Ville Kormilainen: Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna

tyo%cc%88_treeni_ja_ela%cc%88ma%cc%88_300px

Olen vihannut urheilua suurin piirtein koko aikuisikäni. Kolme vuotta sitten sain työpaikasta kenkää, ja tällaisissa siirtymäriiteissä ihminen usein tekee erilaisia päätöksiä: voi ruveta esimerkiksi ryyppäämään, katkeroitua ja jäädä pyörimään itsesääliin. Koska olin katkaissut alkoholin kanssa välit jo vuosia aiemmin enkä piitannut katkeruudesta, ajattelin kokeilla urheilua.

Tuo kolmen vuoden takainen hetki muutti elämäni tai ainakin vaikutti sen suuntaan ratkaisevasti. Urheilun lisääminen elämään toi vuorokauteen lisää tunteja, ja se aika, mikä aiemmin meni sohvan pohjalla, kului nyt ainakin osittain treenin parissa.

Se, että treenaa ja tekee ahkerasti töitä, ei tietenkään yksistään riitä huippusuorituksiin. Pitää olla kurinalainen, mennä aikaisin nukkumaan, herätä aikaisin, meditoida, syödä hyvin, rakastaa perhettä, urheilla kuin hullu ja karsia elämästä kaikki turha viihde. Tällaisena Työ, treeni & elämä -kirjani superjohtajat saattavat näyttäytyä ensilukemalta.

On ollut jännittävää törmätä ihmisten reaktioihin ja ajatuksiin kirjani johtajista. Suomalaiseen johtamiskulttuuriin tuntuu istuvan älyttömän huonosti se, että pidetään itsestä huolta, tehdään töitä suunnitelmallisesti eikä istuta television ääressä tuntikausia illassa. Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna: telkkarin katselu kun ei vaadi ylimääräistä suorittamista eikä mukavuusalueelta poistumista.

Ehkä juuri tästä syystä niin monelle meistä helpompi samaistumiskohde on entisaikojen patruuna: tupakka suussa mahaansa taputteleva firman pikkujouluissa humalassa öykkäröivä äijä, meidän pomo. Röökinpolttaminen ja viinanjuominenkaan eivät nimittäin vaadi mukavuusalueelta poistumista.

Kirjoitin kirjan superjohtajista oppiakseni itse jotain. Halusin löytää sen asian, joka saa superjohtajan painamaan töitä hullun lailla, liikkumaan kuin SM-tason kilpajuoksija ja löytämään vielä jostain aikaa 12-tuntisen työpäivän jälkeen perheen kanssa olemiseen.

Löysin vastauksen, joka ei muuten sittenkään löydy niin monen vaarallisena pitämistä ajatuksista. Superpomoa ei pidä kasassa liikunta, riittävät yöunet eikä hyvä ravinto vaan merkityksellinen työ. Merkityksellinen työ tuntui olevan jokaisella kirjani haastatellulla avain menestykseen. Kun töissä on kivaa, riittävästi haasteita ja vastuuta, työpäivän jälkeen on vielä energiaa.

Siksi on virheellistä patistaa työpäivän jälkeen sohvalle lyhistyvä työn sankari lenkille tai kuntosalille. Niin kauan kuin säästöt tai perintö eivät riitä elättämään, töissä käyminen on kuitenkin välttämätöntä lähes kaikille meistä. Ja kiristyvän työelämän vaatimusten keskellä avainasemassa on merkityksellisen työn löytäminen ja sen aktiivinen etsiminen.

Työn lisäksi myös arjesta on pakko rakentaa mukavaa. Jos arki on perseestä, suosittelen sen vaihtamista. Sillä olitpa superjohtaja, sellaiseksi pyrkivä tai sellaista välttelevä, elämän tarkoitus on kuitenkin pikemminkin pyrkiä olemaan tyytyväinen kuin ahdistunut. Ja matkalla tuohon tilaan hengittävä arki ja merkityksellinen työ ovat avaintekijöitä. Mustan vyön tyytyväiset voivat sitten näiden teemojen päälle käydä vielä lenkillä, syödä terveellisesti ja mennä nukkumaan ajoissa.

Teksti: Ville Kormilainen

Ville Kormilaiselta ilmestyi marraskuussa kirja Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia.

Lue myös juttu www.kauppakamarilehti.fi.

Pomon pään sisältä se lähtee

Esimies_ongelmien_aiheuttaja_orig300

Pomon pään sisältä se lähtee. Jos on lähteäkseen. Ongelma tai ratkaisu.

Nyt on aika puhua suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta. Ajatuksilla on väliä. Oletko koskaan tullut ajatelleeksi, mitä ajattelet? Kannattaisi.

Esimies ongelmien aiheuttaja ja ratkaisija on painokonetta parhaillaan kuumottava uutuusteos, jossa ajatuksia ravistellaan. Kukapa ei välillä tuuletusta kaipaisi. Pomoporraskin.

Ongelmien aiheuttaja

Teoksen ydinviesti on selkeä: kaikki lähtee pomon päänupista. Hyvä ja huono, ongelmat ja niiden ratkaisut. Tietenkin asiallisella lievennyksellä: ainakin lähes kaikki, tai suurin osa nyt vähintään. Iso osa esimiestyön ongelmista kun on esimiesten itsensä aiheuttamia. Huonon esimiehen tiimistä ei parasta tihku esiin, vaikka miten puristaisi. Parhaistakin saadaan korkeintaan keskinkertaisia.

Kumman valitset: hyvän vai huonon pomon?

Hyviä esimiehiä sen sijaan suosittelen jokaiselle organisaatiolle. Heidän porukkansa löytää itsestään uusia kykyjä, tuo tavoitteiden saavuttamiseksi parhaat piirteensä esille. Kun asia on näin selkeä, miksi se kuitenkin on niin vaikeaa? Huonoja esimiehiä siedetään yrityksissä liikaa. Huippuhyvistä asiantuntijoista tehdään porukan päitä, vaikkei esimiestaitoja olisi nimeksikään. Ei jobi edes innosta, mutta onhan ”palkinto” otettava vastaan. Roima sadan euron palkankorotuskin kun luvattiin.

Ongelmien ratkaisija

Millainen hyvä esimies sitten on? Analyyttinen ainakin. Hän ymmärtää ajatuksiaan, osaa johtaa itseään, tuntee itsensä ja omaa suhteellisuudentajua. Silti: yhtä oikeaa mallia ei ole. Ei huonolle eikä hyvällekään esimiehelle. Organisaatiot, tiimit, yritykset, tavoitteet ja asiakkaat ovat erilaisia. Kun oikea ihminen on oikeassa paikassa, ollaan vahvoilla.

Huonoista pomoista kannattaa hankkiutua eroon nopeasti. Hyvistä pitää kiinni. Esimiehen ajattelun laatu ja sosiaaliset taidot ratkaisevat usein lopputuloksen.

Lisää totuuden tykitystä, armoa ja ajattelun välineitä löydät teoksesta Esimies ongelmien aiheuttaja ja ratkaisija – Ajattele mitä ajattelet.

Mitä ajattelet? Ajatuksia pääset ravistelemaan lisää elokuussa teoksen julkistamistilaisuudessa. Muista ilmoittautua ennakkoon.

-Piia Similä, tuottaja, Helsingin seudun kauppakamari

Kuppi nurin ja nuppi kiehuu?

Pomon_parhaat_ratkaisut_orig_resol300

Kaatuiko lasi? Menikö kahvi väärään kurkkuun? Kellahtiko kuppi? Kiehahtiko nuppi?

Pomojen arki on välillä mukavia suojaisia satamia, toisinaan kunnon myrskyä. Hankalia tilanteita tulee eteen, jos ei päivittäin, niin vähintään viikoittain. Miten toimia niin, että ratkaisu kantaa? Työt tulee hoidettua, työntekijät ovat motivoituneita ja tyytyväisiä?

Käskyttäminen, tietokatveiden viljely, direktiovallan korostaminen? Toimii! Työt tulee tehtyä, ja – siinä se taisikin olla.

Ratkaisujen löytäminen yhdessä, johdonmukainen toiminta, itsensä kehittäminen ja muiden siinä mukana. Toimii jopa paremmin? Ihmisissä on potentiaalia. Työntekijöissä on mahdollisuuksia, osaamista, jonka viisaat johtajat saavat kaivettua esiin ja yrityksen eduksi.

Olisiko aika ryhtyä hyväksi pomoksi?

Pomon parhaat ratkaisut – Valmentava käsikirja tiukkoihin tilanteisiin on esimiesten kättä pidempää. Se tarjoaa kysymyksiä ja konkreettisia työkaluja: vinkit valmentavaan johtamisotteeseen ja sen käyttöön eri tilanteissa sekä esimerkkejä elävästä (työ)elämästä.

”Myytti synnynnäisesti hyvästä johtajasta joutaa romukoppaan. Jos kaikki Suomen pomot päättäisivät ryhtyä hyviksi pomoiksi myös tiukoissa tilanteissa, saataisiin Suomi nousuun. Kyse on useimmiten tahdosta ja viitsimisestä.”

Pomon parhaat ratkaisut on kuukauden kirjana huhtikuussa. #kuukaudenkirja on nimensä mukaisesti joka kuukausi vaihtuva teos, jota myydään tuon kuukauden ajan reilusti alennettuun hintaan. Alennettu hinta on voimassa verkossa osoitteessa www.kauppakamarikauppa.fi sekä Kalevankadun myymälässämme.

Simila26201_OGO7573

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

”Työntekijän tulee voida olla ylpeä työnantajastaan”

Pomon päivän paneelin huikeat johtajat keskustelun pyörteessä. Vasemmalta Jukka Kurttila (Finlayson), Monna Huvilinna (VR Group), Jesper Åberg (Ruokakesko) ja Aleksi Issakainen (Fonecta).

Pomon päivän paneelin huikeat johtajat keskustelun pyörteessä. Vasemmalta Jukka Kurttila (Finlayson), Monna Huvilinna (VR Group), Jesper Åberg (Ruokakesko) ja Aleksi Issakainen (Fonecta).

Johtajan tehtävä on palvelutehtävä. Johtaja on hommassaan palvellakseen tiimiään niin, että tiimi voi onnistua.

Huikea ajatus! Nöyrä, suora, täyttä asiaa. Perjantaina vietettiin kansainvälistä Pomon päivää. Pomon Enkelien paneelissa pohdittiin ihmisten johtamista. Neljä konkarijohtajaa avasi omaa rooliaan kertomalla, millaisia johtamisreseptejä he työssään soveltavat.

”Haluan tuntea johdettavani.” Tutustu ihmisiin, omaan porukkaasi.

”Tartu hetkeen.” Johda sydämellä, huomioi tunteet.

”Etsi ihmisten motivaatiotekijät.”

”Ansaitse luottamus.”

Reseptejä sitoo ihmisten huomioiminen, inhimillisyys, se ettei johtaminen ole lukuja, exceleitä tai toimintakertomuksia – pelkästään. Ne tulevat ihmisten jälkeen. Harmi vaan, että turhan monelta johtajalta tämä edelleen unohtuu. Mennään isot visiot edellä, viuhdotaan pää pilvissä ilman, että edes huomataan, ettei kukaan seuraa.

Diskuteeraa

Paneelissa esille nousi keskustelukulttuuri, diskuteeraus, tuo ruotsalaisten rakas lapsi. Vaikka termi herättääkin hilpeyttä, piilee siinä paljon hyvää. Nimittäin yhteinen keskustelu sitouttaa puolin ja toisin. Se tuo tunteen, että jokaisen ajatukset ovat merkityksellisiä, se antaa mahdollisuuden perustella oma kanta ja löytää yhteinen kieli. Sen avulla pystyy motivoimaan. Toki siinä järjestyksessä, että johtajan on löydettävä motivaatio ensin itsestään. Ellei pomoa kiinnosta, miksi kiinnostaisi tiimiläisiäkään. Kun pomo löytää yhteiseen asiaan hullun innon itsestään, saattaa into tarttua muihinkin. Miten on pomo, uskallatko kokeilla?

Tulevaisuus on jo täällä

Entä millainen on tulevaisuuden johtaja? Työhön kohdistuvat odotukset ovat muuttuneet ja muuttuvat koko ajan. Työn vaihtamiskynnys on madaltanut, työ merkitsee monelle muuta kuin istumista konttorilla kahdeksasta neljään. Sen takia pomon ei pidä kiinnittää huomiota vääriin asioihin – siis jos haluaa parhaat osaajat joukkoonsa. Suorituksen pitäisi ratkaista, ei sen, leimataanko kellokortti oikein töihin tullessa. Pääasia, että homma hoituu. Työntekijän fyysisestä sijainnista viis.

Ehdoton suoruus ja läpinäkyvyys ovat johtajuuden sydän – eivät vain tulevaisuudessa vaan nyt heti. Johtajan täytyy toimia niin, että työntekijä voi olla ylpeä työnantajastaan. Muuten johtaja ja yritys päätyvät menneisyyden menestyjien listalle, jos ovat edes nousseet sinnekään.

On aika nostaa startup-asenne framille! Epäonnistua saa. Ja pitää!

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

Onko pomo päivänsä ansainnut?

Pomon_parhaat_ratkaisut_orig_resol300Pomon päivää on vietetty kansainvälisesti jo 1960-luvulta lähtien, ja Suomeen tämä tulokas rantautui vuosi sitten. Päivän tarkoitus on ollut lisätä työntekijöiden ja esimiesten välistä yhteisymmärrystä.

Nykyään? Ihanko totta? Onko tämä tosiaan ongelma 2000-luvun Suomessa?

Kyllä, kyllä ja kyllä. Todellakin on!

On hyviä johtajia, on huonoja johtajia. Liekö suurin osa siltä ja väliltä? Jo tämä perustelee asian framille nostamisen. Asiasta pitää puhua niin kauan, kun yksikin huono johtaja on kentällä. Eli ajasta ikuisuuteen?

Esimiehen paikka on vaativa. Vaatimuksia ei puutu, työtä riittää vähintäänkin niin paljon kuin sitä on halukas tekemään. Enemmänkin, enemmän kuin on mahdollistakaan. Pomon päivän lanseeranneen valmennusyhtiön Pomon Enkelien Minna Kurttila ja Pia Aalto kirjoittavat uutuusteoksessaan Pomon parhaat ratkaisut johtamisesta positiivisen psykologian kautta. Ratkaisujen avulla, ei ongelmien kaivelemisen kautta. He sanovat, että esimiestyön onnistumiseen vaikuttaa ennen muuta se, kuinka kiinnostunut esimies on johtajamaan ihmisiä.

Kiinnostunut. Johtamaan ihmisiä.

Pomon homma ei ole olla muita ylempänä. Ei ”on the top”, vaan pomo on se, joka raivaa tietä, ”the one who goes first”. Tämä oppi iskostui tajuntaani kuunnellessani legendaarisen Simon Sinekin ajatuksia Nordic Business Forumissa. Johtajan jobi on tehdä visio näkyväksi, konkreettiseksi, ja näyttää suunta. Hypätä itse ensin ja varmistaa, että hyppääminen on turvallista.

Johtajan onnistumista mitataan usein tulosten saavuttamisella. Mutta kukaan johtaja ei saavuta tuloksia yksin. Eikä edes porukkansa avulla, ellei saa ihmisiä mukaansa. Juuri, tässä on ihmisten johtamisen paikka. Jos alaisten työ ei kiinnosta, jos onnistumiset kuitataan käden heilautuksella, jos kannustus on jo terminäkin vieras, on turha odottaa, että tiimi hyppää pomon perässä. Silloin on paras mennä yksin. Ja unohtaa tuloksiin pääseminen.

Onneksi on toinenkin tapa. Arvotus luo pohjan avoimuudelle, vuorovaikutus syntyy luottamuksesta, kiinnostus on a ja o. Eikä hyväksi johtajaksi kukaan synny. Lopulta vastaus on viitsimisessä ja tahdossa. Myönteinen ja ratkaisukeskeinen ote on opeteltavissa. Kysy, vastaa, kuuntele, korjaa ja kehity. Silloin olet, Pomo, päiväsi ansainnut.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari