Mitä uusi tietosuoja-asetus edellyttää juuri sinulta?

eu_tietosuoja_1200x628

Tietosuoja-asetusta sovelletaan niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla riippumatta henkilötietojen käsittelyn laajuudesta, käsiteltävien tietojen luonteesta tai käytetystä teknologiasta. Asetusta sovelletaan sekä automaattiseen henkilötietojen käsittelyyn että muunkinlaiseen henkilötietojen käsittelyyn, kun henkilötiedot muodostavat rekisterin osan. Asetuksen määräykset koskevat kaikkia toiminnan kokoon ja muotoon ja toimialaan katsomatta. Kaikki ovat sääntelyn kohteena ja jokaisen toimijan pitää tehdä jotakin. Se mitä pitää tehdä, riippuu toimijan koosta ja käsiteltävistä tiedoista.

Henkilötietojen käsittelyssä täytyy huomioida jokainen käsittelyn vaihe alkaen suunnittelusta tietojen luovutukseen saakka. Lisäksi on tärkeää pitää talon sisäinen ohjeistus ajan tasalla ja kouluttaa henkilökunta noudattamaan ohjeistusta.

Asetus edellyttää oman toiminnan läpikäyntiä eli henkilötietojen käyttötilanteiden ja -tarpeiden tunnistamista ja dokumentointia. Henkilörekisterinpitäjän velvollisuudet kasvavat sitä mukaa, mitä isompia riskejä tietojen käsittelyyn liittyy. Henkilötietojen käsittely on suunniteltava ja dokumentoitava, jotta pystytään näyttämään, että tietosuoja-asetusta on noudatettu.

Näistä on hyvä aloittaa:

  1. Selvitä yrityksenne tietojenkäsittelyn tämän hetken tilanne ja ota jatkossa tietosuoja-asiat aina mukaan toimintojen suunnitteluun.
  2. Selvitä, millä perusteella yrityksessänne käsitellään henkilötietoja.
  3. Tee arvio yrityksessänne henkilötietojen käsittelyyn liittyvistä riskeistä ja selvitä, mitä pitää tehdä riskien minimoimiseksi.
  4. Käsitteleekö jokin toinen yritys teidän tietojanne tai myyttekö te tietojenkäsittelypalveluita? Tee kirjallinen tietojenkäsittelysopimus.
  5. Mitä rekisteröidyn oikeuksia toimintaanne liittyy ja miten ne toteutetaan?
  6. Tee riskien perusteella arvio tarvittavista suojatoimenpiteistä.
  7. Varaudu mahdolliseen tietoturvaloukkaukseen ja valmistaudu ilmoittamaan siitä.

Apua tietosuojaan liittyviin kysymyksiin saat esimerkiksi ajankohtaisesta teoksesta Henkilötietojen käsittely – EU-tietosuoja-asetuksen vaatimuksetKirja on saatavilla myös Ammattikirjastosta tai e-kirjana Ellibsiltä.

Kouluttaudu myös suosituissa tietosuojakoulutuksissamme – paikat täyttyvät pian, joten varmistathan paikkasi ajoissa!

Teksti: Seija Ruohonen, tuottaja, Helsingin seudun kauppakamari

Tarja Turtio: Uskon mielen potentiaaliin, jota käytetään liian vähän

Paha_johtaminen_300px

– Uskon siihen, että hyvä voittaa aina pahan, sanoo psykologi ja johdon konsultti Tarja Turtio, joka julkaisee syksyllä 2017 teoksen Paha johtaminen.

Vaikka kirjan otsikko indikoi pahaa yksilölle ja ryhmälle, teos ei ole psykopatologiaa tai pelolla johtamista, vaan kyse on kokonaisuudesta, jossa johtaja ja johdettava toimivat organisaatiossa yhdessä. Pahaa johtamista ja huonoa johtamisjälkeä​ syntyy vuorovaikutustilanteissa, joissa keskinäinen yhteydenpito on loppunut ja tilanne tulehtunut.

Turtion tehtävä on nähdä johtamisessa monia puolia, ja hän pyrkii työssään hakemaan näkökulmia, joilla hankalia tilanteita voi tasapainottaa​. Johtamisen varjopuolista ei puhuta Turtion mukaan riittävän monipuolisesti tai laaja-alaisesti.

– Helposti sysätään ylipäätään vastuu toiselle. ​Syytellään ja vaaditaan, mutta ei nähdä, että johtaja ei koskaan voi vastata kaikesta yksin. Myös hyvillä työyhteisötaidoilla on merkitystä haastavien tilanteiden ja klikkiytymien ehkäisyssä, sanoo Turtio.

Turtio uskoo, että ihminen ei ole lähtökohtaisesti paha vaan pikemminkin heikko  ja repsahtaa jossakin yksittäisessä tilanteessa negatiiviselle puolelle.

– Työni on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja potentiaalin esille kaivamista​. Usein haastan ihmisiä kysymällä, mitä tulee paikalle, kun sinä astut ovesta sisään. ​Tuotko mukanasi positiivisuutta, iloa ja innostusta vai negatiivisuutta, varautuneisuutta ja synkistelyä.

Kohdatessaan johtajia ja johdettavia Turtio muistuttaa usein näkökulman vaihtamisen taidosta​. On hyvä miettiä, miltä tuntuu, jos yrittää asettua toisen asemaan. Voi myös kysyä itseltään, mitä minä voin tehdä, jotta tulen hyvin johdetuksi.

– Kysyn myös siltä, joka arvostelee ja valittaa, miten hän itse toimii eri vuorovaikutustilanteissa. Nämä ovat niitä palkitsevia hetkiä, jolloin ihminen alkaa miettiä omaa osuuttaan asioiden kulussa, hän kuvaa metodejaan ja konsultaation kulkua.

Turtio kertoo, että toisinaan tuntuu hieman huvittavalta, kun ihmiset kuvittelevat, että on olemassa jokin yksittäinen keino kuin ”ihmepilleri”, joka ratkaisee hankalan asian. Ihmiset kysyvät usein suoria neuvoja psykologilta, vaikka heidän pitäisi kyetä kysymään itseltään ja luottamaan omaan tietoonsa.

– Ihminen helposti ulkoistaa itsensä tilanteesta, joka on nostattanut tunteet pintaan. Uskon kuitenkin mielen potentiaaliin, jota käytetään liian vähän. Halutessaan ihminen kykenee muuttamaan monta asiaa paremmaksi ja vaikuttamaan omaan ja toisten elämään hyvinkin suotuisasti. Siksi on siis hyvä alati kysyä itseltään, miten omasta mielestään toimii.

Olennaista hyvän yhteistyön luomisessa ​ on myös esimiehen taito tehdä vuorovaikutustilanteista rakentavia ja perustehtävää edistäviä. Esimiestehtävä lienee maailman haastavin ammatti, jossa tarvitaan rutkasti palveluasennetta ja halua tehdä toisista tähtiä.

​Johtaja ja johdettava voivat toki miettiä omaa persoonaansa ja käyttää valmiuksiansa parhaalla mahdollisella tavalla. Ulkoiset muutostilanteet altistavat kuitenkin myös pahalle johtamiselle, eikä yksilön oma halu toimia oikein anna aina kaikkia eväitä hyvän,​ luottamuksellisen ilmapiirin syntymiselle. Esimerkiksi yt-menettelyt ja erilaisiin​ muutos​prosesseihin liittyvä vaitiolovelvollisuus voivat hetkellisesti ​heikentää​ vuorovaikutusta. Kun aitous katoaa, ​yhteys lakkaa ja keskinäinen luottamus rakoilee.

Kun haastavat tilanteet ovat ohi ja niitä on selvitetty, luottamuksen rakentamisessa menee Turtion mukaan joskus kauan aikaa eikä hyvää ilmapiiriä aina saada palautettua. Siksi rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Tässä muutoksen ajassa ​jatkuva uudistuminen on elintärkeää: on löydettävä uusia maailmoita ja tapoja tehdä töitä. Hyvään johtamiseen perustuva turvallisuuden tunne pitäisikin rakentaa jatkuvan muutoksen teemaan. ​

– Jos johtaja on ollut liian kauan samassa työssä eikä johtamisen suunta muutu, hän altistuu rutiineille eikä välttämättä huomaa voimavaroja muissa ihmisissä. Tällöin hän myös helposti toistaa omaa johtamistapaansa eikä uusiudu tai ota eri tilanteiden​ edellytyksiä ja vaatimuksia riittävästi huomioon.

Turtio uskoo kuitenkin, että haastavissa tilanteissa nähdään ihmisissä paljon sellaista, mikä muutoin ei koskaan tulisi esille. Sekin kasvattaa yhteisöä ja avaa uutta näkemystä yhteistyölle, kun ihmiset osoittautuvatkin erilaisiksi ja monipuolisemmiksi kuin mitä ensin luultiin.

– Vaikka tilanne olisi kuinka tulehtunut, yhteinen toivo ja halu ymmärtää vast​apuolta mahdollistavat paljon. Kannattaa siis lähestyä tilanteita​ sillä asenteella, että on valmis tinkimään omasta näkemyksestään vaikka olisikin loukkaantunut. Lähtökohtaisesti ajattelen, että hyvän tutkiminen, ​toiveikkuus ja positiivisuus luovat hyvä perustan rakentavalle vuorovaikutukselle, hän sanoo loppuun.

————————–

Teksti: Taina Parviainen

Tarja Turtion kirja Paha johtaminen ilmestyy tänä syksynä.

Ilmoittaudu Pahan johtaminen -kirjan julkitustilaisuuteen 26.10.2017.

Tutustu Tarja Turtion nettisivuihin täällä.

OTE työelämään

osatyo%cc%88kykyinen-tyo%cc%88ntekija%cc%88_orig300

Yksi pääministeri Sipilän hallituksen kärkihankkeita on OTE – Osatyökykyisille tie työelämään. Osatyökykyisellä tarkoitetaan sekä työuransa aikana työkykyänsä menettäneitä että osatyökykyisiä, jotka eivät ole vielä työelämässä. Tavoitteena on toisaalta pidentää osatyökykyisten työuria ja toisaalta ylipäätään lisätä heidän työllistymismahdollisuuksiaan.

Hankkeessa mm. selvitetään, millaisia näkemyksiä työnantajilla on osatyökykyisten työllistymisen mahdollisuuksista ja toisaalta millaisia esteitä sille nähdään olevan. Lisäksi työnantajille jaetaan tietoa ja malleja toimivista ratkaisuista. Rahoitushaut alueellisiin kokeiluihin ovat parhaillaan käynnissä.

Osatyökykyisten työllisyyden edistämiseksi tarvitaankin monenlaisia keinoja, kuten työn uudelleenorganisointia, työaikajärjestelyjä, työympäristöön tehtäviä muutoksia, teknologiaratkaisuja sekä työkokeiluja. Työnantaja voi saada mukautuksia varten TE-toimistolta ns. työolosuhteiden järjestelytukea tarpeellisiin hankintoihin ja taloudellista tukea myös mm. toisen työntekijän antamasta avusta.

Työnantajan ja työterveyshuollon yhteistoiminnalla on keskeinen rooli, kun suunnitellaan osatyökykyisten työllistämisen keinoja, mutta tutkimuksen mukaan (Työsuojelurahasto: ”Kaikille sopiva työ- ja työyhteisö”) työyhteisön kyky vastaanottaa työntekijä, jolla on toimintakykyyn liittyviä rajoitteita, on tärkeämpää kuin työllistyjän taidot. Jokainen meistä voi siis kantaa kortensa kekoon!

Lisää osatyökykyisyydestä työsuhteessa voi lukea tuoreesta Jaana Paanetojan, Tarja Krögerin ja Pirjo Östmanin kirjasta Osatyökykyinen työntekijä – Vastauksia käytännön kysymyksiin.

Teksti: Leena Viitala

Ville Kormilainen: Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna

tyo%cc%88_treeni_ja_ela%cc%88ma%cc%88_300px

Olen vihannut urheilua suurin piirtein koko aikuisikäni. Kolme vuotta sitten sain työpaikasta kenkää, ja tällaisissa siirtymäriiteissä ihminen usein tekee erilaisia päätöksiä: voi ruveta esimerkiksi ryyppäämään, katkeroitua ja jäädä pyörimään itsesääliin. Koska olin katkaissut alkoholin kanssa välit jo vuosia aiemmin enkä piitannut katkeruudesta, ajattelin kokeilla urheilua.

Tuo kolmen vuoden takainen hetki muutti elämäni tai ainakin vaikutti sen suuntaan ratkaisevasti. Urheilun lisääminen elämään toi vuorokauteen lisää tunteja, ja se aika, mikä aiemmin meni sohvan pohjalla, kului nyt ainakin osittain treenin parissa.

Se, että treenaa ja tekee ahkerasti töitä, ei tietenkään yksistään riitä huippusuorituksiin. Pitää olla kurinalainen, mennä aikaisin nukkumaan, herätä aikaisin, meditoida, syödä hyvin, rakastaa perhettä, urheilla kuin hullu ja karsia elämästä kaikki turha viihde. Tällaisena Työ, treeni & elämä -kirjani superjohtajat saattavat näyttäytyä ensilukemalta.

On ollut jännittävää törmätä ihmisten reaktioihin ja ajatuksiin kirjani johtajista. Suomalaiseen johtamiskulttuuriin tuntuu istuvan älyttömän huonosti se, että pidetään itsestä huolta, tehdään töitä suunnitelmallisesti eikä istuta television ääressä tuntikausia illassa. Aikaansaava ihminen on vaarallisempi kuin napaansa kaiveleva sohvaperuna: telkkarin katselu kun ei vaadi ylimääräistä suorittamista eikä mukavuusalueelta poistumista.

Ehkä juuri tästä syystä niin monelle meistä helpompi samaistumiskohde on entisaikojen patruuna: tupakka suussa mahaansa taputteleva firman pikkujouluissa humalassa öykkäröivä äijä, meidän pomo. Röökinpolttaminen ja viinanjuominenkaan eivät nimittäin vaadi mukavuusalueelta poistumista.

Kirjoitin kirjan superjohtajista oppiakseni itse jotain. Halusin löytää sen asian, joka saa superjohtajan painamaan töitä hullun lailla, liikkumaan kuin SM-tason kilpajuoksija ja löytämään vielä jostain aikaa 12-tuntisen työpäivän jälkeen perheen kanssa olemiseen.

Löysin vastauksen, joka ei muuten sittenkään löydy niin monen vaarallisena pitämistä ajatuksista. Superpomoa ei pidä kasassa liikunta, riittävät yöunet eikä hyvä ravinto vaan merkityksellinen työ. Merkityksellinen työ tuntui olevan jokaisella kirjani haastatellulla avain menestykseen. Kun töissä on kivaa, riittävästi haasteita ja vastuuta, työpäivän jälkeen on vielä energiaa.

Siksi on virheellistä patistaa työpäivän jälkeen sohvalle lyhistyvä työn sankari lenkille tai kuntosalille. Niin kauan kuin säästöt tai perintö eivät riitä elättämään, töissä käyminen on kuitenkin välttämätöntä lähes kaikille meistä. Ja kiristyvän työelämän vaatimusten keskellä avainasemassa on merkityksellisen työn löytäminen ja sen aktiivinen etsiminen.

Työn lisäksi myös arjesta on pakko rakentaa mukavaa. Jos arki on perseestä, suosittelen sen vaihtamista. Sillä olitpa superjohtaja, sellaiseksi pyrkivä tai sellaista välttelevä, elämän tarkoitus on kuitenkin pikemminkin pyrkiä olemaan tyytyväinen kuin ahdistunut. Ja matkalla tuohon tilaan hengittävä arki ja merkityksellinen työ ovat avaintekijöitä. Mustan vyön tyytyväiset voivat sitten näiden teemojen päälle käydä vielä lenkillä, syödä terveellisesti ja mennä nukkumaan ajoissa.

Teksti: Ville Kormilainen

Ville Kormilaiselta ilmestyi marraskuussa kirja Työ, treeni & elämä – Superpomojen 24 tuntia.

Lue myös juttu www.kauppakamarilehti.fi.

Sosiaalisen digityöyhteisön voima!

hurmerinta

Sosiaalisessa digityöyhteisössä kiinnitetään huomiota moderneihin sosiaalisiin digiviestintävälineisiin, joilla parannetaan tiedonkulkua ja mahdollistetaan yhteisöllinen organisaation jatkuva kehitystyö.

Organisaation sisäiseen viestintään ja keskusteluun eivät enää riitä sähköposti, perinteiset ilmoitustaulut tai yksisuuntaiset intrat, koska nämä eivät palvele ihmisten tarpeita. Koska teknologia mahdollistaa uudenlaisen toiminnan ja uudet viestintävälineet, on luontevaa, että organisaatiot ottavat nämä käyttöön. Tietoa on jokaisessa organisaatiossa runsaasti. Tieto pitää voida löytää, hyödyntää ja jakaa nopeasti ja helposti.

Esimerkiksi Yammerissa voi pyytää neuvoa, etsiä vastauksia kysymykseen tai jakaa omaa tietämystään. Keskustelu jää talteen, ja saman asian kanssa pähkäilevä löytää tiedon helposti ja nopeasti.

Hyvän sosiaalisen digiviestintätyökalun avulla työntekijät tavoittavat toisensa yksilöinä tai ryhmänä aivan eri tavalla kuin sähköpostin kautta. Sosiaalisen digiviestintävälineen avulla voidaan jakaa myös videoita. Näin esimerkiksi kokoukset hoituvat entistä sujuvammin, vaikka ihmiset olisivat kaukana toisistaan, toisessa kaupungissa tai toisessa maassa.

Sosiaalinen digityöyhteisö voi syntyä vain, jos organisaatiolla on sosiaalinen ja moderni johtaja, joka mahdollistaa omalla hyvällä esimerkillään työkulttuurin, jossa työntekijät voivat olla innostuneita, rohkeita, tehokkaita ja innovatiivisia. Hyvään sosiaaliseen työyhteisöön kuuluu luottamus ja sen näyttäminen.

Ideointiin ja kehitysprojekteihin kannattaa ottaa mukaan kaikki tai vähintään organisaation positiivisimmat, innostuneimmat ja rohkeimmat henkilöt. Rohkeat työntekijät saavat toiminnan alkuun ja muut työntekijät innostumaan uusista toimintatavoista ja moderneista digiviestintävälineistä. Näin syntyy hiljalleen sosiaalinen digityöyhteisö, joka kehittyy ja voimistuu, kun yhä useampi työntekijä ryhtyy hyödyntämään uusia digiviestintätyökaluja ja ottaa osaa myös työyhteisön ja organisaation kehitykseen.

Yammer on yksi työkaluista, joka mainitaan, kun sisäisen viestinnän sosiaaliset viestintävälineet otetaan puheeksi. Se muuttaa ylhäältä alas -viestinnän kaikki kaikille -viestinnäksi. Hidas viestintä muuttuu Yammerin avulla nopeaksi ja tehokkaaksi.

Nykyajan intranet on enemmän kuin viestinnällinen portaali: se on palvelukokonaisuus, joka kytkee eri työkalut yhteen ja auttaa työntekijöitä tekemään työnsä paremmin”, Sanna Keränen VR Group:lta totesi osuvasti haastattelussani syyskuussa 2016.

Yammer on tuonut avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä viestinnän verkostoon lisää viestijöitä – viestinnästä ei vastaa enää vain viestintätiimi tai johtoryhmä.
Jokainen talokeskuslainen keskustelee, kysyy, vastaa ja huomioi kollegaa kehumalla
”, kertoi Katariina Mäkelä Talokeskukselta haastattelussani viime kuussa.

Digiteknologia on muuttanut ihmisten tapoja toimia. Nuoremmalle sukupolvelle, ja monelle vanhemmallekin, mobiili ja sosiaaliset viestintäkanavat ovat osa arkipäivää. Siksi näiden tulee myös olla osa työpäivää!

Parhaat talentit, eli työntekijät, menevät sinne missä he voivat kehittyä, innovoida ja menestyä.

Tarjoaako sinun organisaatiosi mahdollisuuden menestyä?

Teksti: Johanna Hurmerinta

Hurmerinta on kirjoittanut On aika muuttua -kirjan, joka on Kauppakamarin Kuukauden kirja. Tilaa kirja tästä ja lue lisää!

Mikä sinusta tulee isona?

Meistä tuli muurareita, taksikuskeja, suutareita, yksinhuoltaja äitejä, autokauppiaita. Meistä tuli lääkäreitä, virkamiehiä, vääpeleitä…

Mistä ammatista sinä haaveilit lapsena? Oliko ala-asteen opettajasi suurin idolisi, ja halusit opettamaan hänen paikalleen? Tuntuivatko suuret, mahtavat auraustraktorit megamageilta kapistuksilta, joiden rattiin paloit halusta päästä?

Uratarinat ovat kiinnostavaa luettavaa. Lieneekö tyypillisin kuva urakehityksestä koulusta kiireapulaiseksi ja sitä kautta yhä vaativampiin tehtäviin osaamisen ja kokemuksen kartuttua. Ehkä ennen, muttei taatusti tulevaisuudessa!

Onhan työn pirstaloitumisesta ja työelämän muutoksesta puhuttu. Tehdään töitä yrittäjinä sinne ja tänne, vaihdetaan työpaikkaa muutaman vuoden välein ja yrityksissä käydään jatkuvia yt-neuvotteluja. Työpaikkoja menetetään, niistä käydään yhä kovempaa kilpailua, samat työt tehdään koko ajan pienemmillä resursseilla. Just name it, keskustelunaiheita riittää.

Työn merkityksestä ja arvostuksesta sen sijaan puhutaan vähemmän, samoin on osaamisen kehittämisen laita. Mitä työ merkitsee? Onko se pakollinen vaihe nuoruuden ja eläkeiän välissä? Ei auta kuin joka ikinen aamu vääntäytyä sorvin ääreen, kunnes kellokortti kilahtaa ja vapaus koittaa. Onko se intohimo, koko elämänkokoinen asia, jota ei pysty erottamaan vapaa-ajasta?

Yksi elämä – monta uraa -teos paneutuu ajankohtaiseen ja tunteita herättävään keskusteluun työurista. Tarkastelunäkökulmia on monta, faktoja ja tilastollista tietoa runsaasti mukana, kiinnostavasti ja lukijaa haastaen. Kirjan positiivinen viesti lukijalle on: huolehdi omasta osaamisestasi, kehitä ammatillista tietotaitoasi koko ajan. Silloin olet vahvoilla. Hyville osaajille tulevaisuudella on plus-merkkinen kaiku, kävipä yyteissä ja muissa kirjainyhdistelmissä miten tahansa. Hankaluuksia on taatusti työelämässä luvassa, mutta mitä sitten. Osaamistasi ei kukaan voi viedä, se on arvokasta omaa pääomaasi. Kliseistä tai ei, on se silti.

 

-Piia Similä, tuottaja / Helsingin seudun kauppakamari

Arvon alkuvuosi

Aarvon_porukka_orig72

Mitä sinä arvostat? Ketä sinä arvostat? Kuka sinua arvostaa? Miten arvostamasi asiat näkyvät arjessasi?

(Liian) usein puhutaan siitä, että arvot ovat yrityksissä ”se pitkä lista, joka muistetaan nostaa esille kaikissa juhlapuheissa”. Käytännössä niihin ei juuri tule palattua, kuka niitä edes ehtii muistella. Kun pitää ne oikeat työtkin tehdä.

Arvokeskustelu kannattaa monesta syystä. Jos työntekijöillä ei ole yhteisiä arvoja, on yhteisen suunnan löytäminen mahdotonta. Jokainen suihkii sinne tänne mihin nenä näyttää, yritys kertoo asiakaslähtöisyyden olevan keskeinen arvo, mutta kukaan ei ehdi vastata asiakkaiden puheluihin sähköposteista puhumattakaan. Esimiehen suosikit ja inhokit osaa jokainen tiimin jäsen nimetä, vaikka tasa-arvoisen kohtelun ilmoitetaan olevan firman ykkösarvo yli muiden. Jokin ei ole ihan kohdallaan? Arvokeskustelu voisi olla paikallaan, johtamisessa ja muutenkin.

Astu sisään työpaikkojen arvokeskusteluun alkuvuoden uutuutemme, Jaakko Heinimäen Arvon porukka -teoksen mukana. Onko kaikki laillinen eettisesti hyväksyttävää? Miten on arvojen käytännönelämä työpaikoilla, ihan mallillaan vai kovinkin vinksin vonksin? Onko jotain tehtävissä, tai edes tarpeen?

Arvokasta vuoden alkua!

– Piia Similä, asiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari

 

Kohti Euroopan parasta työelämää

Matkalla parhaaksi. Happy Mondays. Intoa ja himoa. Mun duuni on paras.

Hyvan_tyoelaman_popup_800x406

Miten yritys voi tehdä parhaasta työelämästä totta omassa organisaatiossaan?

Pistäydy Hyvän työelämän POP UP -kahvilaan 18.3. kello 12–13. Kulttuuristrategia 2 – Kohti Euroopan parasta työelämää -kirjan kirjoittaja Asta Rossi kertoo silloin yritystarinoiden avulla, kuinka paras työelämä voi olla totta täällä jo tänään.

Lisätiedot ja ilmoittautumiset maksuttomaan tilaisuuteen http://www.gptw.fi.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

I love Mondays

Kulttuuristrategia 2”Matkalla parhaaksi.”

”Mun duuni on paras, revi siitä!”

”Enemmän duuoo kuin sooloo.”

Great Place to Work julkisti viime viikolla Suomen parhaat työpaikat. Suurten yritysten sarjassa voiton vei Alko, keskisuurissa Vincit ja pienissä, alle 50 henkilöä työllistävissä yrityksissä Amgen.

Millainen on hyvä työpaikka? Hyvää tulosta tekevä? Sellainen jossa viihdytään? Jossa työkaverit ovat toistensa parhaita kavereita? Jossa kaikki antavat kaikkensa? Jota johdetaan alhaalta ylöspäin? Vai ylhäältä alaspäin?

Kuka edes määrittelee, onko työpaikka hyvä vai huono? Työntekijät? Omistajat? Toimiva johto? Kaikki nämä yhdessä tai jokin ihan muu taho?

Työ- ja elinkeinoministeriön tavoitteena on tehdä vuoteen 2020 mennessä suomalaisesta työelämästä Euroopan parasta. Viisi vuotta aikaa, ja aika raksuttaa jo!

Vaikka talouden rattaat käyvät vähän hitaanlaisesti eikä suurta kasvua ole monestakaan tilastosta luettavista, löytyy meiltä joukko yrityksiä, jotka pärjäävät hyvin, menestyvät ja jopa kasvavat myös talouden harmaina aikoina.

Nämä yritykset ovat Suomen parhaat työpaikat -listalla, ne näyttävät, että Euroopan paras työelämä on jo täällä – ainakin osittain. Great Place to Workin hallituksen puheenjohtaja Asta Rossi kuvaa uutuusteoksessaan Kulttuuristrategia 2 – Kohti Euroopan parasta työelämää, millaisia nämä parhaat yritykset ovat. Kessien ohella siinä esitellään viitekehys sille, kuinka parhaaksi tullaan, johtamismalli, jossa johdetaan kulttuurin kautta.

Miten sellainen yrityskulttuuri rakennetaan, jota rakastavat niin asiakkaat, työntekijät, johto kuin omistajat? Lue ja ota askel kohti ”I love Mondays -kulttuuria”.

Mukavaa (työ)maanantaita!

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari