Jaakko Heinimäki: Ukulelea oppii soittamaan vain soittamalla ukulelea

– Etiikka ei ole vain erityistilanteita varten, vaan sen tulee koskea aivan kaikkea. Aidot arvot paljastuvat arjen pienissä valinnoissa. Almanakka ja tiliote ovat itse kunkin kohdalla aika hyviä mittareita, sanoo tietokirjailija ja teologi Jaakko Heinimäki, jolta on juuri julkaistu työyhteisöjen etiikkaa käsittelevä Arvon porukka -teos. Kirjassaan Heinimäki muistuttaa, miten paljon meillä on opittavaa hyvästä elämästä antiikin filosofeilta ja muilta kauan aikaa sitten eläneiltä ajattelijoilta.

– Minua kiehtoo kovasti esimerkiksi Aristoteleen käytännöllisyys. Hän lähestyi etiikkaa ja hyvän elämän etsimistä hyvin konkreettisesti. Hyveitä pitää harjoitella ja opetella, jos haluaa oppia hyväksi ihmiseksi – aivan samalla tavalla kuin harjoitellaan ukulelen soittamista. Olenkin kirjassani kuvannut Aristoteleen etiikkaa ”arvojen treeniohjelmaksi”, hän sanoo.

Mitkä ovat meidän moraaliset kuolleet kulmamme?

Moderneja työyhteisöjä ei ollut olemassa vielä siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Aristoteles, Platon, Tuomas Akvinolainen ja muut historiamme tärkeät merkkihenkilöt elivät. Kuitenkin yhä edelleen heidän ajatuksissaan ja näkemyksissään on sellaista, joka kantaa ja kertoo vielä tänäkin päivänä siitä, millaista on hyvä elämä ja miten meidän tulisi kohdella toisiamme.

– Ihminen on muuttunut muutamassa tuhannessa vuodessa vain vähän tai ei ollenkaan. Esimerkiksi Aristoteleen kuvaukset hyvästä ihmiselämästä eivät ole juurikaan menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Heinimäki kuitenkin muistuttaa, että aivan yksi yhteen ei antiikin ajattelua voi silti tämän päivän maailmassa soveltaa, sillä joukossa on jonkin verran aikansa eläneitä ajatuksia.

– Antiikin Kreikan sokea piste oli orjuus. Sitä pidettiin aivan luonnollisena asiana, eivätkä siihen liittyneet vääryydet tulleet useimmille edes mieleen. Minua kiinnostaa, mitkä ovat meidän moraaliset kuolleet kulmamme, mitkä ovat sellaisia rakenteellisia vinoumia, jotka kaikki kyllä näkevät, mutta joita juuri kukaan ei huomaa.  

Yrityksen arvot tukevat työyhteisön hyvinvointia

Heinimäki kehottaakin yrityksissä yhdessä porukalla pohtimaan, mitkä ovat sen arvot. Hän on ollut vetämässä eri organisaatioissa työpajoja ja kuulostellut ihmisiltä esimerkiksi heidän yhteisistä arvoistaan. Hän on huomannut keskustellessaan ihmisten kanssa, että kukaan ei toivo huonoa ja pahaa. Kaikki tavoittelevat hyvää.

– Tämä paljastuu aina ja juuri tästä aiheutuvat myös monet harmit: kun erilaiset hyvät joutuvat rinnakkain ja toistensa vaihtoehdoiksi, ollaan keskellä aika kimurantteja valintatilanteita, hän kuvailee tilanteiden aiheuttamia haasteita.

Lisäksi hän sanoo, että työyhteisöjen hyvinvoinnin kanssa työskentelevät törmäävät koko ajan erilaisiin muutoksin ja siihen, miten nämä vaikuttavat työyhteisön ilmapiiriin. Mitä avoimempia työyhteisöjen muutosprosessit ovat ja mitä selkeämpää niihin liittyvä viestintä on, sitä paremmin ne onnistuvat.

– Huippuluokan työpaikoille on yhteistä yksi asia riippumatta alasta ja työyhteisön koosta: niissä kiinnitetään vuorovaikutukseen erityistä huomiota.

Heinimäki lisää myös samaan hengenvetoon, että Suomessa aina toisinaan liioitellaan työpaikkojen ankeutta, liiallista työmäärää ja muita epäkohtia.

– Yleinen käsitys luterilaisesta työmoraalista on, että luterilaisuus jotenkin ruokkii työhulluutta ja synkkää meininkiä. Se perustuu kuitenkin virheelliseen tulkintaan luterilaisuudesta ja Lutherin käsityksestä työstä ja sen merkityksestä.

Heinimäki toteaa, että luterilaisuuden mukaan ihmisen arvo – sen paremmin ajallinen kuin ikuinenkaan – ei liity millään tavalla hänen töihinsä eikä muuhunkaan menestymiseen. Myöskään käsitys suomalaisten suuresta työmäärästä ei vastaa todellisuutta.

– Kansainvälisissä työaikavertailuissa emme ole lähelläkään kärkeä, hän naurahtaa.

Työpaikalla on niin monta työelämää kuin on ihmistäkin

Tulevaisuudesta hän ennustaa, että työ muuttuu yhä kasvollisemmaksi, eli työntekijän omalla persoonalla on yhä enemmän merkitystä. Tällä on sekä hyvät että huonot puolensa.

– Monissa työtehtävissä nykyajalle tyypillinen henkilöbrändinä toimiminen vain haittaa varsinaista työtä ja asian edistämistä. Persoonallisuus ja yksilöllisyys korostuvat liikaa, ja itse asia jää taustalle. Alammekin helposti kiinnittää huomiota aivan vääriin asioihin.

Heinimäen mukaan työpaikalla on niin monta työelämää kuin on ihmistäkin, sillä jokaisen elämä on hänen omansa ja jokainen katselee elämää, myös työelämää, omasta vinkkelistään.

– Juuri tästä syystä haluan korostaa työyhteisöjä arvon porukoina. Ne ovat yhteisöjä, joissa osataan arvostaa sitä, mitä yhdessä saadaan aikaan ja joissa osataan arvostaa jokaista yksilöä.

Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen

Heinimäki johtaa itsekin päätoimittajana parinkymmenen hengen työyhteisöä eli Kirkko ja kaupunki -median toimitusta. Kyselenkin hiukan, voiko näistä ylevistä ajatuksista vain puhua koulutuksissa ja yritysten workshopeissa vai onko niille käyttöä myös omassa työssä.

– Täällä testataan suutarin lapsen kengät ja sitä, miten profeetta pärjää omalla maallaan, hän naurahtaa.

Monia hyviä arkielämän työkaluja voidaan ottaa hänen mielestään käyttöön työpaikoilla pienellä uskalluksella. Hän muistuttaakin huumorin olevan viides kardinaalihyve, jota ei kannata yhtään väheksyä.

– Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen, ja niitä kumpaakin tarvitaan myös töissä ja työyhteisöissä.

Hän sanoo, että hyvällä työpaikalla suhtaudutaan sekä virheisiin että menestykseen sopivan suurpiirteisesti ja hyvällä huumorilla. Virheitä siis sallitaan, eikä niitä tarvitse pelätä.

– Sellaisella työpaikalla ei nouse neste päähän, eikä happamuus leviä kasvoille, hän sanoo omalla huumorillaan haastattelun loppuun.


Jaakko Heinimäki on palkittu tietokirjailija, teologi ja luoviin aloihin erikoistunut työnohjaaja. Hän on työskennellyt myös toimittajana, tiedottajana ja piispan erityisavustajana. Hän on opetusalan eettisen neuvottelukunnan jäsen. Tällä hetkellä Heinimäki työskentelee päätoimittajana Kirkko ja kaupunki -mediassa.

Heinimäen kirja Arvon porukka on saatavilla Kaupakamarin kaupasta.

Teksti: Taina Parviainen

Arvon alkuvuosi

Aarvon_porukka_orig72

Mitä sinä arvostat? Ketä sinä arvostat? Kuka sinua arvostaa? Miten arvostamasi asiat näkyvät arjessasi?

(Liian) usein puhutaan siitä, että arvot ovat yrityksissä ”se pitkä lista, joka muistetaan nostaa esille kaikissa juhlapuheissa”. Käytännössä niihin ei juuri tule palattua, kuka niitä edes ehtii muistella. Kun pitää ne oikeat työtkin tehdä.

Arvokeskustelu kannattaa monesta syystä. Jos työntekijöillä ei ole yhteisiä arvoja, on yhteisen suunnan löytäminen mahdotonta. Jokainen suihkii sinne tänne mihin nenä näyttää, yritys kertoo asiakaslähtöisyyden olevan keskeinen arvo, mutta kukaan ei ehdi vastata asiakkaiden puheluihin sähköposteista puhumattakaan. Esimiehen suosikit ja inhokit osaa jokainen tiimin jäsen nimetä, vaikka tasa-arvoisen kohtelun ilmoitetaan olevan firman ykkösarvo yli muiden. Jokin ei ole ihan kohdallaan? Arvokeskustelu voisi olla paikallaan, johtamisessa ja muutenkin.

Astu sisään työpaikkojen arvokeskusteluun alkuvuoden uutuutemme, Jaakko Heinimäen Arvon porukka -teoksen mukana. Onko kaikki laillinen eettisesti hyväksyttävää? Miten on arvojen käytännönelämä työpaikoilla, ihan mallillaan vai kovinkin vinksin vonksin? Onko jotain tehtävissä, tai edes tarpeen?

Arvokasta vuoden alkua!

– Piia Similä, asiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari

 

Googlailijasta fysioterapeutin asiakkaaksi

Hyvä_liiketoimintasuunnitelma_MockUpTämä teksti on jatkoa ammattikirjan blogissa 2012 ilmestyneelle kirjoitukselle. Vien ajatusta aikaisemman tekstin teemalla erikoistumisesta pykälän pidemmälle. Siirryn konkretiaan.

Itseäni lähellä oleva fysioterpiayrittäjyys toimii hyvänä esimerkkinä. Fysioterapian eri osa-alueille erikoistuneita ammattilaisia on pelkästään Helsingin alueella iso liuta. Ammatilliseen erikoistumiseen panostetaan. Esimerkiksi alaraajaproblematiikkaan perehtynyt fysio on juoksuharrastajan apu numero yksi erilaisten harjoittelun, palauttavan treenin ja lihashuollon kysymysten parissa.

Asiakasnäkökulman on oltava lähes poikkeuksetta agendalla, kun erikoistumista mietitään menestyvän liiketoiminnan kannalta. Miten profiloitua markkinoilla kilpailijoista poikkeavalla tavalla kohderyhmämme ykkösvalinnaksi? Juoksuharrastajaesimerkin tapauksessa erikoistuminen luo lisäarvoa varmasti, kun asiakas on vastaanotolla. Mutta onko juoksuharrastajia fysioterapiavastaanotolla? 60 % suomalaisista ei tiedä, että fysioterapiaan saa mennä ilman lääkärin lähetettä. Ilman lähetettä, ennen oireen eskaloitumista, tulevat asiakkaat ovat juuri niitä henkilöitä, joissa ovat paitsi liiketoiminnallisesti, niin myös yhteiskunnan kannalta suurimmat hyödyt.

Testataan hieman hypoteesiaani siitä, että asiakasnäkökulma ja erityisesti asiakkaan ostokäyttäytymisen tuntemus eivät ole valtaosan fysioterapiayrityksistä erikoistumisen kulmakivenä.

Kuten todettu, noin 60 % fysioterapiayrityksen kohderyhmän kuluttajista ei tiedä, että vastaanotolle saa mennä ilman lähetettä. He googlettavat hyvin todennäköisesti jonkin muun hakusanan kuin fysioterapia. Pienellä aamuisella googlailulla hakusanana fysioterapia tuottaa maksettuja Adwords-mainoksia kahdeksan kappaletta ja hakukoneoptimoitujakin tuloksia pari kappaletta. Sitran 2013 sähköisistä terveyspalveluista teettämän kyselyn mukaan 71 % prosenttia vastaajista ilmoitti etsivänsä tietoa terveysasioista internetistä. 79 % käytti tiedonhakuun Googlea tai vastaavaa hakukonetta. Jos luotamme siihen, että polven kolotuksesta kärsivä juoksija kuuluu mainuttuun 60 %:iin suomalaisista, jotka eivät tiedä, että fysioterapiaan saa mennä ilman lähetettä, niin hän googlettaa isolla todennäköisyydellä jonkin muun termin. Testaan heti perään hakusanan polvikipu juostessa. Adwords-mainoksia ei tule yhtään ja yksi kuntokeskus löytyy hakukoneoptimoituna ensimmäiseltä sivulta.

Fysioterapiayrityksissä mietitään tällä hetkellä kuumeisesti, miten käy sote-uudistuksessa. Korvamerkityt läheteasiakkaat ovat iso kysymysmerkki tulevaisuudessa. Omaehtoisesti apua etsiviä on sen sijaan markkinoilla paljon. Heistä, ainakaan juoksijoista, ei edellisen esimerkin valossa yksikään fysioterapiayritys Helsingissä ole kiinnostunut. Kannustan alan ammattilaisia miettimään todella kriittisesti oman liiketoimintamallin erikoistumisen perustaa. Tällä hetkellä julkisia, lähetteellä tulevia asiakkaita, on monella alan toimijalla suurin osa. Kysynkin, kuinka moni teistä yrittäjistä uskoo, että niihin kannattaa perustaa yrityksen menestys myös tulevaisuudessa? Lait ja asetukset muuttuvat. Kysykää vaikka proviisoreilta!

Muutama fysioterapeutti Helsingissä on asian tajunnut. Eräs heistä kysyi osuvasti, kuka haluaa mennä terapiaan, kun polvea kolottaa ennen juoksukoitosta tai juoksukenkävalinta askarruttaa. He googlailevat, perehtyvät ensimmäisiin hakutuloksiin blogi- ja videopostausten muodossa ja valitsevat sen, joka auttaa heitä eniten ilmaiseksi. Loppu onkin fysioterapeutin omaa intohimoa, ammatillista erikoisosaamista. On syntynyt asiakkuus. Terapiasta ei puhu kukaan.

Sivulla www.hyvaliiketoimintasuunnitelma.com kirjoittelen sosiaali- ja terveysalan strategian ja liiketoimintaymmärryksen aihepiireistä. Siellä on ilmaisia työkaluja syksyllä 2015 ilmestyvästä uudistetusta GHyvä liiketoimintasuunnitelma -kirjasta, sähköisen markkinoinnin vinkkejä ja linkkejä sekä onnistujien liiketoimintacaseja alan kutkuttavista ilmiöistä. Lue, ihastu tai ärsyynny mutta erikoistu asiakasnäkökulma huomioiden: se kannattaa!

– Johannes Hesso, yrittäjä, Hyvä liiketoimintasuunnitelma -teoksen kirjoittaja