Uusi vuosi, uudet (luku)haasteet

KirjapinoJäljellä olevan vuoden voi pian ilmoittaa tunneissa, mutta onneksi on vielä muutama tunti aikaa lanseerata lukuhaaste tulevalle vuodelle. 2016 alusta – tai ihan mistä kohtaa vuotta haluat – käynnistyvä Helmet-kirjastojen lukuhaaste on taas täällä – saavutettuaan suuren suosion menneenä Kirjan vuonna. Haasteeseen on koottu 50 vinkin lista, jonka perusteella kirjansa ja lukemisensa voi valita. Aiotko kahlata koko listan läpi vai riittääkö muutama tarkkaan harkittu ja huolella valittu?

Miten olisi vaikka historiaa käsittelevä tietokirja tai kirja, jonka nimi on kysymys? Löytyykö lukulistaltasi teos, jossa juhlitaan tai opus, jonka päähenkilö on unelmatyössäsi?

Koko haasteen löydät täältä. Piristy, virkisty, sivisty, rentoudu – kirjojen kirjo on loistojuttu. Onnellista uutta vuotta, vaikkapa nenä kiinni kirjassa.

Simila26201_OGO7571– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

 

Haastava marraskuu

pumpkinOli marraskuun loppupuoli muutama vuosi sitten. Olimme juuri muuttaneet Aasiasta Suomeen. Istuimme aikaerosta vielä pää pyörällä kolmatta aamua aamiaisella siinä yhdeksän maissa. Neljävuotiaani oli pohtinut kummallista asiaa jo muutaman aamiaisen verran ja kaipasi nyt selitystäni: ”Äiti, miksi Suomessa syödään aamiaista yöllä?” Yöllä? Kellohan oli jo melkein aamupäivä! Mutta ulkona edelleen pilkkopimeää…

Marraskuu on tekemäni lyhyen gallupin perusteella kaikkein epäsuosituin kuukausi. Ei ihan vielä jouluvalojen räiskintää, pimenevät illat, usein tuulista ja sateista. Onnekseni minulla on ihanat naapurit, jotka fanittavat joulua toden teolla – olen saanut sielunkumppaneita – ja aloittavat jouluisten valojen, lyhtyjen ja kranssien ripustamisen jo hyvissä ajoin lokakuussa. Niinpä minäkin kaivoin vanavedessä yhdet pienet valot kaapista, ovathan ne poltelleet siellä mieltäni jo pidemmän aikaa. Ostin tuijan ja ripustin siihen valot.

Marraskuu jos mikä on luotu lukemiseen. Olisiko juuri sen takia Lukuhaaste ajoitettu sopivasti tähän? Lukuhaaste on osa Kirjan vuotta 2015. Siinä luetaan joka päivä vähintään 30 sivua kauno- tai kertovaa tietokirjallisuutta. Jos tuntuu liian helpolle, voi haastetta nostaa progressiivisesti. Lisää luettavien sivujen määrää kymmenellä joka päivä.

Jos kaapistasi ei löydy juuri tähän hätään haasteeseen sopivaa luettavaa, osallistu arvontaan. Kommentoimalla voit voittaa. Kerro kommenttikentässä, millä näistä uutuuksista haluaisit ottaa osaa Lukuhaasteeseen:

Aikaa osallistua on tämä päivä ja huominen (3.11. kello 23.59 saakka). Onnea arvontaan ja marraskuuhun!

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Lukutoukat framille

waterstones2Ikea. Se oli ensimmäinen sana, jonka nelivuotiaani pari vuotta sitten ”oppi lukemaan”, perheenjäsenten nimiä lukuun ottamatta. Vai olisiko kyse sittenkin ollut tunnistettavasta logosta ja tavaratalojen yhtenevästä ulkomuodosta? Taisi olla, mutta lukemisen iloa en häneltä halunnut viedä, kehuin vain vuolaasti. Tomerana hän sitten kertoili kaikille puolitutuillekin, että osaa lukea.

Nyt repertuaariin on alkanut jo kertyä muitakin sanoja, ja voidaan puhua varsinaisesta lukemisesta. Mutta jostakin on aloitettava. Meillä Ikeasta.

Tänään on kansainvälinen lukutaitopäivä. Taidon jota pitää helposti niin itsestään selvänä, ettei ymmärräkään. Tänä päivänä lukutaidon merkitystä halutaan nostaa esille. Unescon sivuilta luin esimerkiksi, että joka viides aikuinen maailmassa on lukutaidoton.

Lukutaito kehittyy lukemalla. Nyt luetaan! Erilaisia tekstilajeja, pitkiä ja lyhyitä tekstejä, asia-asiaa ja proosaa, ja pidetään mielessä tärkein: luetaan mitä luetaan kunhan luetaan.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Mitä yhteistä on kirjalla ja banaanilla?

waterstones2Loistava käyttöliittymä tietenkin.

Kirjaan voi tarttua missä tahansa. Se toimii myös sähkökatkon aikana (ellei sitten tykkää katsella kynttilänvalossa televisiota), työmatkalla kun wlan ei toimi ja akku on loppu. Sitä voi lukea pitkään ja hartaasti tai vain hetkisen, viisi minuuttia silloin tällöin. Ja mikä parasta, kotona ei tarvitse taistella muiden perheenjäsenten kanssa tv-kanavista ja sohva-ajasta, kun voi siirtyä suosiolla kauemmas lukemaan – kirjaa.

Entä banaani sitten? Sen voi syödä missä tahansa. Vaikka sähkökatkon aikana (kun muut ruuat ovat sulaneet jääkaapissa pilalle). Työmatkalla, kun ei ole ehtinyt pureskella kotona kunnon aamiaista. Tai reissun päällä vaikka käsidesiä tai vettä ja saippuaa käsien pesuun ei ole tarjolla.

Ja mikä tärkeintä, molemmissa sisältö ratkaisee.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Luutarhasta jalopeuraan

Kirjapino

Joko arvaat otsikosta, kenestä on kyse? Turun piispa, uskonpuhdistaja, Uuden testamentin suomentaja, suomen kirjakielen isä.

Mikael Agricola oli jo 1500-luvulla samalla asialla kuin me kustannustoimittajat olemme nykyään. Agricola halusi, että kaikki pystyvät lukemaan Raamattua omalla kielellään. Me toimittajat teemme töitä sen puolesta, että tekstit ovat mahdollisimman selkeitä ja luettavia, että ne on mahdollista ymmärtää kenen tahansa.

Kieli on kuin elävä organismi. Se elää koko ajan, kielitoimisto saa ottaa kantaa milloin mihinkin puheessa jo pitkään esiintyneeseen termiin. Finglish on täällä, kun lähes kaikki suomalaiset osaavat maailman puhutuinta kieltä, joka lienee Bad English.

Parhaiten kustannustoimittaja on onnistunut työssään silloin, kun hänen työnsä jälkeä ei huomaa. Teksti on sujuvaa, virheitä on vähän. Silloin olo kuin jalopeurakuninkaalla.

Tänään nostetaan lippu korkealle suomelle ja Agricolalle, suomen kirjakielen isälle. Haastan kaikki lukemaan jonkun, vaikka pienenkin, tosi hyvän tekstin – suomen kunniaksi. Tai kirjoittamaan itse. Minulla sellainen on työn alla, etenemässä kirjaksi. Siitä tulee kirjojen jalopeura, joka ei taatusti jouda luutarhaan.

Simila26201_OGO7571 Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

ps. Agricolalta ovat peräisin monet suomen kielen sanat, joista olen poiminut tekstiin pari. Luutarha eli hautausmaa on oiva termi, jalopeura eli leijona taas edelleen välillä puheessa vilahteleva.

Hei me luetaan – ääneen

KirjapinoMuistan sen joululahjan aina. Olin ehkä viiden. Paksu satukirja, 365 iltasatua. Yksi satu jokaiselle illalle, vuoden jokaiselle päivälle. Ja kyllä sitä luettiinkin, ääneen minulle. Tarinan kuunteleminen peiton alla omassa sängyssä oli ihaninta, mitä kuvitella saatoin.

Tänään keskiviikkona vietetään maailman ääneen lukemisen päivää. Vuoden 2012 lopussa julkaistiin kansainvälinen vertailututkimus, jonka tulosten mukaan suomalaisten neljäsluokkalaisten lukumotivaatio oli heikoimpia yli 40 maan joukossa. Ei ruusuista luettavaa.

Onneksi asian voi kääntää ruusuiseksi. Tehdään lukemisesta ruusuista. Aikuisilla on mahdollisuus tukea lapsen vuorovaikutus- ja viestintätaitoja lukemalla yhdessä. Tarinoiden ja tekstin avulla pystyy käsittelemään tunteita ja vaikkapa erilaisia sosiaalisia tilanteita, niistä oppii ja innostuu.

Eikä ääneen lukemista kannata lapsiin rajoittaa. Visiitti isoäidin luo ja lehden lukeminen ääneen, uutisten kommentointi ja ajankohtaisista teemoista juttelu kahvin lomassa ei kuulosta hassummalle.

Ääneen voi lukea kenelle tahansa. Aloita vaikka itsestäsi: lue virke ääneen silloin tällöin itsellesi asian tärkeyttä painottamaan. Toimii minulla, miten sinulla? Tai mitä jos lähtisit kävelylle kirjan kanssa, äänikirjan?

Simila26201_OGO7573Annetaan kirjoille ääni!

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari