanottuja tyhmiä kysymyksiä.

Tiililä sanoo, että suomalaisessa johtamisessa pitäisi enemmän korostaa tavoitteiden asettamista ja määritellä odotukset realistisesti, jotta ihminen tietää, mitä häneltä odotetaan.

– Enkä tarkoita vain suoritustavoitteita, vaan tapaa toimia ja käyttäytyä. Silloin on myös helpompi antaa palautetta toiselle. Keskustelu ja sille ajan varaaminen ovat vielä meillä liian vähäisessä arvossa, hän täsmentää.

Yhteinen ymmärrys tavoitteesta rakentuu hänen mukaansa yhteisen keskustelun kautta. Liian helposti kuvitellaan, että kun kerrotaan organisaation tavoitteesta, kaikki ymmärtävät, mitä sillä tarkoitetaan.

– Meillä on omassa johtamiskulttuurissamme vieläkin jäänteitä siitä, että johtajan pitää tietää vastaukset kysymyksiin. Olemme kasvaneet ajattelemaan, että johtaja on auktoriteetti ja nyt siitä ikään kuin kipuillaan pois. Nykyaikana johtajan onkin lunastettava luottamus eri tavalla kuin aikaisemmin. Kunnioituksen saavuttamiseksi ei vain riitä, että joku on tehtävässään toimitusjohtajana.

Kaikesta huolimatta Tiililä sanoo suomalaisen johtamiskulttuurin kehittyneen osallistavampaan suuntaan. Henkilöstöä otetaan yhä enemmän mukaan miettimään tulevaisuutta, ja Tiililä haluaisi kehittää tätä puolta itsekin entistä enemmän.

–  Nykyhetki on haastavaa aikaa johtajalle – ja kaikille muillekin. Siksi johdonmukainen toiminta ja itsensä tunteminen ovat ankkuri maailman myllerryksessä, koska voit vain luottaa omaan itseesi ja omaan käyttäytymiseesi, Tiililä toteaa.

———-

Tiililällä on pitkä ura johtajana muun muassa Instrumentariumissa, GE Healthcaressa, Altiassa ja Moventasissa. Vuodesta 2008 hän on toiminut yrittäjänä ja 2015 alkaen Hallituspartnerit Helsinki ry:n hallituksessa.

Hän on julkaissut kauppakamarin kustantamana kirjat Johtaja, uusi tehtävä, 100 päivää – Tilanne haltuun ja Innosta onnistumaan – yhdessä!.

Tutustu Tiililään täällä: http://maarittiilila.fi/

 

Teksti: Taina Parviainen