Jaakko Heinimäki: Ukulelea oppii soittamaan vain soittamalla ukulelea

– Etiikka ei ole vain erityistilanteita varten, vaan sen tulee koskea aivan kaikkea. Aidot arvot paljastuvat arjen pienissä valinnoissa. Almanakka ja tiliote ovat itse kunkin kohdalla aika hyviä mittareita, sanoo tietokirjailija ja teologi Jaakko Heinimäki, jolta on juuri julkaistu työyhteisöjen etiikkaa käsittelevä Arvon porukka -teos. Kirjassaan Heinimäki muistuttaa, miten paljon meillä on opittavaa hyvästä elämästä antiikin filosofeilta ja muilta kauan aikaa sitten eläneiltä ajattelijoilta.

– Minua kiehtoo kovasti esimerkiksi Aristoteleen käytännöllisyys. Hän lähestyi etiikkaa ja hyvän elämän etsimistä hyvin konkreettisesti. Hyveitä pitää harjoitella ja opetella, jos haluaa oppia hyväksi ihmiseksi – aivan samalla tavalla kuin harjoitellaan ukulelen soittamista. Olenkin kirjassani kuvannut Aristoteleen etiikkaa ”arvojen treeniohjelmaksi”, hän sanoo.

Mitkä ovat meidän moraaliset kuolleet kulmamme?

Moderneja työyhteisöjä ei ollut olemassa vielä siinä vaiheessa, kun esimerkiksi Aristoteles, Platon, Tuomas Akvinolainen ja muut historiamme tärkeät merkkihenkilöt elivät. Kuitenkin yhä edelleen heidän ajatuksissaan ja näkemyksissään on sellaista, joka kantaa ja kertoo vielä tänäkin päivänä siitä, millaista on hyvä elämä ja miten meidän tulisi kohdella toisiamme.

– Ihminen on muuttunut muutamassa tuhannessa vuodessa vain vähän tai ei ollenkaan. Esimerkiksi Aristoteleen kuvaukset hyvästä ihmiselämästä eivät ole juurikaan menettäneet ajankohtaisuuttaan.

Heinimäki kuitenkin muistuttaa, että aivan yksi yhteen ei antiikin ajattelua voi silti tämän päivän maailmassa soveltaa, sillä joukossa on jonkin verran aikansa eläneitä ajatuksia.

– Antiikin Kreikan sokea piste oli orjuus. Sitä pidettiin aivan luonnollisena asiana, eivätkä siihen liittyneet vääryydet tulleet useimmille edes mieleen. Minua kiinnostaa, mitkä ovat meidän moraaliset kuolleet kulmamme, mitkä ovat sellaisia rakenteellisia vinoumia, jotka kaikki kyllä näkevät, mutta joita juuri kukaan ei huomaa.  

Yrityksen arvot tukevat työyhteisön hyvinvointia

Heinimäki kehottaakin yrityksissä yhdessä porukalla pohtimaan, mitkä ovat sen arvot. Hän on ollut vetämässä eri organisaatioissa työpajoja ja kuulostellut ihmisiltä esimerkiksi heidän yhteisistä arvoistaan. Hän on huomannut keskustellessaan ihmisten kanssa, että kukaan ei toivo huonoa ja pahaa. Kaikki tavoittelevat hyvää.

– Tämä paljastuu aina ja juuri tästä aiheutuvat myös monet harmit: kun erilaiset hyvät joutuvat rinnakkain ja toistensa vaihtoehdoiksi, ollaan keskellä aika kimurantteja valintatilanteita, hän kuvailee tilanteiden aiheuttamia haasteita.

Lisäksi hän sanoo, että työyhteisöjen hyvinvoinnin kanssa työskentelevät törmäävät koko ajan erilaisiin muutoksin ja siihen, miten nämä vaikuttavat työyhteisön ilmapiiriin. Mitä avoimempia työyhteisöjen muutosprosessit ovat ja mitä selkeämpää niihin liittyvä viestintä on, sitä paremmin ne onnistuvat.

– Huippuluokan työpaikoille on yhteistä yksi asia riippumatta alasta ja työyhteisön koosta: niissä kiinnitetään vuorovaikutukseen erityistä huomiota.

Heinimäki lisää myös samaan hengenvetoon, että Suomessa aina toisinaan liioitellaan työpaikkojen ankeutta, liiallista työmäärää ja muita epäkohtia.

– Yleinen käsitys luterilaisesta työmoraalista on, että luterilaisuus jotenkin ruokkii työhulluutta ja synkkää meininkiä. Se perustuu kuitenkin virheelliseen tulkintaan luterilaisuudesta ja Lutherin käsityksestä työstä ja sen merkityksestä.

Heinimäki toteaa, että luterilaisuuden mukaan ihmisen arvo – sen paremmin ajallinen kuin ikuinenkaan – ei liity millään tavalla hänen töihinsä eikä muuhunkaan menestymiseen. Myöskään käsitys suomalaisten suuresta työmäärästä ei vastaa todellisuutta.

– Kansainvälisissä työaikavertailuissa emme ole lähelläkään kärkeä, hän naurahtaa.

Työpaikalla on niin monta työelämää kuin on ihmistäkin

Tulevaisuudesta hän ennustaa, että työ muuttuu yhä kasvollisemmaksi, eli työntekijän omalla persoonalla on yhä enemmän merkitystä. Tällä on sekä hyvät että huonot puolensa.

– Monissa työtehtävissä nykyajalle tyypillinen henkilöbrändinä toimiminen vain haittaa varsinaista työtä ja asian edistämistä. Persoonallisuus ja yksilöllisyys korostuvat liikaa, ja itse asia jää taustalle. Alammekin helposti kiinnittää huomiota aivan vääriin asioihin.

Heinimäen mukaan työpaikalla on niin monta työelämää kuin on ihmistäkin, sillä jokaisen elämä on hänen omansa ja jokainen katselee elämää, myös työelämää, omasta vinkkelistään.

– Juuri tästä syystä haluan korostaa työyhteisöjä arvon porukoina. Ne ovat yhteisöjä, joissa osataan arvostaa sitä, mitä yhdessä saadaan aikaan ja joissa osataan arvostaa jokaista yksilöä.

Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen

Heinimäki johtaa itsekin päätoimittajana parinkymmenen hengen työyhteisöä eli Kirkko ja kaupunki -median toimitusta. Kyselenkin hiukan, voiko näistä ylevistä ajatuksista vain puhua koulutuksissa ja yritysten workshopeissa vai onko niille käyttöä myös omassa työssä.

– Täällä testataan suutarin lapsen kengät ja sitä, miten profeetta pärjää omalla maallaan, hän naurahtaa.

Monia hyviä arkielämän työkaluja voidaan ottaa hänen mielestään käyttöön työpaikoilla pienellä uskalluksella. Hän muistuttaakin huumorin olevan viides kardinaalihyve, jota ei kannata yhtään väheksyä.

– Huumorintaju on suhteellisuudentajun sukulainen, ja niitä kumpaakin tarvitaan myös töissä ja työyhteisöissä.

Hän sanoo, että hyvällä työpaikalla suhtaudutaan sekä virheisiin että menestykseen sopivan suurpiirteisesti ja hyvällä huumorilla. Virheitä siis sallitaan, eikä niitä tarvitse pelätä.

– Sellaisella työpaikalla ei nouse neste päähän, eikä happamuus leviä kasvoille, hän sanoo omalla huumorillaan haastattelun loppuun.


Jaakko Heinimäki on palkittu tietokirjailija, teologi ja luoviin aloihin erikoistunut työnohjaaja. Hän on työskennellyt myös toimittajana, tiedottajana ja piispan erityisavustajana. Hän on opetusalan eettisen neuvottelukunnan jäsen. Tällä hetkellä Heinimäki työskentelee päätoimittajana Kirkko ja kaupunki -mediassa.

Heinimäen kirja Arvon porukka on saatavilla Kaupakamarin kaupasta.

Teksti: Taina Parviainen

Tarja Turtio: Uskon mielen potentiaaliin, jota käytetään liian vähän

Paha_johtaminen_300px

– Uskon siihen, että hyvä voittaa aina pahan, sanoo psykologi ja johdon konsultti Tarja Turtio, joka julkaisee syksyllä 2017 teoksen Paha johtaminen.

Vaikka kirjan otsikko indikoi pahaa yksilölle ja ryhmälle, teos ei ole psykopatologiaa tai pelolla johtamista, vaan kyse on kokonaisuudesta, jossa johtaja ja johdettava toimivat organisaatiossa yhdessä. Pahaa johtamista ja huonoa johtamisjälkeä​ syntyy vuorovaikutustilanteissa, joissa keskinäinen yhteydenpito on loppunut ja tilanne tulehtunut.

Turtion tehtävä on nähdä johtamisessa monia puolia, ja hän pyrkii työssään hakemaan näkökulmia, joilla hankalia tilanteita voi tasapainottaa​. Johtamisen varjopuolista ei puhuta Turtion mukaan riittävän monipuolisesti tai laaja-alaisesti.

– Helposti sysätään ylipäätään vastuu toiselle. ​Syytellään ja vaaditaan, mutta ei nähdä, että johtaja ei koskaan voi vastata kaikesta yksin. Myös hyvillä työyhteisötaidoilla on merkitystä haastavien tilanteiden ja klikkiytymien ehkäisyssä, sanoo Turtio.

Turtio uskoo, että ihminen ei ole lähtökohtaisesti paha vaan pikemminkin heikko  ja repsahtaa jossakin yksittäisessä tilanteessa negatiiviselle puolelle.

– Työni on ennen kaikkea ihmisten kohtaamista ja potentiaalin esille kaivamista​. Usein haastan ihmisiä kysymällä, mitä tulee paikalle, kun sinä astut ovesta sisään. ​Tuotko mukanasi positiivisuutta, iloa ja innostusta vai negatiivisuutta, varautuneisuutta ja synkistelyä.

Kohdatessaan johtajia ja johdettavia Turtio muistuttaa usein näkökulman vaihtamisen taidosta​. On hyvä miettiä, miltä tuntuu, jos yrittää asettua toisen asemaan. Voi myös kysyä itseltään, mitä minä voin tehdä, jotta tulen hyvin johdetuksi.

– Kysyn myös siltä, joka arvostelee ja valittaa, miten hän itse toimii eri vuorovaikutustilanteissa. Nämä ovat niitä palkitsevia hetkiä, jolloin ihminen alkaa miettiä omaa osuuttaan asioiden kulussa, hän kuvaa metodejaan ja konsultaation kulkua.

Turtio kertoo, että toisinaan tuntuu hieman huvittavalta, kun ihmiset kuvittelevat, että on olemassa jokin yksittäinen keino kuin ”ihmepilleri”, joka ratkaisee hankalan asian. Ihmiset kysyvät usein suoria neuvoja psykologilta, vaikka heidän pitäisi kyetä kysymään itseltään ja luottamaan omaan tietoonsa.

– Ihminen helposti ulkoistaa itsensä tilanteesta, joka on nostattanut tunteet pintaan. Uskon kuitenkin mielen potentiaaliin, jota käytetään liian vähän. Halutessaan ihminen kykenee muuttamaan monta asiaa paremmaksi ja vaikuttamaan omaan ja toisten elämään hyvinkin suotuisasti. Siksi on siis hyvä alati kysyä itseltään, miten omasta mielestään toimii.

Olennaista hyvän yhteistyön luomisessa ​ on myös esimiehen taito tehdä vuorovaikutustilanteista rakentavia ja perustehtävää edistäviä. Esimiestehtävä lienee maailman haastavin ammatti, jossa tarvitaan rutkasti palveluasennetta ja halua tehdä toisista tähtiä.

​Johtaja ja johdettava voivat toki miettiä omaa persoonaansa ja käyttää valmiuksiansa parhaalla mahdollisella tavalla. Ulkoiset muutostilanteet altistavat kuitenkin myös pahalle johtamiselle, eikä yksilön oma halu toimia oikein anna aina kaikkia eväitä hyvän,​ luottamuksellisen ilmapiirin syntymiselle. Esimerkiksi yt-menettelyt ja erilaisiin​ muutos​prosesseihin liittyvä vaitiolovelvollisuus voivat hetkellisesti ​heikentää​ vuorovaikutusta. Kun aitous katoaa, ​yhteys lakkaa ja keskinäinen luottamus rakoilee.

Kun haastavat tilanteet ovat ohi ja niitä on selvitetty, luottamuksen rakentamisessa menee Turtion mukaan joskus kauan aikaa eikä hyvää ilmapiiriä aina saada palautettua. Siksi rakenteellisia muutoksia tarvitaan. Tässä muutoksen ajassa ​jatkuva uudistuminen on elintärkeää: on löydettävä uusia maailmoita ja tapoja tehdä töitä. Hyvään johtamiseen perustuva turvallisuuden tunne pitäisikin rakentaa jatkuvan muutoksen teemaan. ​

– Jos johtaja on ollut liian kauan samassa työssä eikä johtamisen suunta muutu, hän altistuu rutiineille eikä välttämättä huomaa voimavaroja muissa ihmisissä. Tällöin hän myös helposti toistaa omaa johtamistapaansa eikä uusiudu tai ota eri tilanteiden​ edellytyksiä ja vaatimuksia riittävästi huomioon.

Turtio uskoo kuitenkin, että haastavissa tilanteissa nähdään ihmisissä paljon sellaista, mikä muutoin ei koskaan tulisi esille. Sekin kasvattaa yhteisöä ja avaa uutta näkemystä yhteistyölle, kun ihmiset osoittautuvatkin erilaisiksi ja monipuolisemmiksi kuin mitä ensin luultiin.

– Vaikka tilanne olisi kuinka tulehtunut, yhteinen toivo ja halu ymmärtää vast​apuolta mahdollistavat paljon. Kannattaa siis lähestyä tilanteita​ sillä asenteella, että on valmis tinkimään omasta näkemyksestään vaikka olisikin loukkaantunut. Lähtökohtaisesti ajattelen, että hyvän tutkiminen, ​toiveikkuus ja positiivisuus luovat hyvä perustan rakentavalle vuorovaikutukselle, hän sanoo loppuun.

————————–

Teksti: Taina Parviainen

Tarja Turtion kirja Paha johtaminen ilmestyy tänä syksynä.

Ilmoittaudu Pahan johtaminen -kirjan julkitustilaisuuteen 26.10.2017.

Tutustu Tarja Turtion nettisivuihin täällä.

Sosiaalisen digityöyhteisön voima!

hurmerinta

Sosiaalisessa digityöyhteisössä kiinnitetään huomiota moderneihin sosiaalisiin digiviestintävälineisiin, joilla parannetaan tiedonkulkua ja mahdollistetaan yhteisöllinen organisaation jatkuva kehitystyö.

Organisaation sisäiseen viestintään ja keskusteluun eivät enää riitä sähköposti, perinteiset ilmoitustaulut tai yksisuuntaiset intrat, koska nämä eivät palvele ihmisten tarpeita. Koska teknologia mahdollistaa uudenlaisen toiminnan ja uudet viestintävälineet, on luontevaa, että organisaatiot ottavat nämä käyttöön. Tietoa on jokaisessa organisaatiossa runsaasti. Tieto pitää voida löytää, hyödyntää ja jakaa nopeasti ja helposti.

Esimerkiksi Yammerissa voi pyytää neuvoa, etsiä vastauksia kysymykseen tai jakaa omaa tietämystään. Keskustelu jää talteen, ja saman asian kanssa pähkäilevä löytää tiedon helposti ja nopeasti.

Hyvän sosiaalisen digiviestintätyökalun avulla työntekijät tavoittavat toisensa yksilöinä tai ryhmänä aivan eri tavalla kuin sähköpostin kautta. Sosiaalisen digiviestintävälineen avulla voidaan jakaa myös videoita. Näin esimerkiksi kokoukset hoituvat entistä sujuvammin, vaikka ihmiset olisivat kaukana toisistaan, toisessa kaupungissa tai toisessa maassa.

Sosiaalinen digityöyhteisö voi syntyä vain, jos organisaatiolla on sosiaalinen ja moderni johtaja, joka mahdollistaa omalla hyvällä esimerkillään työkulttuurin, jossa työntekijät voivat olla innostuneita, rohkeita, tehokkaita ja innovatiivisia. Hyvään sosiaaliseen työyhteisöön kuuluu luottamus ja sen näyttäminen.

Ideointiin ja kehitysprojekteihin kannattaa ottaa mukaan kaikki tai vähintään organisaation positiivisimmat, innostuneimmat ja rohkeimmat henkilöt. Rohkeat työntekijät saavat toiminnan alkuun ja muut työntekijät innostumaan uusista toimintatavoista ja moderneista digiviestintävälineistä. Näin syntyy hiljalleen sosiaalinen digityöyhteisö, joka kehittyy ja voimistuu, kun yhä useampi työntekijä ryhtyy hyödyntämään uusia digiviestintätyökaluja ja ottaa osaa myös työyhteisön ja organisaation kehitykseen.

Yammer on yksi työkaluista, joka mainitaan, kun sisäisen viestinnän sosiaaliset viestintävälineet otetaan puheeksi. Se muuttaa ylhäältä alas -viestinnän kaikki kaikille -viestinnäksi. Hidas viestintä muuttuu Yammerin avulla nopeaksi ja tehokkaaksi.

Nykyajan intranet on enemmän kuin viestinnällinen portaali: se on palvelukokonaisuus, joka kytkee eri työkalut yhteen ja auttaa työntekijöitä tekemään työnsä paremmin”, Sanna Keränen VR Group:lta totesi osuvasti haastattelussani syyskuussa 2016.

Yammer on tuonut avoimuutta ja läpinäkyvyyttä sekä viestinnän verkostoon lisää viestijöitä – viestinnästä ei vastaa enää vain viestintätiimi tai johtoryhmä.
Jokainen talokeskuslainen keskustelee, kysyy, vastaa ja huomioi kollegaa kehumalla
”, kertoi Katariina Mäkelä Talokeskukselta haastattelussani viime kuussa.

Digiteknologia on muuttanut ihmisten tapoja toimia. Nuoremmalle sukupolvelle, ja monelle vanhemmallekin, mobiili ja sosiaaliset viestintäkanavat ovat osa arkipäivää. Siksi näiden tulee myös olla osa työpäivää!

Parhaat talentit, eli työntekijät, menevät sinne missä he voivat kehittyä, innovoida ja menestyä.

Tarjoaako sinun organisaatiosi mahdollisuuden menestyä?

Teksti: Johanna Hurmerinta

Hurmerinta on kirjoittanut On aika muuttua -kirjan, joka on Kauppakamarin Kuukauden kirja. Tilaa kirja tästä ja lue lisää!

Mitä tekisit, jos et pelkäisi?

Innosta_onnistumaan_yhdessä_res72

Mitä tekisit, jos et pelkäisi? Tuo kysymys jäi pyörimään mieleeni, kun syvennyin Innosta onnistumaan -teokseen sitä toimittaessani.

Mistä syntyy innostus? Miten se katoaa? Olenko itse innostuksen latistaja vai nostaja? Pohtimisen paikkoja, joissa peili saattaa auttaa. Vaatii aikamoista rohkeutta tunnustaa, jos ei itse ole tuon flown, innostuksen ja kaiken positiivisuuden lähettiläs. Koska kaikkienhan pitäisi sellaisia olla. Sitä nykyajan työelämä vaatii.

Vai vaatiiko? Pitäisi kaikkien olla innoissaan, innostajia, hypettää ja sellaista?

Mitä innostus edes on? Maarit Tiililän vastaus teoksessa on mielestäni mukavan armollinen. Ensiksikään kaikki eivät näytä innostusta samalla tavalla. Toiset saattavat olla ihan flowssa kuulokkeet kovilla tehden työtään huomioimatta ulkomaailmaa lainkaan, innostuneina ja motivoituneina. Toiset taas puhuvat, kertovat, antavat kaikkien kuulla, kuinka innoissaan he ovat. Mikä loistoidea, ihan mahtavaa, huikeaa, superia!

Innostus on positiivinen tunne, joka ei aina johda konkreettisiin tuloksiin, jos johtaa yhtään mihinkään. Toisinaan sen avulla taas saadaan aikaan suuria asioita, joihin ei ”katsotaan, jos tästä jotain tulee” -asenteella olisi ikinä päästy. Innostunut ihminen saattaa saada muut mukaan ylittämään itsensä yhdessä tai karkottaa kaikki sadan metrin läheisyydellä luonaan olleet ikiajoiksi. Tai jotain siltä väliltä.

Innostus voi siis positiivisuudestaan huolimatta aiheuttaa negaakin.

Miten pelko sitten liittyy innostukseen? Innostunut unohtaa usein raja-aidat, menee läpi esteiden. Ei anna sijaa ”ei näin ole ennenkään tehty” -latteuksille, sietää epävarmuutta, koska hän keskittyy asiaansa ja päämääräänsä. Sen sijaan pelko epäonnistumisesta, innostuksen tappaminen ja innostuneen ”maan pinnalle” tiputtaminen ovat varmoja keinoja olla uudistamatta, pysyä vanhassa, ihan kuin aina ennenkin.

Kumpaan joukkoon kuulut? Innostajiin vai latistajiin?

Innostavan ajankohtainen teos Innosta onnistumaan – yhdessä! ilmestyy toukokuun aikana.

– Piia Similä, asiantuntija, julkaisut / Helsingin seudun kauppakamari

 

Arvon alkuvuosi

Aarvon_porukka_orig72

Mitä sinä arvostat? Ketä sinä arvostat? Kuka sinua arvostaa? Miten arvostamasi asiat näkyvät arjessasi?

(Liian) usein puhutaan siitä, että arvot ovat yrityksissä ”se pitkä lista, joka muistetaan nostaa esille kaikissa juhlapuheissa”. Käytännössä niihin ei juuri tule palattua, kuka niitä edes ehtii muistella. Kun pitää ne oikeat työtkin tehdä.

Arvokeskustelu kannattaa monesta syystä. Jos työntekijöillä ei ole yhteisiä arvoja, on yhteisen suunnan löytäminen mahdotonta. Jokainen suihkii sinne tänne mihin nenä näyttää, yritys kertoo asiakaslähtöisyyden olevan keskeinen arvo, mutta kukaan ei ehdi vastata asiakkaiden puheluihin sähköposteista puhumattakaan. Esimiehen suosikit ja inhokit osaa jokainen tiimin jäsen nimetä, vaikka tasa-arvoisen kohtelun ilmoitetaan olevan firman ykkösarvo yli muiden. Jokin ei ole ihan kohdallaan? Arvokeskustelu voisi olla paikallaan, johtamisessa ja muutenkin.

Astu sisään työpaikkojen arvokeskusteluun alkuvuoden uutuutemme, Jaakko Heinimäen Arvon porukka -teoksen mukana. Onko kaikki laillinen eettisesti hyväksyttävää? Miten on arvojen käytännönelämä työpaikoilla, ihan mallillaan vai kovinkin vinksin vonksin? Onko jotain tehtävissä, tai edes tarpeen?

Arvokasta vuoden alkua!

– Piia Similä, asiantuntija, Helsingin seudun kauppakamari