Ville Kormilainen: Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna

tyo%cc%88_treeni_ja_ela%cc%88ma%cc%88_300px

Olen vihannut urheilua suurin piirtein koko aikuisikäni. Kolme vuotta sitten sain työpaikasta kenkää, ja tällaisissa siirtymäriiteissä ihminen usein tekee erilaisia päätöksiä: voi ruveta esimerkiksi ryyppäämään, katkeroitua ja jäädä pyörimään itsesääliin. Koska olin katkaissut alkoholin kanssa välit jo vuosia aiemmin enkä piitannut katkeruudesta, ajattelin kokeilla urheilua.

Tuo kolmen vuoden takainen hetki muutti elämäni tai ainakin vaikutti sen suuntaan ratkaisevasti. Urheilun lisääminen elämään toi vuorokauteen lisää tunteja, ja se aika, mikä aiemmin meni sohvan pohjalla, kului nyt ainakin osittain treenin parissa.

Se, että treenaa ja tekee ahkerasti töitä, ei tietenkään yksistään riitä huippusuorituksiin. Pitää olla kurinalainen, mennä aikaisin nukkumaan, herätä aikaisin, meditoida, syödä hyvin, rakastaa perhettä, urheilla kuin hullu ja karsia elämästä kaikki turha viihde. Tällaisena Työ, treeni & elämä -kirjani superjohtajat saattavat näyttäytyä ensilukemalta.

On ollut jännittävää törmätä ihmisten reaktioihin ja ajatuksiin kirjani johtajista. Suomalaiseen johtamiskulttuuriin tuntuu istuvan älyttömän huonosti se, että pidetään itsestä huolta, tehdään töitä suunnitelmallisesti eikä istuta television ääressä tuntikausia illassa. Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna: telkkarin katselu kun ei vaadi ylimääräistä suorittamista eikä mukavuusalueelta poistumista.

Ehkä juuri tästä syystä niin monelle meistä helpompi samaistumiskohde on entisaikojen patruuna: tupakka suussa mahaansa taputteleva firman pikkujouluissa humalassa öykkäröivä äijä, meidän pomo. Röökinpolttaminen ja viinanjuominenkaan eivät nimittäin vaadi mukavuusalueelta poistumista.

Kirjoitin kirjan superjohtajista oppiakseni itse jotain. Halusin löytää sen asian, joka saa superjohtajan painamaan töitä hullun lailla, liikkumaan kuin SM-tason kilpajuoksija ja löytämään vielä jostain aikaa 12-tuntisen työpäivän jälkeen perheen kanssa olemiseen.

Löysin vastauksen, joka ei muuten sittenkään löydy niin monen vaarallisena pitämistä ajatuksista. Superpomoa ei pidä kasassa liikunta, riittävät yöunet eikä hyvä ravinto vaan merkityksellinen työ. Merkityksellinen työ tuntui olevan jokaisella kirjani haastatellulla avain menestykseen. Kun töissä on kivaa, riittävästi haasteita ja vastuuta, työpäivän jälkeen on vielä energiaa.

Siksi on virheellistä patistaa työpäivän jälkeen sohvalle lyhistyvä työn sankari lenkille tai kuntosalille. Niin kauan kuin säästöt tai perintö eivät riitä elättämään, töissä käyminen on kuitenkin välttämätöntä lähes kaikille meistä. Ja kiristyvän työelämän vaatimusten keskellä avainasemassa on merkityksellisen työn löytäminen ja sen aktiivinen etsiminen.

Työn lisäksi myös arjesta on pakko rakentaa mukavaa. Jos arki on perseestä, suosittelen sen vaihtamista. Sillä olitpa superjohtaja, sellaiseksi pyrkivä tai sellaista välttelevä, elämän tarkoitus on kuitenkin pikemminkin pyrkiä olemaan tyytyväinen kuin ahdistunut. Ja matkalla tuohon tilaan hengittävä arki ja merkityksellinen työ ovat avaintekijöitä. Mustan vyön tyytyväiset voivat sitten näiden teemojen päälle käydä vielä lenkillä, syödä terveellisesti ja mennä nukkumaan ajoissa.

Teksti: Ville Kormilainen

Ville Kormilaiselta ilmestyi marraskuussa kirja Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia.

Lue myös juttu www.kauppakamarilehti.fi.

Hyvin siinä käy, kun asenne on kohdallaan

marjohuhtala.jpg

Valokuvaaja: Juho Kuva

Arjen pienistä kohtaamisista syntyy välillä suurta. Näin kävi lähes vuosi sitten, kun päädyin juttelemaan kauppakamarikaupassa innostavan ja innostuneen oloisen Huhtalan Marjon kanssa. Sain suunnattomasti energiaa positiivista asennetta pulppuavasta naisesta.

Kohtaamisen seuraukset ovat kirjoissa ja kansissa. Asennejohtaja-teoksen kirjoittajalta ei positiivista asennetta, yritteliäisyyttä tai iloa puutu.

Tämä tuskin yllättää teitä, jotka tunnette Marjon. Tai se, että Marjo on tuotantotalouden DI, jonka intohimona on tehdä maailmassa parempi paikka pala kerrallaan. Aidosti, tosissaan ja ilolla.

Tätä ette sen sijaan ehkä tienneet. Kun Marjo 2000-luvun alussa valitsi opiskelupaikkaa, oli tarjolla tutan lisäksi ympäristöpolitiikan yliopistopaikka. Tuo opinahjo, johon ovet eivät aukene, ellei pääsykokeiden tulos näytä lähes täysiä pisteitä. Vaikeasti saavutettu tavoite, josta Marjo kuitenkin lopulta kieltäytyi insinööritieteiden hyväksi. Vaatii muuten aikamoista asennetta! Vai mitä?

Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet Marjoa jo lapsesta saakka. Miettikää: 10-vuotias säästää ja lahjoittaa rahaa luonnonsuojelutoimintaan, ei karkkiin. (Toisin kuin minä, jolla rahat menevät edelleen karkkiin…)

Opiskelupaikan valinta ei ollut Marjolle kuitenkaan hetken päähän pistos, vaan steppi kohti sitä, mitä hän halusi saavuttaa, mitä tehdä ja miten elää: teknisen alan avulla voi rakentaa parempaa maailmaa. Käänne toi myös valmentamisen mukaan kuvioon, opettajaopinnot ja kiinnostuksen ihmiseen, ihmisten ammatillisen edistäjän rooliin. Tie, jolla Marjo on edelleen. ”Pyrin positiivisuuden ja vastuun kautta vaikuttamaan asioihin.”

Väitän, että tuolla asenteella ei voi epäonnistua. Pitkällä tähtäimellä. Jokainenhan kaatuu joskus, mutta silloin se asenne mitataankin!

Tämä kirjoitus on osa Ammattikirjan Kirjan vuoden ”Kirjailija kuukaudessa” -sarjaa, jossa esittelen yhden mahtavista kirjailijoistani upean teoksensa takana. Ideana on tuoda kirjailijasta esille jotain suurimmalle osalle lukijoista piilossa ollutta – piirre, tapahtuma tai muu asia.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

 

 

”Työntekijän tulee voida olla ylpeä työnantajastaan”

Pomon päivän paneelin huikeat johtajat keskustelun pyörteessä. Vasemmalta Jukka Kurttila (Finlayson), Monna Huvilinna (VR Group), Jesper Åberg (Ruokakesko) ja Aleksi Issakainen (Fonecta).

Pomon päivän paneelin huikeat johtajat keskustelun pyörteessä. Vasemmalta Jukka Kurttila (Finlayson), Monna Huvilinna (VR Group), Jesper Åberg (Ruokakesko) ja Aleksi Issakainen (Fonecta).

Johtajan tehtävä on palvelutehtävä. Johtaja on hommassaan palvellakseen tiimiään niin, että tiimi voi onnistua.

Huikea ajatus! Nöyrä, suora, täyttä asiaa. Perjantaina vietettiin kansainvälistä Pomon päivää. Pomon Enkelien paneelissa pohdittiin ihmisten johtamista. Neljä konkarijohtajaa avasi omaa rooliaan kertomalla, millaisia johtamisreseptejä he työssään soveltavat.

”Haluan tuntea johdettavani.” Tutustu ihmisiin, omaan porukkaasi.

”Tartu hetkeen.” Johda sydämellä, huomioi tunteet.

”Etsi ihmisten motivaatiotekijät.”

”Ansaitse luottamus.”

Reseptejä sitoo ihmisten huomioiminen, inhimillisyys, se ettei johtaminen ole lukuja, exceleitä tai toimintakertomuksia – pelkästään. Ne tulevat ihmisten jälkeen. Harmi vaan, että turhan monelta johtajalta tämä edelleen unohtuu. Mennään isot visiot edellä, viuhdotaan pää pilvissä ilman, että edes huomataan, ettei kukaan seuraa.

Diskuteeraa

Paneelissa esille nousi keskustelukulttuuri, diskuteeraus, tuo ruotsalaisten rakas lapsi. Vaikka termi herättääkin hilpeyttä, piilee siinä paljon hyvää. Nimittäin yhteinen keskustelu sitouttaa puolin ja toisin. Se tuo tunteen, että jokaisen ajatukset ovat merkityksellisiä, se antaa mahdollisuuden perustella oma kanta ja löytää yhteinen kieli. Sen avulla pystyy motivoimaan. Toki siinä järjestyksessä, että johtajan on löydettävä motivaatio ensin itsestään. Ellei pomoa kiinnosta, miksi kiinnostaisi tiimiläisiäkään. Kun pomo löytää yhteiseen asiaan hullun innon itsestään, saattaa into tarttua muihinkin. Miten on pomo, uskallatko kokeilla?

Tulevaisuus on jo täällä

Entä millainen on tulevaisuuden johtaja? Työhön kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Työn vaihtamiskynnys on madaltanut, työ merkitsee monelle muuta kuin istumista konttorilla kahdeksasta neljään. Sen takia pomon ei pidä kiinnittää huomiota vääriin asioihin – siis jos haluaa parhaat osaajat joukkoonsa. Suorituksen pitäisi ratkaista, ei sen, leimataanko kellokortti oikein töihin tullessa. Pääasia, että homma hoituu. Työntekijän fyysisestä sijainnista viis.

Ehdoton suoruus ja läpinäkyvyys ovat johtajuuden sydän – eivät vain tulevaisuudessa vaan nyt heti. Johtajan täytyy toimia niin, että työntekijä voi olla ylpeä työnantajastaan. Muuten johtaja ja yritys päätyvät menneisyyden menestyjien listalle, jos ovat edes nousseet sinnekään.

On aika nostaa startup-asenne framille! Epäonnistua saa. Ja pitää!

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Onko pomo päivänsä ansainnut?

Pomon_parhaat_ratkaisut_orig_resol300Pomon päivää on vietetty kansainvälisesti jo 1960-luvulta lähtien, ja Suomeen tämä tulokas rantautui vuosi sitten. Päivän tarkoitus on ollut lisätä työntekijöiden ja esimiesten välistä yhteisymmärrystä.

Nykyään? Ihanko totta? Onko tämä tosiaan ongelma 2000-luvun Suomessa?

Kyllä, kyllä ja kyllä. Todellakin on!

On hyviä johtajia, on huonoja johtajia. Liekö suurin osa siltä ja väliltä? Jo tämä perustelee asian framille nostamisen. Asiasta pitää puhua niin kauan, kun yksikin huono johtaja on kentällä. Eli ajasta ikuisuuteen?

Esimiehen paikka on vaativa. Vaatimuksia ei puutu, työtä riittää vähintäänkin niin paljon kuin sitä on halukas tekemään. Enemmänkin, enemmän kuin on mahdollistakaan. Pomon päivän lanseeranneen valmennusyhtiön Pomon Enkelien Minna Kurttila ja Pia Aalto kirjoittavat uutuusteoksessaan Pomon parhaat ratkaisut johtamisesta positiivisen psykologian kautta. Ratkaisujen avulla, ei ongelmien kaivelemisen kautta. He sanovat, että esimiestyön onnistumiseen vaikuttaa ennen muuta se, kuinka kiinnostunut esimies on johtajamaan ihmisiä.

Kiinnostunut. Johtamaan ihmisiä.

Pomon homma ei ole olla muita ylempänä. Ei ”on the top”, vaan pomo on se, joka raivaa tietä, ”the one who goes first”. Tämä oppi iskostui tajuntaani kuunnellessani legendaarisen Simon Sinekin ajatuksia Nordic Business Forumissa. Johtajan jobi on tehdä visio näkyväksi, konkreettiseksi, ja näyttää suunta. Hypätä itse ensin ja varmistaa, että hyppääminen on turvallista.

Johtajan onnistumista mitataan usein tulosten saavuttamisella. Mutta kukaan johtaja ei saavuta tuloksia yksin. Eikä edes porukkansa avulla, ellei saa ihmisiä mukaansa. Juuri, tässä on ihmisten johtamisen paikka. Jos alaisten työ ei kiinnosta, jos onnistumiset kuitataan käden heilautuksella, jos kannustus on jo terminäkin vieras, on turha odottaa, että tiimi hyppää pomon perässä. Silloin on paras mennä yksin. Ja unohtaa tuloksiin pääseminen.

Onneksi on toinenkin tapa. Arvotus luo pohjan avoimuudelle, vuorovaikutus syntyy luottamuksesta, kiinnostus on a ja o. Eikä hyväksi johtajaksi kukaan synny. Lopulta vastaus on viitsimisessä ja tahdossa. Myönteinen ja ratkaisukeskeinen ote on opeteltavissa. Kysy, vastaa, kuuntele, korjaa ja kehity. Silloin olet, Pomo, päiväsi ansainnut.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Johtajuuden salat julki

Kiinnostava aamu, paljon ajatuksia, keskustelua, kokemuksia. Aamukahvin lomassa julkistettiin Anneli Valpolan uutuusteos Johtajuuden salat.

Hyvä neuvo johtajalle, yksi monista on Oscar Wilden: ”Ole oma itsesi, muut ovat jo varattuja.”

Anneli Valpola julkistamistilaisuudessa.

Kirjailija Anneli Valpola julkistamistilaisuudessa.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Huippusalaista!

”Johtajuus määrittyy vahvuuksien määrällä, ei heikkouksien puutteella.”

Johtajuuden salat_1811.indd

Ai että ilahduin, kun tartuin kirjaan, avasin ensimmäisen sivun ja luin ensimmäisen virkkeen. Näinhän se on. Heikkouksilta ei kukaan meistä ole välttynyt. Eivät edes maailmanluokan huippujohtajat. Mutta mitä sitten. Ja mitä heikkouksista. Miksi ei käännettäisi katsetta vahvuuksiin?

Niitäkin on meillä kaikilla. Kukaan ei ole välttänyt vahvuuksilta. Toinen asia on sitten se, miten niitä osaa tunnistaa, hyödyntää, kehittää. Tai vielä hankalampi: miten heikkoutensa tunnistaa, miten niitä pystyy kehittämään, mitkä niistä on mahdollista kääntää vahvuuksiksi. Tai ainakin vähän heikommiksi heikkouksiksi.

Johtajuuden salat on Anneli Valpolan, konkarijohtajan uusi teos, jossa kokemus puhuu. Sitä ei olisi syntynyt ilman pitkää tietä, näkemyksiä, kokemuksia, kuulemista ja puhumista. Se on suoraa puhetta jalat maassa. Ilman salaisuuksia, kaikki julki tuoden.

Ensiksikin johtamaan oppii vain johtamalla. Voit käydä kaikki hienot kirjekurssit johtamisen korkeimmassa opinahjossa, suorittaa tuhat opintopistettä johtamisen teorioita, mutta johtajaa sinusta ei niiden avulla tule. Ei auta kuin astua leijonankitaan, testata taitojaan, oppia käytännössä.

Johtaja et myöskään ole, ellei sinua haluta johtajaksi. Jos johdettavasi eivät ole sinua valmiita tukemaan, jos et saa kumppaneita, voit olla toki titteliltäsi vaikka koko maailmankaikkeuden pääjohtaja, mutta Johtaja et ole.

Sitten vielä se kuuluisia konteksti: tilanne valitsee johtajan, ei johtaja tilannetta. Yhtä johtajuuden mallia ei ole olemassakaan, sama tyyli ei toimi kaikissa tilanteissa. Eikä tässäkään vielä kaikki. Hyvä itsetuntemus on a ja o. Sillä tavalla johtajaksi kasvetaan, itsensä tuntemalla ja vain niin on mahdollista toimia oikein erilaisissa tilanteissa ja erilaisten ihmisten kanssa.

Salaisuuden verho on nyt raotettu. Lisää suoraa tekstiä uutuuskirjassa Johtajuuden salat.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari