Varmat vinkit innostuksen tappamiseen

Innosta_onnistumaan_yhdessä_res72

”Taas hyppysirkka-kollegani intoilee projektistaan. Niin on muka kiinnostavaa, uutta ja innovatiivista, vaikka jokainen olisi keksinyt saman sekunnissa. Luulee olevansa fiksu.”

”Miten joku voi olla noin hapannaama? Ei ikinä innostu mistään, suoltaa samaa koodia päiväkaupalla vuodesta toiseen, valittaa ja narisee, lyttää ja dynkkaa kaiken, mitä ehdotan.”

Mistä sinä innostut? Miten innostuksesi näkyy? Oletko täydellisessä flowssa silmät kiinni, hiljaa nauttien, vai pompitko innosta Nalle Puhin Tiikeri-kaverin lailla? Tapoja on monia, kaikki yhtä oikeita. Pääasia että innostut, edes joskus, edes jostain. Vai onko?

Maarit Tiililä esittelee uutuusteoksessa Innosta onnistumaan – yhdessä! mainion listan siitä, kuinka saat innostuksen tapettua ja pääset eroon yrityksesi ärsyttävistä keksijäpersoonista, jotka ovat kiihkoilemassa milloin mistäkin vouhotuksesta. Omat seitsemän kohdan listansa on jokaiselle oman innostuksen latistamiseen, esimiehille muiden innostuksen latistamiseen ja organisaation kehittäjille. Niinpä, ”aina harmittaa kun turha työ menee hukkaan”.

Paljastan tässä esimiehille suunnatut vinkit. Kokeile ja ylläty, nämähän toimivat!

  • Anna mahdollisimman epäselvät tavoitteet ja kohtuuttomat aikataulut ilman perusteluja ja riittäviä resursseja.
  • Älä luota. Vahdi ja huomauta jokaisesta virheestä, minkä he tekevät tai ovat vaarassa tehdä.
  • Muista, että sinä tiedät asiat parhaiten ja johdettavasi ajattelevat vain ja ainoastaan omaa etuaan, joten heiltä ei kannata kysyä mitään.
  • Älä kannusta tai tarjoa kehittymismahdollisuuksia, muutoin he ylpistyvät ja tulevat vain vaatimaan lisää palkkaa.
  • Muista asettaa heti aluksi tiukat realiteetit ja budjettiraamit, jos erehdyt pyytämään ideoita tiimiltäsi.
  • Pidä tiimisi varpaillaan vetkuttelemalla ja olemalla epäjohdonmukainen päätöksenteossasi. Aloita varmuudeksi vastauksesi sanalla ”ei”.
  • Kohtele tiimiäsi epäoikeudenmukaisesti ja varmista, että kaikki tietävät, ketkä ovat suosikkejasi.

Aina ei voi innostua, ei edes joka kerta. (Jos en ihan Tiikeri ole, niin en kaukanakaan. Sen verran vouhkaan intopinkeänä Innosta onnistumaan -kirjasta. Suosittelen.)

Simila26201_OGO7571

– Piia Similä, tuottaja, Helsingin seudun kauppakamari

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

Innosta_onnistumaan_yhdessä_res72

Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Tuo kysymys jäi pyörimään mieleeni, kun syvennyin Innosta onnistumaan -teokseen sitä toimittaessani.

Mistä syntyy innostus? Miten se katoaa? Olenko itse innostuksen latistaja vai nostaja? Pohtimisen paikkoja, joissa peili saattaa auttaa. Vaatii aikamoista rohkeutta tunnustaa, jos ei itse ole tuon flown, innostuksen ja kaiken positiivisuuden lähettiläs. Koska kaikkienhan pitäisi sellaisia olla. Sitä nykyajan työelämä vaatii.

Vai vaatiiko? Pitäisi kaikkien olla innoissaan, innostajia, hypettää ja sellaista?

Mitä innostus edes on? Maarit Tiililän vastaus teoksessa on mielestäni mukavan armollinen. Ensiksikään kaikki eivät näytä innostusta samalla tavalla. Toiset saattavat olla ihan flowssa kuulokkeet kovilla tehden työtään huomioimatta ulkomaailmaa lainkaan, innostuneina ja motivoituneina. Toiset taas puhuvat, kertovat, antavat kaikkien kuulla, kuinka innoissaan he ovat. Mikä loistoidea, ihan mahtavaa, huikeaa, superia!

Innostus on positiivinen tunne, joka ei aina johda konkreettisiin tuloksiin, jos johtaa yhtään mihinkään. Toisinaan sen avulla taas saadaan aikaan suuria asioita, joihin ei ”katsotaan, jos tästä jotain tulee” -asenteella olisi ikinä päästy. Innostunut ihminen saattaa saada muut mukaan ylittämään itsensä yhdessä tai karkottaa kaikki sadan metrin läheisyydellä luonaan olleet ikiajoiksi. Tai jotain siltä väliltä.

