Joulukalenterin päätösjuhla

Clipboard01Kolkutteleeko kirjajoulu jo ovellasi? Onko lahjakirjat paketoitu?

Eilen saimme lukea iloisen uutisen kirja-alalta, pitkästä aikaa. Pitkään ja hartaasti on paperisten kirjojen kuolemaa ennustettu, mutta eilinen uutisointi oli jotain muuta kuin mutua. Paperisten kirjojen myynti on kääntynyt vuosien tauon jälkeen taas nousuun ainakin Yhdysvalloissa ja Britanniassa. Onpa legendaarinen Waterstones-kirjakauppa jopa poistanut myymälästään Kindle-lukulaitteet paremmin myyvien printtikirjojen tieltä.

Tähän uutiseen on hienoa päättää tämä iloinen joulukalenteri ja kirjanvuosi. Huikeita lukuelämyksiä jouluusi!

Simila26201_OGO7573– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

ps. Alkuvuodesta tulossa taas kiinnostavia, ajankohtaisia, innostavia ja tietoa tulvivia teoksia. Tervetuloa kirjavuoteemme 2016.

 

Lukutoukat framille

waterstones2Ikea. Se oli ensimmäinen sana, jonka nelivuotiaani pari vuotta sitten ”oppi lukemaan”, perheenjäsenten nimiä lukuun ottamatta. Vai olisiko kyse sittenkin ollut tunnistettavasta logosta ja tavaratalojen yhtenevästä ulkomuodosta? Taisi olla, mutta lukemisen iloa en häneltä halunnut viedä, kehuin vain vuolaasti. Tomerana hän sitten kertoili kaikille puolitutuillekin, että osaa lukea.

Nyt repertuaariin on alkanut jo kertyä muitakin sanoja, ja voidaan puhua varsinaisesta lukemisesta. Mutta jostakin on aloitettava. Meillä Ikeasta.

Tänään on kansainvälinen lukutaitopäivä. Taidon jota pitää helposti niin itsestään selvänä, ettei ymmärräkään. Tänä päivänä lukutaidon merkitystä halutaan nostaa esille. Unescon sivuilta luin esimerkiksi, että joka viides aikuinen maailmassa on lukutaidoton.

Lukutaito kehittyy lukemalla. Nyt luetaan! Erilaisia tekstilajeja, pitkiä ja lyhyitä tekstejä, asia-asiaa ja proosaa, ja pidetään mielessä tärkein: luetaan mitä luetaan kunhan luetaan.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Kirjoilla ja ruusuilla tanssimista

 colorfulcovers  Viime viikolla Lontoossa Oxford Streetillä tuossa kirjahullujen pyhätössä, viisikerroksisessa Waterstones-kirjakaupassa, neljännessä kerroksessa. Kuljeskelin hitaasti nautiskellen kirjapöydän äärestä toiselle, ihailin kansia, otin välillä kirjan käteeni, luin takakansitekstejä, selaisin opuksia. Kuulin myyjien keskustelevan. ”Miten sä pärjäsit täällä viikon ilman minua?” kysyi kirjamyyjä kollegaltaan. ”Olihan lomalla ihanaa, mutta kyllä on taas mahtavaa olla täällä. Kirjojen keskellä. Tämä kirjojen tuoksu, se on parasta, mitä tiedän.”

Voi että teki mieli kommentoida. ”Mä niin ymmärrän. Ihan parasta.” On se.

Kirjat kantavat sisällään paljon historiaa. Paitsi että niiden sivuilta pääsee seuraamaan maailmanhistorian isoja ja pieniä tapahtumia, jopa vallankumouksia, niiden oma historia kytkeytyy sananvapauteen, ilmaisunvapauteen, demokratiaan. Kirjoilla on painava merkitys. Niiden vuoksi on hurrattu, niistä on palkittu, kirjan takia on jopa jumalanpilkasta tuomittu.

Tänään vuonna 1616 Don Quijoten isä, Miguel de Cervantes, sekä toinen maailmankirjallisuuden klassikkokirjailija William Shakespeare kuolivat. Päivää juhlitaan kirjan ja ruusun päivänä, kirjoja vapauden, rauhan ja yhteenkuuluvuuden symboleina.

Suomessa päivää on juhlittu vuodesta 2012. Monet kirjakaupat ovat mukana kirjan ja ruusun päivän tempauksessa, jolloin ostamalla kirjan saa toisen kaupanpäälle, tänä vuonna Kari Hotakaisen teoksen Kantaja. Kantajaa saa vain kolmen päivän ajan tästä päivästä lähtien, eikä sitä voi ostaa erikseen.

waterstones2Eiköhän kurvata illalla kirjakaupan kautta kotiin? Koska pitää elämän välillä olla ruusuilla tanssimista. Tai ellei ruusuilla, ainakin kirjoilla.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari