Hyvin siinä käy, kun asenne on kohdallaan

marjohuhtala.jpg

Valokuvaaja: Juho Kuva

Arjen pienistä kohtaamisista syntyy välillä suurta. Näin kävi lähes vuosi sitten, kun päädyin juttelemaan kauppakamarikaupassa innostavan ja innostuneen oloisen Huhtalan Marjon kanssa. Sain suunnattomasti energiaa positiivista asennetta pulppuavasta naisesta.

Kohtaamisen seuraukset ovat kirjoissa ja kansissa. Asennejohtaja-teoksen kirjoittajalta ei positiivista asennetta, yritteliäisyyttä tai iloa puutu.

Tämä tuskin yllättää teitä, jotka tunnette Marjon. Tai se, että Marjo on tuotantotalouden DI, jonka intohimona on tehdä maailmassa parempi paikka pala kerrallaan. Aidosti, tosissaan ja ilolla.

Tätä ette sen sijaan ehkä tienneet. Kun Marjo 2000-luvun alussa valitsi opiskelupaikkaa, oli tarjolla tutan lisäksi ympäristöpolitiikan yliopistopaikka. Tuo opinahjo, johon ovet eivät aukene, ellei pääsykokeiden tulos näytä lähes täysiä pisteitä. Vaikeasti saavutettu tavoite, josta Marjo kuitenkin lopulta kieltäytyi insinööritieteiden hyväksi. Vaatii muuten aikamoista asennetta! Vai mitä?

Ympäristöasiat ovat kiinnostaneet Marjoa jo lapsesta saakka. Miettikää: 10-vuotias säästää ja lahjoittaa rahaa luonnonsuojelutoimintaan, ei karkkiin. (Toisin kuin minä, jolla rahat menevät edelleen karkkiin…)

Opiskelupaikan valinta ei ollut Marjolle kuitenkaan hetken päähän pistos, vaan steppi kohti sitä, mitä hän halusi saavuttaa, mitä tehdä ja miten elää: teknisen alan avulla voi rakentaa parempaa maailmaa. Käänne toi myös valmentamisen mukaan kuvioon, opettajaopinnot ja kiinnostuksen ihmiseen, ihmisten ammatillisen edistäjän rooliin. Tie, jolla Marjo on edelleen. ”Pyrin positiivisuuden ja vastuun kautta vaikuttamaan asioihin.”

Väitän, että tuolla asenteella ei voi epäonnistua. Pitkällä tähtäimellä. Jokainenhan kaatuu joskus, mutta silloin se asenne mitataankin!

Tämä kirjoitus on osa Ammattikirjan Kirjan vuoden ”Kirjailija kuukaudessa” -sarjaa, jossa esittelen yhden mahtavista kirjailijoistani upean teoksensa takana. Ideana on tuoda kirjailijasta esille jotain suurimmalle osalle lukijoista piilossa ollutta – piirre, tapahtuma tai muu asia.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

 

 

”Johtajan täytyy kestää”

Esimies_palkitsijana_3DMockUp_pysty_72res-200pxKeke, kehari, kehis, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kehityskeskustelu, tavoitekeskustelu, arviointikeskustelu, suunnittelukeskustelu ja esimies-alaiskeskustelu, vielä muutamia nimiä mainitakseni.

Oletko jo käynyt omasi? Vai jäikö keskusteleminen kiireen jalkoihin? Tai hoidettiinko se ”nopeasti puolessa tunnissa pois alta”, jotta voidaan kuitenkin näyttää ylimmälle johdolle, että keskustelut on kyllä käyty?

Näitä teemoja käytiin läpi tiistaiaamuna, kun Juhani Kauhasen teos Esimies palkitsija – aseta tavoitteet, mittaa ja palkitse julkistettiin.

Tavoitteiden asettaminen, niiden mittaaminen ja palkitseminen ovat kaikki samaa ketjua. Kehityskeskustelu kietoutuu siihen olennaisesti, siinä käydään läpi tavoitteet, niiden seuraaminen ja se, mitä tavoitteisiin pääsemisestä seuraa. Ne ovat osa esimiestyötä. Tai ennemminkin: ne ovat esimiestyö.

”Esimiehen keskeinen tavoite on luoda henkilöstölle onnistumisen edellytykset.”

Johtamisella on väliä. Juhani Kauhanen toi kiinnostavan näkökulman johtamiseen punnitessaan syitä, miksi ihmiset jättävät työnsä ja vaihtavat firmaa. Kaksi keskeisintä syytä ovat huono esimies ja huonot urapolut, uramahdollisuudet yrityksessä. Huono esimies tulee yritykselle kalliiksi esimerkiksi sairauspoissaolojen ja vaihtuvuuden kautta. Kauhanen kehottaa yrityksiä nostamaan kissan pöydälle ja laskemaan, paljonko huono esimies aiheuttaa miinusta yritykselle, suoraan euroissa. Paljonko sairastelujen ja henkilöstön vaihtuvuuden kautta menetetään tuottavasta työstä?

Kehityskeskustelu taas on osa yrityksen johtamista. Jos johtajalla ei ole sitä aikaa käydä, ei hänellä ole aikaa johtaa. Ja jos johtajalla ei ole aikaa johtaa, hän on väärä ihminen väärässä paikassa.

Julkistustilaisuuden esityksen löydät Slidesharesta.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

ps. Otsikon lausahdus on emerituspiispa Eero Huoviselta. Oletko samaa mieltä?

Ei palkintokarkeille

Esimies_palkitsijana_3DMockUp_pysty_72res-200px”Äiti, mitä mä saan palkinnoksi, jos syön lautasen tyhjäksi? Miten olisi jälkiruokakarkki?”

Kyllä, palkitsemisstrategioita osaavat laatia jo 5-vuotiaatkin. Toinen kysymys on, kuinka toimivia ne ovat.

Työelämässä toimimattoman palkitsemisstrategian voi heittää ulos ikkunasta, sillä ei toisin sanoen tee mitään. Parhaimmillaan strategian avulla taas saadaan parhaat työntekijät yritykseen ja heidät saadaan vieläpä tekemään parhaansa. Mikä parhaiden ja parhauden voittokulku! Tämä oli asian kivuton osuus. Palkitsemista on helppo suunnitella – kirjoituspöydän ääressä. Käytäntö on kinkkisempi juttu.

Mitä palkitsemisella viestitään eri tavoin motivoituville ihmiselle? Voiko samalla palkitsemismallilla saada kaikista irti mahdollisimman paljon? Toisaalta onko tasa-arvoista palkita eri ihmisiä eri tavoin?

Palkitsemisstrategian laatiminen on ajatustyötä isolla aa:lla. Minkälaisista tuloksista palkitaan? Minkä tason tuloksista palkitaan? Miten palkkio jaetaan henkilöstön kesken? Mitä eri palkitsemisen muodoilla viestitään?

Esimies palkitsijana – Aseta tavoitteet, mittaa ja palkitse on teos näiden kysymysten kanssa painiville esimiehille. Lisää kysymyksiä, pohdinnanaiheita ja paljon kokemuksesta kumpuavia vastauksia. Kun henkilöstö pirstaloituu arvojensa ja asenteidensa suhteen yhä enemmän eikä kilpailu ole ainakaan hiljenemään päin, voi esimiehelle tulla välillä hiki. Oikeanlaisten esimiesten valinta taas on haaste organisaation ylimmälle johdolle. Nimittäin: ” Henkilöstön perusoikeuksiin pitäisi kuulua oikeus hyvin johdettuun työpaikkaan.”

Kireän kilpailun ja talouden epävarmuuden aikana palkitseminen vasta tärkeää onkin. Voittajia ovat ne, jotka onnistuvat palkitsemispolitiikassaan. Motivoituneimmat huipputekijät kun ovat heidän.

Niin ja tuohon jälkiruokakarkkiin palatakseni. On aika selailla keittokirjoja ja harjoitella. Kun lautasen tyhjäksi syömistä ei koeta enää palkinnonarvoisena suorituksena, olen onnistunut tavoitteessani.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin kauppakamari