Innostus voi siis positiivisuudestaan huolimatta aiheuttaa negaakin.

Miten pelko sitten liittyy innostukseen? Innostunut unohtaa usein raja-aidat, menee läpi esteiden. Ei anna sijaa ”ei näin ole ennenkään tehty” -latteuksille, sietää epävarmuutta, koska hän keskittyy asiaansa ja päämääräänsä. Sen sijaan pelko epäonnistumisesta, innostuksen tappaminen ja innostuneen ”maan pinnalle” tiputtaminen ovat varmoja keinoja olla uudistamatta, pysyä vanhassa, ihan kuin aina ennenkin.

Kumpaan joukkoon kuulut? Innostajiin vai latistajiin?

Innostavan ajankohtainen teos Innosta onnistumaan – yhdessä! ilmestyy toukokuun aikana.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

 

Joulukalenterin 3. luukku

Innosta_onnistumaan_yhdessä_500x709Tihkusateisen torstain keskellä iloa jakaa ehkä maailman sympaattisin ja empaattisin tapaamani kirjailija, Johtaja, uusi tehtävä, 100 päivää -teoksen kirjoittanut Maarit Tiililä. Uusi kevään teos on työn alla, ja mikäs sopisikaan paremmin sen aiheeksi kuin innostuminen ja innostaminen. Sitä jos mitä me ihan jokainen tarvitsemme, organisaatioina ja yksilöinä. Koko Suomena. Maaritin iloiseksi tänään tekevät kohtaamiset ja tarinat, jotka tuovat kirjoittamiseen energiaa ja saavat hänet nauttimaan matkasta. Innosta onnistumaan- yhdessä! tulee olemaan kaikkea tätä!

– Piia Similä, Helsingin seudun kauppakamari

 

Hyvin siinä käy, kun asenne on kohdallaan

marjohuhtala.jpg

Valokuvaaja: Juho Kuva

Arjen pienistä kohtaamisista syntyy välillä suurta. Näin kävi lähes vuosi sitten, kun päädyin juttelemaan kauppakamarikaupassa innostavan ja innostuneen oloisen Huhtalan Marjon kanssa. Sain suunnattomasti energiaa positiivista asennetta pulppuavasta naisesta.

Kohtaamisen seuraukset ovat kirjoissa ja kansissa. Asennejohtaja-teoksen kirjoittajalta ei positiivista asennetta, yritteliäisyyttä tai iloa puutu.

Tämä tuskin yllättää teitä, jotka tunnette Marjon. Tai se, että Marjo on tuotantotalouden DI, jonka intohimona on tehdä maailmassa parempi paikka pala kerrallaan. Aidosti, tosissaan ja ilolla.

Tätä ette sen sijaan ehkä tienneet. Kun Marjo 2000-luvun alussa valitsi opiskelupaikkaa, oli tarjolla tutan lisäksi ympäristöpolitiikan yliopistopaikka. Tuo opinahjo, johon ovet eivät aukene, ellei pääsykokeiden tulos näytä lähes täysiä pisteitä. Vaikeasti saavutettu tavoite, josta Marjo kuitenkin lopulta kieltäytyi insinööritieteiden hyväksi. Vaatii muuten aikamoista asennetta! Vai mitä?

Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet Marjoa jo lapsesta saakka. Miettikää: 10-vuotias säästää ja lahjoittaa rahaa luonnonsuojelutoimintaan, ei karkkiin. (Toisin kuin minä, jolla rahat menevät edelleen karkkiin…)

Opiskelupaikan valinta ei ollut Marjolle kuitenkaan hetken päähän pistos, vaan steppi kohti sitä, mitä hän halusi saavuttaa, mitä tehdä ja miten elää: teknisen alan avulla voi rakentaa parempaa maailmaa. Käänne toi myös valmentamisen mukaan kuvioon, opettajaopinnot ja kiinnostuksen ihmiseen, ihmisten ammatillisen edistäjän rooliin. Tie, jolla Marjo on edelleen. ”Pyrin positiivisuuden ja vastuun kautta vaikuttamaan asioihin.”

Väitän, että tuolla asenteella ei voi epäonnistua. Pitkällä tähtäimellä. Jokainenhan kaatuu joskus, mutta silloin se asenne mitataankin!

Tämä kirjoitus on osa Ammattikirjan Kirjan vuoden ”Kirjailija kuukaudessa” -sarjaa, jossa esittelen yhden mahtavista kirjailijoistani upean teoksensa takana. Ideana on tuoda kirjailijasta esille jotain suurimmalle osalle lukijoista piilossa ollutta – piirre, tapahtuma tai muu asia.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari